Hitaat

Taisteluosastoista tuli paperitiikereitä

EU:lle luotiin kymmenen vuotta sitten valmius nopeaan kriisinhallintaan, mutta taisteluosastoja ei ole lähetetty maailmalle vielä kertaakaan. Osastojen kokoonpano ja rahoitus suunniteltiin alun alkaen väärin.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 12.5.2014

Taisteluosastoista piti tulla EU:n sotilaallisen kriisinhallintaky­vyn lippulaiva mutta monet jäsenvaltiot ovat turhautuneet niiden ylläpitämiseen. Taisteluosastoja ei ole käytetty kymmenen vuoden aikana kertaakaan.

Tavoitteena on ollut, että valmiudessa olisi kulloinkin kaksi 1 500 sotilaan vah­vuista taisteluosastoa, jotka vaihtuvat puolen vuoden välein. Tästä on jo joudut­tu tinkimään: syksyllä 2013 valmiudessa oli ainoastaan Britannian ja keväällä 2014 Kreikan johtama taisteluosasto.

Taisteluosastot kärsivät nykymuo­dossaan syvistä rakenneongelmista: kokoonpanot ovat joustamattomia ja rahoitus on jätetty lähes kokonaan kul­loinkin vuorossa olevien jäsenvaltioiden omalle vastuulle. Näistä ongelmista on kuitenkin mahdollista päästä eroon, mi­käli EU:n jäsenvaltioilta löytyy poliittista tahtoa päivittää taisteluosastojen toimin­tamallia.

Idea taisteluosastoista syntyi EU:n Artemis-operaation pohjalta syksyllä2003. Unioni oli lähettänyt saman vuo­den toukokuussa YK:n pyynnöstä 1 800 sotilasta Buniaan, Kongon demokraat­tiseen tasavaltaan suojelemaan sivii­lejä väkivaltaisuuksilta, kunnes YK:n MONUC-operaation vahvistukset saapui­vat paikalle.

Artemis-operaation päätyttyä Rans­ka ja Britannia ehdottivat, että EU:n tu­lisi jatkossakin kyetä vastaamaan YK:n avunpyyntöihin kokoamalla taisteluosas­toja yhden tai useamman jäsenvaltion joukoista. Aloitteen pohjalta muodostui EU:n taisteluosastokonsepti kesäkuussa 2004. Ensimmäiset taisteluosastot aloit­tivat toimintansa vuoden 2005 alussa, mutta täysi operatiivinen toimintakyky saavutettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Taisteluosastojen tarkoituksena on vahvistaa EU:n kykyä nopeaan toimin­taan kriisinhallinnassa: niiden on aloi­tettava tehtävien toimeenpano operaa­tioalueella kymmenen päivän sisällä siitä, kun EU:n neuvosto on asiasta päättänyt.

Suomi haluaisi johtaa

Suomi on osallistunut toistaiseksi neljään taisteluosastoon (keväällä 2007, keväällä 2008 sekä kahteen eri taisteluosastoon ke­väällä 2011). Suomalaisia sotilaita näissä osastoissa on palvellut yhteensä 682.

Seuraavan kerran Suomi osallistuu taisteluosastoon keväällä 2015 neljällä NH90-kuljetushelikopterilla ja vajaalla 70 sotilaalla Ruotsin johdolla. Lisäksi Suomi harkitsee taisteluosaston johto­vastuun ottamista toisessa syksyllä 2018 valmiusvuorossa olevassa taisteluosas­tossa.

Taisteluosaston johtovaltiona Suomi antaisi käyttöön selvästi aiempaa enem­män sotilaita. Alustavien tietojen mu­kaan valmiuteen astuisi 750–1000 soti­lasta, jotka koottaisiin puolustusvoimien kantahenkilökunnasta ja valmiuskoulu­tuksen saaneista reserviläisistä.

 

Keväällä 2006 valmiudessa ollut taisteluosasto koostui 1 500 saksalaissotilaasta ja vain neljästä ranskalaisesta esikuntaupseerista.

 

Johtovaltiona Suomen tulisi asettaa valmiuteen myös taisteluosaston tak­tinen esikunta sekä tarvittava tuki- ja kuljetuskalusto. Osa näistä kyvyistä joudutaan kuitenkin pyytämään toisilta jäsenmailta, koska Suomella ei esimeriksi ole riittävää ilmakuljetuskykyä kaluston kuljettamiseksi kriisialueelle.

