Kiinalainen ystäväni heläytti poikkeuksellisen riemastuneen naurun. Olin kertonut lopettavani tyttäreni matematiikan yksityistunnit, koska siellä ei opetettu ymmärtämään. ”Yksitoikkoista kertolaskun toistoa?” tavallisesti hillitty ystäväni maisteli uskaliailta tuntuvia sanojani.
Ystävä selitti, että toistoilla tähdätään oppimaan nopea päässälasku, joka on hallittava kotona Kiinassa. Juttelimme Filippiinien pääkaupungissa Manilassa. Aasialaiseen ystäväpiiriini kuuluu monia alle kymmenvuotiaiden lasten vanhempia. Lähes poikkeuksetta lapset pänttäävät pitkän koulupäivän jälkeen ja viikonloppuisin yksityistunneilla matematiikkaa, englantia ja muita aineita.
”Oletko kokeillut singaporelaista matematiikkaa, kumon-metodia tai japanilaista abacusta?” Vanhemmat vertailevat menetelmiä kuin kävisivät tunneilla itse. Tutorkeskuksia löytyy kauppakeskuksista ympäri kaupunkia. Yksityisopettajan voi tilata myös kotiin. Ja totta kai – iltapäiväopetuksessa annetaan kotiläksyä.
Aasian miljoonakaupungeissa ja runsasväkisissä maissa on kasvamassa paremmin koulutettu sukupolvi kuin koskaan, kun tämän päivän aikuiset valmentavat lapsiaan Aasian nousuun.
Läksytaakan alla painivilta lapsilta odotetaan suuria. Yliopistoon pääsyn uskotaan takaavan vaurauden.
Korean tilastokeskuksen mukaan neljä viidestä eteläkorealaisesta peruskoululaisesta käy maksullisella tutorilla. Kiina ja Hongkong tulevat lähellä perässä. Tutorointi on miljardien dollareiden bisnes, johon köyhimmätkin investoivat paremman tulevaisuuden toivossa. Aasian kehityspankin tutkimus kertoo, että Filippiineillä yli 40 prosenttia kuudesluokkalaisista käy maksullisessa tukiopetuksessa. Intiassa köyhimmistäkin lähes viidennes maksaa lapselleen lisäoppia.
Soulissa Samsungin taloustutkimuskeskus huomasi, että korealaisperheet tinkivät talousmenoistaan eivätkä pysty maksamaan asuntolainojaan, saati säästämään opetuskulujen takia. Perheet ottavat jopa lainaa maksaakseen tutoroinnista.
Korealainen äiti Manilassa kertoo, että kotimaassa vanhemmat olettavat lastensa olevan pari askelta edellä omaa koulutusastettaan. Hän huokaa helpotuksesta, että perhe on poissa Soulin oravanpyörästä. Paluun varalta tytär käy Manilassa kolme kertaa viikossa yksityistunneilla.
Kaiken takana on kilpailu.
”Matematiikan taito on paras lahja, jonka voin lapselleni antaa. Se täytyy iskostaa ennen teini-ikää”, lausahti filippiiniläinen isä, jonka poika opiskelee lauantaisin matematiikkaa.
Insinööri-isä vei lapsensa tunneille, kun ystävän tukiopetuksessa käyvä poika laski tehtävän päässään häntä nopeammin.
”Meidän täytyy pärjätä kiinalaisia ja korealaisia vastaan. Korealaiset pyrkivät täydellisyyteen”, isä totesi ja pyöritteli silmiään.
Eurooppalaisten tai amerikkalaisten osaamista aasialaiset eivät näytä enää pitävän uhkana, vaikka moni aikookin ottaa hyödyn irti länsimaiden parhaista korkeakouluista lähettämällä lapsiaan länteen opiskelemaan.
Tutorointi voi tutkitusti tuoda PISA-menestystä: OECD havaitsi, että esimerkiksi Japanin PISA-tulokset paranivat, kun yksityistuntien määrä kasvoi. Huipputeknologiastaan tunnettu Aasian tiikeri Etelä-Korea onkin noussut 60 vuodessa lähes lukutaidottomien maasta PISA-tulosten kärkikaksikkoon Kiinan ohella.
Tutkijat ovat kuitenkin myös huolissaan tutorointibisneksen kasvusta. Aasian kehityspankin tutkimuksen mukaan tutorointi voi rapauttaa julkista koulujärjestelmää, jos opettajat panostavat maksullisiin yksityistunteihinsa ja antavat periksi kouluopetuksen laadussa. Lisäksi tutorointi voi lisätä eriarvoisuutta ja ajaa perheitä talousahdinkoon, lasten stressaantumisesta puhumattakaan.
Tutorkeskuksia ei valvota, mutta omistajilleen niistä on tullut rahasampoja, jotka ruokkivat aasialaisten unelmaa menestyksestä yhä kovenevassa kilpailussa.
