Lentokone, jolla lennettiin ensimmäinen suora lento Arabiemiraattien ja Israelin välillä.
Analyysi

Trumpin kätilöimä sopimus paljasti USA:n, Emiraattien ja Israelin salasuhteen

Neljä arabimaata normalisoi syksyllä suhteensa Israelin kanssa Donald Trumpin kauden päätteeksi. Nyt Lähi-idässä jännitetään, miten Joe Biden suhtautuu Abraham Accords -sopimukseen.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 11.3.2021

Israelilaisen El Al -lentoyhtiön lento LY971 Tel Avivista Saudi-Arabian ilmatilan läpi Abu Dhabiin viime elokuun lopussa oli historiallinen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun israelilainen kaupallinen lentoyhtiö lensi Persianlahdelle. Israel ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat olivat ilmoittaneet kaksi viikkoa aiemmin solmivansa diplomaattisuhteet, Yhdysvaltain myötävaikutuksella.

Lentokoneen ohjaamon kylkeen oli maalattu arabiaksi, englanniksi ja hepreaksi sana rauha, mutta varsinaisesta rauhansopimuksesta maiden välillä ei ole kyse. Maat eivät ole koskaan sotineet keskenään.

Emiraatteihin laskeutuneesta koneesta astui ensimmäisenä ulos presidentti Donald Trumpin vävy ja Lähi-idän neuvonantaja Jared Kushner, joka johti israelilais-amerikkalaista delegaatiota. »Lähi-itä on täynnä loistavia, työteliäitä, suvaitsevia ja kekseliäitä ihmisiä, ja tulevaisuus kuuluu heille», Kushner lausui.

Vaikka Trumpin hallinto sai suhteiden normalisoinnista sulan hattuunsa, Israel ja Emiraatit ovat jo vuosia käyneet kaikessa hiljaisuudessa kauppaa ja tehneet turvallisuusyhteistyötä. Yhdysvaltojen, Emiraattien ja Israelin juhlallisesti syyskuussa 2020 allekirjoittama Abraham Accords -sopimus tuo salasuhteen päivänvaloon ja luo maiden välille viralliset diplomaattisuhteet.

Kun Iran oli alkanut edistää aggressiivisesti ydinohjelmaansa, Israel, Emiraatit ja Saudi-Arabia lähentyivät hitaasti.

»Trumpin hallinto ja Kushner yrittivät saada aikaan läpimurtoa Israelin ja ­arabimaiden­ välisessä konfliktissa ja ymmärsivät, että se onnistuu ainoastaan Emiraattien kautta, koska mailla on yhteisiä intressejä», sanoo vanhempi tutkija Shmuel Sandler, Bar-Ilan yliopiston Begin-Sadat Center for Strategic Studies ­-tutkimuslaitoksesta.

Myös International Crisis Groupin (ICG) Persianlahteen erikoistunut tutkija Elham ­Fakhro pitää amerikkalaisia sopimuksen aikaansaamisessa merkittävänä. »Ei ole epäilystäkään, etteivätkö Trumpin hallinto ja Kushner kannustaneet sitä substanssin ja ajoituksen osalta. Trump sai ulkopoliittisen voiton vaalien aattona.»

Iran, Iran, Iran, tärkein intressi on Iran.

Emiraateille oli tärkeää saada sopimus aikaan ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, sillä maan johto ei ole kovassa kurssissa demokraattipuolueessa. Ajoitus oli tärkeä myös Israelille, sillä Trumpia parempaa Israelin ystävää saa hakea. Korruptio-oikeudenkäyntiä odottava pääministeri Benjamin Netanjahu tarvitsi sopimusta sisäpoliittisesti.

»Sopimus auttoi ehdottomasti Netanjahua kolmansissa vaaleissa, ja saa nähdä auttaako se neljännellä kierroksella», Sandler arvioi. Israelissa pidetään 23. maaliskuuta neljännet parlamenttivaalit kahden vuoden sisään.