Valmiudessa olevien joukkojen koulutus ja varustus maksetaan puo­lustusvoimien normaaleista toiminta­kustannuksista sekä kriisinhallintaan varatuista määrärahoista. Esimerkiksi keväällä 2011 valmiudessa olleiden 200 suomalaissotilaan käyttö pohjoismaises­sa taisteluosastossa olisi maksanut Suo­melle valtioneuvoston mukaan noin 14 miljoonaa euroa.

Valmiudessa vaan ei valmiina

EU on käynnistänyt vuoden 2005 jälkeen kolme sotilaallista kriisinhallintaoperaa­tiota, joiden suunnitteluvaiheessa har­kittiin taisteluosastojen käyttöä. Kaik­ki kolme toteutettiin kuitenkin lopulta Eufor-operaatioina. Eufor-operaatiot poikkeavat taisteluosasto-operaatioista siten, että ne suunnitellaan ja kootaan tapauskohtaisesti. Kunkin operaation tarvitsemat joukot on siis koottava erik­seen, mikä vie aikaa.

Ensimmäisen kerran taisteluosas­tojen käyttöä harkittiin, kun YK pyy­si EU:lta apua järjestyksen ylläpitoon Kongon demokraattisessa tasavallassa joulukuussa 2005. YK toivoi unionin lä­hettävän maahan keväällä 2006 valmiu­dessa olleen ranskalais-saksalaisen taiste­luosaston, joka olisi palvellut ylikuormi­tettujen YK-joukkojen varapataljoonana Kongon valmistautuessa vaaleihin.

Saksa ei suostunut taisteluosaston käyttöön, sillä se olisi joutunut kanta­maan operaatiosta aiheutuvan taakan käytännössä yksin: taisteluosasto koos­tui 1 500 saksalaissotilaasta ja vain nel­jästä ranskalaisesta esikuntaupseerista. Saksan kieltäydyttyä EU päätti lähettää Kongoon Eufor RD Congo-operaation.

Toisen kerran taisteluosastojen käyt­töä harkittiin Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan tilanteen rauhoittamiseen vuonna 2008. Valmiusvuorossa ollutta pohjoismaista taisteluosastoa johtanut Ruotsi oli aluksi valmis hyväksymään osaston lähettämisen, mutta muutti nä­kemystään tarkempien suunnitelmien valmistuttua. Taisteluosastojen toiminta­valmiudeksi kriisialueella on määritelty enintään 120 vuorokautta, mutta Tšadiin tarvittiin taisteluosastoa suurempi jouk­ko yli neljäksi kuukaudeksi.

EU päätti lopulta lähettää Tšadiin Ir­lannin johtaman Eufor Tchad/RCA-ope­raation, johon Suomi osallistui noin 60 sotilaan vahvuisella suojausjoukkueella sekä muutamalla esikuntaupseerilla.

Viimeksi taisteluosastojen käyttöä harkittiin Keski-Afrikan tasavallan ti­lanteen rauhoittamiseen marraskuussa 2013. Tuolloin ainoaa valmiudessa ol­lutta taisteluosastoa johtanut Britannia kuitenkin kieltäytyi lähettämästä tais­teluosastoa, koska maan hallituksen olisi ollut vaikeaa puolustaa taistelu­osaston käyttöä euroskeptiselle koti­yleisölleen.

EU ei pystynyt lähettämään Keski-Afrikan tasavaltaan myöskään kevääl­lä 2014 valmiudessa ollutta Kreikan johtamaa taisteluosastoa, koska osas­ton rahoitus ei ollut kunnossa. Unioni päätti lopulta lähettää maahan Ranskan johtaman Eufor RCA-operaation, joka käynnistyi huhtikuun alussa. Suomesta operaatioon osallistuu 20 sotilasta ja neljä esikuntaupseeria.

Puuttuu rahaa ja toimintakykyä

Yllä mainitut esimerkit osoittavat, että taisteluosastojen käytön suurimpana es­teenä ovat rakenteelliset ongelmat. Ne johtuvat pitkälti siitä, että EU rakensi taisteluosastojen toimintakonseptin Ar­temis-operaatioista vedettyjen väärien johtopäätösten pohjalle.

Taisteluosastojen rakenne soveltuu vain melko pienten ja lyhytkestoisten kriisien hallintaan. Kun taisteluosasto­ja kehitettiin Artemis-operaation koke­musten pohjalta, ne suunniteltiin Bunian tapaisiin kriiseihin, joihin riittäisi noin 1 500 sotilasta enintään neljäksi kuu­kaudeksi.

