Ranskan keskustaliberaalilla presidentillä Emmanuel Macronilla on hihassaan ässä kesäkuun parlamenttivaalien varalle. Macronin La République en marche -puolueella on mahdollisuus näyttäytyä turvallisena vaihtoehtona, katsoo Grenoblen yliopiston politiikan tutkija Vincent Tournier.
Taustalla on ranskalaista politiikkaa leimaava epätietoisuus. Etenkin sosialistit lähtevät tuleviin vaaleihin hajanaisin rivein ja altavastaajan asemassa. Sen sijaan monet La République en marche -puolueen ehdokkaista ovat politiikassa uusia nimiä.
»Se on erittäin myyvä argumentti nykyisessä tilanteessa, jossa kansalaiset vaativat poliittisen kentän uudistamista.»
»Kortit jaetaan uusiksi perinteisten puolueiden sisällä, mutta myös toisella kierroksella tappion kärsineen Kansallisen rintaman sisällä», hän sanoo.
Ranskan presidentinvaaleja leimasi vahva polarisaatio, joka näkyi etenkin nuorten äänestyskäyttäytymisessä. Chambérysta kotoisin oleva oikeustieteen opiskelija Rayane Merabet, 19, päätyi äänestämään laitavasemmistolaista Jean-Luc Mélenchonia, vaikka oli talouskysymyksissä samoilla linjoilla Kansallisen rintaman ehdokkaan Marine Le Penin kanssa.
»Le Penin näkemystä siirtolaisuudesta en voi hyväksyä», Merabet sanoo.
Merabet’n tavoin yli puolet 18–24-vuotiaista äänesti jompaakumpaa ääripäätä: vasemmistorintaman Mélenchonia tai äärioikeiston Le Peniä. Perinteisten suurten puolueiden sosialistien ja tasavaltalaisten ehdokkaat saivat vain 10 ja yhdeksän prosenttia nuorten äänistä.
»Nuorten äänestyskäyttäytyminen heijastaa laajempia virtauksia, usein hiukan kärjistettynä », sanoo sosiologi ja politiikan tutkija Anne Muxel pariisilaisesta Cevipof-tutkimuslaitoksesta.
Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Marine Le Pen sai 21 prosenttia nuorten äänistä. Koko väestön äänistä hän sai 23 prosenttia. Mélenchon puolestaan sai 30 prosenttia nuorten ja 19,6 prosenttia koko väestön äänistä.
Muxel tulkitsee tuloksen kertovan siitä, että Kansallisesta rintamasta on tullut myös nuorisolle yksi vaihtoehto muiden joukossa. Kaiken kaikkiaan äänestysprosentti oli historian alhaisimpia: 74,66.
Monet Macronin äänestäjistä äänestivät ennen kaikkea Le Peniä vastaan, eivät niinkään Macronin ohjelman puolesta.
»Kansallinen rintama on syönyt ääniä sekä oikealta että vasemmalta sellaisilla alueilla, jotka perinteiset puolueet ovat jättäneet oman onnensa nojaan», toteaa politiikan tutkija Christèle Marchand-Lagier, joka on seurannut äärioikeiston nousua Etelä-Ranskassa 15 vuoden ajan.
Etelässä uudet äänestäjät tulevat perinteisen oikeiston puolelta, työssäkäyvästä keskiluokasta, joka kokee joutuvansa liian ahtaalle verotuksessa ja joka vastustaa maahanmuuttoa.
Sen sijaan työttömyyden parissa kamppailevassa Pohjois-Ranskassa Kansallista rintamaa äänestää työläisväestö, joka on vuosikausia kannattanut vasemmistoa ja äärivasemmistoa.
»Yhteisen strategian rakentaminen on hankalaa Kansalliselle rintamalle, koska syyt äänestää puoluetta ovat hyvin erilaisia eri puolilla Ranskaa», kuvailee Marchand-Lagier.
Puolueen vahva paikallinen kannatus on siis samalla sen vahvuus ja heikkous.
Emmanuel Macron voi hyötyä Ranskan parlamenttivaaleissa siitä, että monet La République en marche -puolueen ehdokkaista on uusia kasvoja politiikassa.Toistaiseksi Macronin selkein EU-linjaus on koskenut euroalueen aiempaa vahvempaa poliittista hallintaa. Se saavutettaisiin Macronin mukaan euroalueen yhteisen budjetin ja valtiovarainministerin avulla.
Euroopan demokratiavajetta Macron korjaisi »eurooppalaisilla demokratiakonventioilla.» Macronin puheet ovat olleet hyvin epämääräisiä, mutta Eurooppa-projektia tulisi hänen mukaansa uudistaa »yhdessä kansalaisten kanssa», jopa kansanäänestyksin.
Vincent Tournier pitää yllättävänä, ettei Macron puhunut presidentinvaalikampanjassaan EU:n uudistamisesta.
»Macron määrittelee itsensä Eurooppa-myönteiseksi, mutta kaikki hänen ehdotuksensa demokratiavajeen korjaamiseksi – kuten kaikki muutkin hänen ehdotuksensa yleisesti ottaen – koskevat ennen kaikkea Ranskaa eivätkä Eurooppaa.»
Sama häilyvyys koskee myös muita ulkopoliittisia linjauksia. Kun Macron talousministerinä vieraili Moskovassa tammikuussa 2016 tapaamassa paikallisia bisnesvaikuttajia, hän vaati Venäjä-pakotteista luopumista. Sittemmin hän on siirtynyt kannattamaan EU:n linjaa, jonka mukaan pakotteista ei luovuta ennen kuin Venäjä noudattaa Minskin sopimusta. Tammikuussa Macron sanoi kannattavansa Venäjä-suhteissa yleiseurooppalaista linjaa.
Kirjoittaja on Ranskassa asuva vapaa toimittaja.