 

Rauhaisasta retoriikasta huolimatta uusi sopimus asettaa talouden – ja asevarustelun – etusijalle. Yhdysvallat lupasi Emiraateille jotain mitä Israelilla jo on: F-35 viidennen sukupolven monitoimihäivehävittäjiä. Trumpin hallinto halusi asekaupoilla luoda pelotetta Iranille.

Israelille kuitenkin jää Lähi-idän aseylivoima. Emiraatit on viime vuosina ostanut Israelista vakoilu- ja kyberteknologian tuotteita kymmenillä miljoonilla euroilla ja ollut kiinnostunut israelilaisista ohjuskilpiohjelmista. Arabiemiraattien puolustusbudjetti on lähes 20 miljardia euroa, ja sen suurin kauppa­kumppani on Yhdysvallat.

Taustalla on myös muutos Emiraattien ulkopolitiikassa. Se on jo arabikeväästä 2011 lähtien pyrkinyt toimimaan aktiivisemmin turvallisuuskysymyksissä, ja se pyrkii laajentamaan kumppanuussuhteita Yhdysvaltain lisäksi muihin suurvaltoihin, kuten Kiinaan ja Venäjään.

Perinteisesti Yhdysvallat on taannut pienten Persianlahden maiden sekä Saudi-Arabian turvallisuuden ja aseistuksen vastineena pääsystä öljyvaroihin. Yhdysvalloilla on Persianlahdella useita laivasto- ja ilmavoimien tukikohtia. Sopimus Israelin kanssa tuo Emiraateille vakautta ja vaurautta Persianlahdella.

»Iran, Iran, Iran, tärkein intressi on Iran», Sandler summaa.

Iranin uhkaa pidetään yleisesti sopimuksen solmimisen tärkeimpänä motiivina, vaikka sitä ei olekaan kirjattu sopimustekstiin. Hänen mukaansa aiemmin Lähi-idässä vastakkain olivat konservatiivit ja sosialistit sekä tasavallat vastaan monarkiat, mutta nykyään valtataistelussa erottuvat uskontokunnat, sunnat ja shiialaiset.

»Lisäksi on nähtävissä Iranin ja Turkin suurvaltapyrkimykset. Ne ovat aina olleet taustalla, mutta maat ovat tulleet taas merkittäviksi toimijoiksi. Tämä on suuri muutos.»

Pieni saarivaltio Bahrain ilmoitti liittyvänsä Abraham Accordsiin kuukausi sen jälkeen, kun Emiraatit oli kertonut sopimuksesta julkisesti. Juhlavaan yhteisseremoniaan Washingtoniin syyskuun puolivälissä lensivät Bahrainin ulkoministeri Abdullatif al-Zayani ja Arabiemiraattien ulkoministeri Abdullah bin Zayed al-Nahyan, jotka poseerasivat Netanjahun ja Trumpin kanssa Valkoisessa talossa. Sopimisesta kiinnostuneita maita on yhteensä viisi, Trump lupaili.

Bahrain ilmoitti avaavansa ilmatilansa Israelille, mikä helpottaa suoria lentoja Emiraatteihin. Tärkeä osa sopimuksia onkin turismin mahdollistaminen. Toisin kuin Israelin kanssa »kylmän» rauhan sopineissa Egyptissä ja Jordaniassa, Dubaissa kymmenet tuhannet israelilaisturistit on otettu lämpimästi vastaan.

Bahrain on shiiaenemmistöinen maa, jota sunnieliitti hallitsee. Arabikevään 2011 aikana siellä nähtiin protesteja, ja nyt monet älymystön edustajat, ihmisoikeuspuolustajat sekä joukko entisiä parlamentin jäseniä ovat arvostelleet Israelin-suhteiden normalisointia ja protestoineet sosiaalisessa mediassa.