Jokainen kriisi on kuitenkin ainut­laatuinen. Joskus voi riittää pienempi­kin joukko, mutta välillä voidaan tarvita suurempi määrä sotilaita. Nykymalliset taisteluosastot eivät yksinkertaisesti rii­tä kovin vaativissa olosuhteissa. Tämä kävi ilmi keväällä 2008, kun ymmär­rettiin, ettei Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan levottomuuksia kyettäisi rau­hoittamaan 1 500 miehellä ja neljässä kuukaudessa.

Toinen keskeinen ongelma on tais­teluosastojen kustannusten taakanjako: se on lähes olematon. Tällä hetkellä jäsenvaltiot ovat itse vastuussa EU:n soti­lasoperaatioihin tarjoamiensa joukkojen kustannuksista, koska EU:n perussopi­mus kieltää sotilasmenojen rahoittami­sen unionin budjetista.

Jos taisteluosastoa käytettäisiin, siihen kuuluvat jäsenvaltiot joutuisivat maksamaan operaation kustannukset lä­hes kokonaan itse. Tämän vuoksi eten­kään suurilla osastoilla taisteluosastoihin osallistuvat maat eivät yleensä ole haluk­kaita käyttämään niitä.

Ainoa poikkeus ovat tietyt yhteiset kustannukset, kuten esikunta-, lääkintä- tai kuljetuskustannukset. Niiden arvioi­daan olevan 5–10 prosenttia operaatioi­den kokonaiskustannuksista ja ne rahoi­tetaan EU-budjetin ulkopuolisen Athena-mekanismin avulla. Athena-mekanismi rahoitetaan jäsenvaltioiden vuosittaisilla maksuosuuksilla, jotka perustuvat brut­tokansantuloon. Suomen osuus on tänä vuonna 1,6 prosenttia.

Taisteluosastojen kuljetuksesta krii­sialueelle aiheutuvat kustannukset on rahoitettu vuodesta 2011 lähtien väliai­kaisesti yhteisesti Athena-mekanismilla. Käytäntö jatkuu ainakin vuoden 2014 loppuun saakka.

Lisää yhteisvastuuta

Taisteluosastojen tulevaisuudesta käytiin kiivasta keskustelua ennen viime joulu­kuun Eurooppa-neuvostoa, joka keskit­tyi EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puo­lustuspolitiikkaan. Kokouksessa kiinni­tettiin huomiota taisteluosastojen käytet­tävyyden parantamiseen ja korostettiin tarvetta tehdäniistä ”joustavampia ja käyttökelpoisempia jäsenvaltioiden niin päättäessä”.

Yksi konkreettisin ehdotus taistelu­osastojen kehittämiseksi on niin kutsuttu modulaatio-idea, jossa taisteluosastoon voitaisiin tarvittaessa liittää kalustoa ja joukkoja, jotka eivät kuulu sen alkupe­räiseen kokoonpanoon. Taisteluosaston kokoamiseen voisivat näin osallistua myös muut kuin senhetkiseen valmius­vuoroon kuuluvat jäsenmaat. Näin tais­teluosastoihin saataisiin aavistus Eufor-operaatioiden kaltaista joustavuutta ilman että koko operaatio jouduttaisiin kokoamaan tyhjästä.

Modulaation yksityiskohdista pääte­tään todennäköisesti ennen kesää. Tais­teluosastojen perusrakenne säilyy kuiten­kin ennallaan, ja ne muodostetaan jat­kossakin jäsenmaiden joukoista puoleksi vuodeksi kerrallaan. Taisteluosastoilla on edelleen johtovaltio, jolla on kriisitilan­teessa päätösvalta osaston käytöstä.

Toinen ehdotus taisteluosastojen kehittämiseksi on Athena-mekanismin laajennus siten, että taisteluosastojen kuljetus kriisialueelle, tietyt operatiiviset kustannukset ja varsinaista valmiusjak­soa edeltävät harjoitukset voitaisiin mak­saa vastaisuudessakin yhteisistä varoista. Päätös tästä on tarkoitus tehdä tämän vuoden loppuun mennessä.

Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole yksimielisiä Athena-mekanismin laa­jennuksesta. Erään diplomaattilähteen mukaan näkemyserot saattavat lopulta estää uusien kustannuksien liittämisen Athena-mekanismin piiriin.

Nähtäväksi jää, miten tehokkaasti modulaatio ja Athena-mekanismin laa­jennus toteutetaan. Mikäli taisteluosas­toista ei saada riittävän käyttökelpoisia, EU:ssa on käytävä perinpohjainen kes­kustelu koko taisteluosasto-konseptin tulevaisuudesta. Jäsenvaltiolla ei ole va­raa ylläpitää pelkkiä paperitiikereitä.

 

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa EU:n yhteisestäturvallisuus- ja puolustuspolitiikasta Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu