Helmikuussa solmittu Minskin toinen tulitaukosopimus oli voitto Venäjälle. Venäjän tavoitteena oli taivuttaa Ukrainan hallitus hyväksymään maan itäosien autonomia ja saada työkaluja vaikuttaa Ukrainan sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Ukrainaan pitäisi kuitenkin saada aikaan rauhansopimus, joka tarkastelee ratkaisua laajemmin ja kytkee mukaan kansainvälisiä toimijoita, joiden toimien vaikutus ulottuisi selvästi vuotta 2015 pidemmälle. Näin voitaisiin varmistaa, että Ukrainan itäosien alueista ei muodostu jäätynyttä konfliktia.
Mallia uuteen rauhansopimukseen kannattaisi ottaa Daytonin sopimuksesta, joka päätti Bosnian sodan 1990-luvulla. Daytonin rauhansopimus ulottuu tulitauon valvomisesta aina uuden valtion perustuslakiin.
Bosnia ajautui sotaan vuonna 1992, kun Bosnian serbit olivat perustaneet maahan itsehallintoalueita ja pyytäneet Serbiasta tukea kroaatteja ja bosniakkeja vastaan. Serbian presidentti Slobodan Milošević lähetti alueille Jugoslavian kansanarmeijan joukkoja.
Bosnian sodalla on paljon yhteistä Itä-Ukrainan konfliktin kanssa. Bosnia jakautui kahteen osaan, Bosnia-Hertsegovinaan ja Bosnian serbien Serbitasavaltaan, joista jälkimmäinen pyrki autonomiaan Serbian sotilaallisella tuella. Yhteistä Ukrainan kanssa on puolisotilaallisten joukkojen käyttö, väkivallan oikeuttaminen ulkoa tuodulla nationalismilla sekä informaatiosota, jossa vastustaja leimataan esimerkiksi fasistiksi.
Kun lännessä ymmärrettiin Serbian rooli Bosnian sodassa, YK asetti Serbian aseidenvienti- ja öljysaartoon. EY sovelsi kauppasaartoa. Kun talouspakotteet alkoivat vaikuttaa, Milošević lopetti Bosnian serbien tukemisen syksyllä 1994 ja salli YK:n ja EU:n tarkkailijoiden toimia Serbian rajoilla. Naton ilmaiskujen jälkeen Milošević oli valmis rauhanneuvotteluihin.
Marraskuussa 1995 allekirjoitetussa Daytonin rauhansopimuksessa sovittiin joukkojen kotiuttamisesta, aseiden siirtämisestä pois tulitaukolinjalta ja monikansallisen IFOR-rauhanturvajoukon lähettämisestä Bosniaan. Rauhanturvaajien tehtäväksi tuli valvoa rauhansopimuksen sotilaallisten pykälien toteutumista.
Daytonin sopimukseen sisältyi useita määräyksiä humanitaarisesta avusta, jälleenrakennuksesta, ihmisoikeuksien ja paluumuuton edistämisestä sekä vaalien järjestämisestä. Lisäksi Bosniaan perustettiin ihmisoikeuskomissio ja ihmisoikeustuomioistuin. Määräysten toteuttamista koordinoi YK:n turvallisuusneuvoston Bosniaan asettama korkea edustaja.
Sopimuksella säädettiin myös pakolaisten oikeudesta palata koteihinsa ja saada takaisin menettämänsä omaisuus. YK:n korkean edustajan alaisuuteen perustettiin jälleenrakennusta ja paluumuuttoa koordinoiva elin, ja rauhansopimuksen toimeenpanoa valvomaan perustettiin toimeenpanoneuvosto. Molempiinkuului useita kansainvälisiä järjestöjä.
Ukraina saa itärajansa valvontaansa vasta, kun separatistialueille on taattu erityisasema.
Vaikka Minsk II -sopimus on tulitaukosopimus, yli puolet sen kohdista liittyy Ukrainan separatistialueiden asemaan. Sopimuksen mukaan Ukraina saa itärajansa omaan valvontaansa vasta, kun separatistialueille on taattu erityisasema perustuslakiuudistuksella, itsehallintoa koskevalla lailla ja aluevaaleilla.
Perustuslaki on määrä uudis-taa kuluvan vuoden loppuun mennessä. Uudistuksen tavoitteena on vallan hajauttaminen ja erityisaseman takaaminen separatistialueille. Ukraina velvoitettiin ensimmäisessä Minskin sopimuksessa säätämään laki väliaikaisen alueellisen hallinnon määräämisestä tietyille Donetskin ja Luhanskin alueille, ja perustuslakiuudistuksessa tämä laki muutetaan pysyväksi laiksi. Se takaa separatistialueiden tapahtumiin osallistuneille henkilöille koskemattomuuden. Lisäksi se antaa paikallisille viranomaisille oikeuden osallistua alueiden oikeuslaitoksen johdon nimityksiin.
Minsk II -sopimuksen aikajänne ulottuu vain kuluvan vuoden loppuun, eikä sopimuksessa ole huomioitu kriisin ratkaisuun vaikuttavia pitkäaikaisia tekijöitä. Niitä ovat esimerkiksi ihmisoikeudet sekä turvallisen ympäristön luominen paluumuutolle ja jälleenrakennukselle.
Ukrainaan tulisi asettaa YK:n turvallisuusneuvoston korkea edustaja, joka tukisi ja valvoisi Itä-Ukrainan jälleenrakennusta, paluumuuttoa ja vaaleja sekä alueiden asemaa koskevan lainsäädännön toteuttamista ja ihmisoikeuksien edistämistä.
Mahdollisen rauhansopimuksen toimeenpanoa valvomaan tulisi perustaa toimeenpanoneuvosto, johon voisivat kuulua ainakin YK:n korkea edustaja, Venäjä, Ukraina, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ, Punainen Risti, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Maailmanpankki. Näin rauhansopimuksen täytäntöön-panolle saataisiin kansainväliset takuut.
Lisäksi Itä-Ukrainaan tulisi perustaa monikansallinen rauhanturvaoperaatio, joka tukisi rauhansopimuksen sotilaallisten määräysten toimeenpanoa ja aseistariisuntaa sekä joukkojen pois vetämistä. Rauhanturvaajat voisivat luoda turvallisen ympäristön paluumuutolle ja jälleenrakennukselle.
Minskin sopimuksessa ei mainita myöskään pakolaisia. YK:n mukaan Ukrainassa oli maaliskuussa 1,2 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Naapurimaista turvapaikkaa tai oleskelulupaa oli hakenut yli 770 000 ihmistä, suurin osa Venäjältä. Jos turvallisuustilanne paranee, ainakin osa evakoista ja pakolaisista palaa kotiin. Rauhansopimukseen pitäisi sisältyä pakolaisten oikeus palata ja saada takaisin menettämänsä omaisuus. Korkean edustajan alaisuuteen tulisi perustaa paluumuuttoa ja jälleenrakennusta koordinoiva elin.
Uuden jäätyneen konfliktin syntyminen Itä-Ukrainaan voidaan estää vain, jos mahdollisen uuden rauhansopimuksen aikajänne ulottuu tarpeeksi kauas tulevaisuuteen ja mukana on kansainvälisiä toimijoita.