 

Suurimmat vastalauseet on kuultu kuitenkin palestiinalaisilta, jotka on jätetty sopimuksessa huomioimatta. Palestiinalaisille on tarjottu vain halpaa lohtua: Emiraatit sanoi solmivansa suhteet vastakauppana sille, että Israel hyllyttää Länsirannan liittämisen Israeliin. Netanjahu oli ilmoittanut vuonna 2019 liittävänsä osan Israelin vuodesta 1967 miehittämää Länsirantaa Israeliin. Liitospäätös oli jo tosin aiemmin joutunut vastatuuleen voimakkaan kansainvälisen ja kotimaisen vastustuksen vuoksi.

Onkin nähtävissä valtava retoriikan ja Lähi-idän marssijärjestyksen muutos, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo Stewart arvioi. »Aiemmin on pidetty selvänä, että Israelin ja palestiinalaisten pitää sopia oma tilanteensa kahdenvälisesti, miehityksen pitää päättyä ja sen seurauksena syntyy kahden valtion ratkaisu. Vasta tästä palkintona, porkkanana, muu arabimaailma antaa Israelille vastineeksi täydet suhteet ja rauhansopimukset.»

Vuoden 2002 Saudi-Arabian lanseeraama ja Arabiliiton hyväksymä Arab Peace Initiative tähtäsi juuri tähän malliin.

Israel ja Marokko tunnustivat toistensa laittomat miehitykset. Yhdysvallat on ollut kätilönä.

»Irtautumalla konsensuksesta Emiraatit ja Bahrain rikkoivat arabien yhteisen Israel-kannan ja tosiallisesti suostuivat normalisointiin normalisoinnin itsensä vuoksi, ilman mitään myönnytyksiä palestiinalaisille», ICG:n Fakhro sanoo.

Ajattelun kääntäminen toisinpäin on ollut Stewartin mukaan Netanjahun hallituksen tavoite ja logiikka, jonka Trumpin hallinto sisäisti.

»Eli ikään kuin hyväksytään de facto nykytilanne ja pyritään sen pohjalta kohti uutta tulevaisuutta», hän sanoo.

Palestiinalaiset yrittivät turhaan saada Arabiliittoa tuomitsemaan sopimukset. Presidentti Mahmud Abbas kutsui sopimusta Palestiinan kysymyksen pettämiseksi, Hamas selkään puukottamiseksi.

»Palestiinalaisjohdolla on hyvin vähän liikkumavaraa, ei strategiaa eikä legitimiteettiä. Se on valinnut valtioiden välisen diplomatian tien ja uskoi aina voivansa luottaa muiden arabimaiden tukeen, koska palestiinalaiskysymys on niin keskeinen. He olivat väärässä», sanoo vaikuttamistyön johtaja Inès Abdel Razeq Palestine Institute for Public Diplomacy -instituutista. Hän on myös palestiinalaisen Shabaqa-asiantuntijaverkoston jäsen.

Israelin ja Trumpin Lähi-idän rauhansuunnitelman viesti on kuulunut, että palestiinalaiset voivat kyllä tulla mukaan, taloudellista hyvinvointia riittää kaikille.

Stewartin mukaan palestiinalaisille ei ole tarjottu mitään varteenotettavaa viime vuosina.

»Trumpin suunnitelma palestiinalaisten osalta oli aivan täysi fiasko: heidän kanssaan ei missään vaiheessa edes neuvoteltu, ja se mitä heille annettaisiin ei ole millään tavalla kenenkään hyväksyttävissä», hän toteaa.

Yksitoista päivää ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja paljastettiin kolmas Israelin kanssa sopinut arabimaa: Sudan. Kansannousu vuonna 2019 oli johtanut pitkäaikaisen itsevaltaisen presidentin Omar al-Bashirin eroon, armeijan väliintuloon ja väliaikaishallinnon muodostamiseen.

