Espanjassa järjestetään toukokuussa 13 autonomisen itsehallintoalueen parlamenttivaalit sekä kunnallisvaalit noin 8 000 kunnassa. Andalusian, Katalonian, Galician ja Baskimaan itsehallintoalueiden vaalit pidetään jokainen erikseen.
Vaaleissa odotetaan hallitsevan keskustavasemmistolaisen PSOE:n syöksykierteen jatkumista ja konservatiivisen PP:n nousua viime marraskuisen Katalonian äänestyksen mukaisesti. Maailmanlaajuinen talouskriisi on iskenyt pahasti Espanjaan, ja työttömyysluvut nousivat viimevuoden lopussa jo yli 20 prosenttiin.
José Luis Zapateron hallitusta on kritisoitu voimakkaasti myöhäisestä reaktiosta kriisiin, mikä todennäköisesti kostautuu tulevissa vaaleissa, vaikkei maan talouspolitiikka olekaan paikallispolitiikan agendalla. Hallitsevien puolueiden välinen kaksinkamppailu kulminoituutodennäköisesti erityisesti Aragonin, Baleaarien, Kantabrian ja Kastilia-Manchan itsehallintoalueille. Näistä viimeksi mainitun alueen hallituksen istuva johtaja on jo ehtinyt moittia puoluetoveriaan Zapateroa ”taakaksi” koko puolueelle.
Espanjan poliittisen kentän erityispiirteenä voidaan pitää alueellisten puolueiden merkitystä. Etenkin paikallisvaaleissa ne menestyvät monesti paremmin kuin kansallisesti suuret puolueet. Erityisesti Baskimaassa odotetaan mielenkiinnolla, saavatko ääriseparatistiset puolueet pitkästä aikaa osallistua vaaleihin, kun ETA on nyt painostettu tulitaukoon.
Tulevissa vaaleissa oikeisto keskittynee kampanjoinnissaan ratsastamaan sosialistien talouspolitiikan epäonnistumisella. Paikoittain muitakin teemoja noussee esiin, kuten esimerkiksi laiton maahanmuutto. Keskustelusta voi odottaa hyvin värikästä: Katalonian marraskuisissa vaaleissa eräs konservatiivipuolue PP:n ehdokas piti verkkosivuillaan peliä, jossa tapettiin laittomia siirtolaisia.
Asiallisen keskustelun suurin kysymys on kuitenkin se, tuleeko maahanmuuttajien sitoutua virallisesti integraatioon jonkinlaisen ”sopimuksen”muodossa vai ei.
