Marsh huomauttaa, että teollisuuden kuolemaa surkuttelevissa rikkaissa maissa on edelleen suhteellisesti enemmän teollisuustyöpaikkoja kuin kehittyvissä maissa. Lisäksi teollisuustuotannon uudet realiteetit voivat parantaa länsimaiden asemaa.
Marsh luokittelee neljä aikaisempaa, teollisuuden perusteita mullistanutta vallankumousta. Ensimmäinen oli se teollinen vallankumous, joka alkoi 1700-luvun lopulla ja josta kuullaan koulun historiantunneilla. Silloin etenkin tekstiili- ja metalliteollisuus kehittyi harppauksin kivihiilikäyttöisen höyryvoiman ansioista.
Toinen oli 1800-luvun jälkipuoliskon liikenteen vallankumous, jossa rautatiet ja teräsrunkoiset laivat helpottivat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Kolmannen vallankumouksen sai aikaan tieteen kehittyminen, varsinkin sähkön hyödyntäminen; neljännen mullistuksen aiheutti tietotekniikka, joka löi läpi 1980-luvulta lähtien kotitietokoneiden aikana.
Marshin ”uusi” teollinen vallankumous ei ole temaattisesti yhtä koherentti, vaan koostuu useasta eri kehityskulusta. Yksi merkittävimmistä on Marshin kuvaama tuotteiden ”massayksilöllistyminen”: massatuotteiden tuottajan on otettava kuluttajan yksilölliset tarpeet huomioon yhä tarkemmin. Esimerkiksi Toyotan vuosittain valmistamasta noin kahdeksasta ja puolesta miljoonasta autosta on olemassa yli puolitoista miljoonaa variaatiota.
Varioitujen tuotteiden valmistaminen on nykyteknologialla yhä helpompaa. Marsh odottaa yksilöllistymisen voimistuvan, kun kolmiulotteinen tulostintekniikka yleistyy ja kehittyy.
Toinen nykyteollisuuden keskeinen piirre on tuotantoketjujen yhä aidompi globalisoituminen.
Kyse ei ole enää vain tuotannon siirtämisestä halvan tuotannon maihin, vaan siitä, että yritykset pilkkovat tuotantoprosessinsa entistä pienempiin vaiheisiin. Yhden tuotteen osia saatetaan valmistuttaa jopa sadoilla eri alihankkijoilla kehittyneissä ja kehittyvissä maissa.
Samalla syntyy yrityksiä, jotka erikoistuvat jonkin tuotteen valmistusprosessin yhteen pieneen vaiheeseen tai jonkin marginaaliselle kohderyhmälle suunnatun tuotteen valmistamiseen. Kun markkinat ovat maailmanlaajuiset, äärimmäinen erikoistuminen kannattaa.
Erikoistumista ja korkeaa osaamista vaativalla tuotannolla on taipumus kasautua tietyille alueille niin sanotuiksi klustereiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain Indianan osavaltiossa sijaitsevassa 14 000 asukkaan Warsaw’n kaupungissa on suuri osa maailman merkittävimmistä ortopedisiä implantteja valmistavista yrityksistä. Satakunta alan yritystä työllistää kaupungissa 6 000 ihmistä.
Marsh korostaa myös, että ympäristökysymysten huomioiminen on nykyään välttämätöntä teollisuusyritysten menestymisen kannalta.
Esimerkiksi Coca Cola ja Pepsi ovat viime vuosina käyttäneet yhä enemmän kierrätettäviä materiaaleja virvoitusjuomapakkaukissaan. Tämä ei johdu pelkästään imagosyistä, vaan yritykset myös säästävät materiaalikuluissaan.
Kirjan kuvaamat kehityskulut parantavat kehittyneiden ja korkeasti koulutettujen maiden asemaa teollisuustuotannossa. Vaikka Kiina on toistaiseksi teollisuustuotannon ykkösmaa, Marshin mukaan sen voi olla länsimaita vaikeampaa vastata näihin haasteisiin etenkin joustamattoman ja epädemokraattisen yhteiskuntajärjestyksensä takia.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