Normalisointisopimuksen allekirjoittivat ilman suuria seremonioita Khartumissa tammikuussa 2021 Yhdysvaltain valtiovarainministeri Steve Mnuchin ja Sudanin oikeusministeri Nasredeen Abdelbari.

Kuten ministereiden vastuualueet vihjaavat, Sudanille sopimus takaa »oikeutta» ja varoja, koska Yhdysvallat suostui poistamaan Sudanin terrorismia tukevien maiden listalta. Se avaa pääsyn kansainvälisten rahoituslaitosten lainoihin.

Yhdysvallat oli asettanut Sudanin listalle 1990-luvulla Sudanin annettua turvapaikan Osama Bin Ladenille ja muille al-Qaidan johtohahmoille. Nyt Sudan joutuu maksamaan 335 miljoonaa dollaria sulkutilille kompensaationa amerikkalaisille al-Qaidan tekemien terrori-iskujen uhreille. Näitä iskuja olivat muun muassa Yhdysvaltain Kenian ja Tansanian suurlähetystöjen pommitukset vuonna 1998.

Sudanin on myös epäilty välittäneen aseita Irania ja Hamasia lähellä oleville tahoille. Uutiskanava al-Jazeeran mukaan yhteisessä julkilausumassa Sudan on suostunut nimeämään Israelin arkkivihollisen, libanonilaisen Hizbollahin terroristijärjestöksi.

Sudanilla on yli 60 miljardin dollarin ulkomaanvelka. Hauras siirtymäajan hallinto saa kurjaan taloustilanteeseensa helpotusta, kun se saa Maailmanpankilta tilapäislainan sekä 1,5 miljardin dollarin vuosilainan. Sudanissa on pulaa elintarvikkeista, polttoaineesta ja lääkkeistä, ja inflaatio nousi syksyllä yli
200 prosenttiin.

»Sudan on sunni-islamilainen arabimaa, joten pelkkä rauhan olemassaolo on tärkeää. Se on entinen Iranin liittolainen, joten sopimus on merkittävä. Afrikan sarvi on tärkeä, sen salmet ovat tärkeitä laivaliikenteen vuoksi», Sandler luettelee.

Israelilla on entuudestaan hyvät suhteet Sudanin naapurin Etiopian kanssa, joten sopimus kasvattaa sen jalansijaa alueella.

Sudanissa on osoitettu mieltä taloustilanteen vuoksi, mutta myös normalisointisopimusta on arvosteltu enemmän kuin Persianlahden maissa. Hallituskoalition toiseksi suurin puolue, islamistinen Sudanin kansan kongressipuolue on lausunut, että Sudanin kansan ei tarvitse hyväksyä sopimusta.

 

Marokossa liikkui huhuja Israelin-suhteiden normalisoinnista pitkin syksyä. Virallinen ilmoitus tuli 10. joulukuuta, kun presidentinvaalit hävinnyt Trump soitti Marokon kuningas Muhammed VI:lle. Sudanin tavoin Marokko ei halunnut näyttävää sopimusjuhlaa,­ mutta Jared Kushner toimi tämänkin sopimuksen kansikuvamiehenä. Hänen seuranaan Rabatiin lensi Israelin kansallisen turvallisuusneuvoston johtajan Meir Ben-Shabbat, jonka sukujuuret ovat monen israelilaisen tavoin Marokossa.

Marokolla on ollut aiemmin diplomaattisuhteet Israelin kanssa, mutta ne katkesivat, kun Oslon rauhansopimus kariutui 2000-luvun alussa. Marokko ei ole itse asiassa allekirjoittanut normalisointisopimusta vaan joukon muita yhteistyösopimuksia. Niissä käsitellään muun muassa viisumivapauksia diplomaateille, yhteistyötä vesivarojen suhteen ja investointeja.

Katseet kääntyvät jälleen kohti taivasta: siviili-ilmailua maiden välillä halutaan kehittää ja aloittaa suorat lentoyhteydet.

Tässä diilissä oli kuitenkin tiukka ehto: Yhdysvaltojen ja Israelin piti tunnustaa Marokon vuodesta 1975 jatkunut Länsi-Saharan miehitys.

Yhdysvallat on tukenut vuoden 1991 tulitaukosopimusta, jossa vaaditaan kansan­äänestystä Länsi-Saharan tulevaisuudesta eli itsenäistymistä tai liittymistä Marokkoon. Marraskuussa tulitauko repeili ja naapurimaa Algerian tukema vastarintaliike Polisario ilmoitti aloittavansa uudelleen aseellisen taistelun. Yksikään länsimaa ei ole tunnustanut Marokon suvereniteettia alueella, joten Yhdysvaltain päätös on täyskäännös aiempaan politiikkaan.

»Länsi-Sahara ei ehkä ole kaikkein polttavimpia kysymyksiä, mutta se asettaa tietynlaisen ennakkotapauksen. Israel ja Marokko tunnustivat toistensa laittomat miehitykset ja Yhdysvallat on ollut kätilönä», Stewart arvioi.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri (1989–1992) ja YK:n Länsi-Saharan erikoislähettiläs (1997–2004) James A. Baker kutsui viime joulukuussa Washington Post -lehdessä tunnustusta tyrmistyttäväksi vetäytymiseksi kansainvälisen oikeuden periaatteista ja Yhdysvaltain vuosikausia kunnioittamasta diplomatiasta. Bakerin mukaan tunnustus paitsi pahentaa konfliktin umpikujaa, myös vaarantaa suhteet Algeriaan ja lisää al-Qaidan ja muiden ääriliikkeiden mahdollisuutta käyttää hyväkseen jännitteitä.

Palestiinalaisille Marokon sopimus on erityisen karvas pettymys. Marokko johtaa Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) Jerusalemin komiteaa, jonka tavoitteena on muun muassa lopettaa Israelin miehitys ja tukea kaupungin palestiinalaisten asemaa.

 

Trump ei ehtinyt paljastaa viidettä Israelin kanssa suhteet solmivaa arabimaata. Veikkausten kärjessä on Oman, joka on pysytellyt sivussa Persianlahden kiistoista. Spekulointi sopimuksesta kävi kuumana myös kun Saudi-­Arabian kruununprinssi Muhammed bin Salman ja Netanjahu tapasivat marraskuussa.

»Jos Emiraatit tarvitsivat viikunanlehdekseen Länsirannan liittämisestä luopumisen tietyllä määräajalla, Saudi-Arabia varmaan haluaisi jotain konkreettisempaa», Stewart arvioi.

Sopimuspakka saattaa mennä vielä uusiksi Joe Bidenin kaudella ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kurssi palata Trumpia edeltävälle reitille. Keskusteluyhteys palestiinalaisten kanssa tullaan avaamaan uudelleen ja Israel joutuu tekemään entistä enemmän tiliä siirtokuntarakentamisesta. Länsi-Saharan suhteen Biden on ollut hiljaa, eikä konsulaatteja puolin ja toisin ole vielä avattu. Suurin muutos tulee Iranin-suhteeseen, sillä ydinsopimus on nostettu uudelleen pöydälle.

»Biden on pohjimmiltaan Israelin ystävä, mutta israelilaisille iso uhka on Iranin ydinsopimus», Shmuel Sandler uskoo.

Stewart ei usko avoimeen konfliktiin Iranin ja Israelin ja niiden liittolaisten välillä. Kaikilla on intressit pitää jännitteet kuvun alla. Yhdysvaltain vallanvaihto avaa hänen mukaansa hyviä tilaisuuksia diplomatialle.

Taistelulentokoneita ei vielä vähään aikaan nähdä Persianlahden taivaalla, sillä Biden on jäädyttänyt Emiraattien F-35 kaupat.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu