Ukrainan kansantuote pieneni viime vuonna peräti 12 prosenttia. Maan itäosassa jatkuva sota kuritti taloutta, mutta korruptio tulee pian perässä, kun ukrainalaisilta kysyy, mitkä tekijät varjostavat maan tulevaisuutta. Tämä selviää kyselystä, jonka Ilko Kucherivin demokraattisten aloitteiden säätiö (DIF) teetti viime joulukuussa.
Hallinnon korruptio oli yksi tärkeimmistä tyytymättömyyden aiheista, kun tuhannet ukrainalaiset kokoontuivat talvella 2013–2014 Kiovan Maidanin aukiolle vaatimaan täyskäännöstä hallituksen politiikkaan. Valta vaihtui, mutta kaksi vuotta myöhemmin näyttää siltä, että korruptio rehottaa maassa entisellään.
Ukraina oli viime vuonna sijalla 130 Transparency Internationalin laatimassa 168 maan korruptio-indeksissä. Järjestön mukaan pääministeri Arseni Jatsenjukin johtama hallitus jarruttaa uudistusten läpimenoa.
Miten korruption kitkeminen on edennyt Ukrainassa kahden viime vuoden aikana, Daria Kaleniuk?
Olimme valmistautuneet tukemaan hallitusta korruption vastaisessa taistelussa, mutta olemme joutuneet kamppailemaan hallitusta vastaan IMF:n,
EU:n ja muiden tukijoidemme kanssa. Se on ollut tiimillemme uuvuttavaa, mutta jotain on saatu aikaankin, mikä olisi ollut mahdotonta edellisen presidentin Viktor Janukovytšin kaudella.
Mitkä ovat tärkeimpiä saavutuksia?
Läpinäkyvyys on lisääntynyt julkisten varojen käytössä. Lisäksi monista valtion ylläpitämistä omistusrekistereistä on tullut julkisia. Tiedämme nyt, kuka omistaa kiinteistöjä tai autoja.
Kansallinen korruption vastainen toimisto on perustettu sisäisen ja ulkoisen paineen ansiosta. Toimistolla on valta tutkia viranomaisten korruptiorikoksia. Voimme odottaa tuloksia aikaisintaan puolen vuoden päästä.
Sen sijaan syyttäjälaitoksen uudistaminen on epäonnistunut. Syyttäjät eivät ole saaneet vireille edes tutkintaa Janukovytšin aikaisen hallinnon tekemistä rikoksista.
Presidentti nimitti vuosi sitten uudeksi valtakunnansyyttäjäksi Viktor Šokinin. Hän olisi voinut lisätä syyttäjänvirastojen riippumattomuutta ja muuttaa koko laitoksen neuvostoaikaisesta hirviöstä ammattimaisemmaksi. Sen sijaan hän teki kaiken mahdollisen imitoidakseen oikeaa reformia. Avoimiksi julistetuille johtajanpaikoille palkattiin vanhaa järjestelmää palvellutta väkeä, joka oli maineeltaan epäilyttävää.
Korruptionvastaisessa toimistossa työskentelee vain 60–70 uutta syyttäjää, kun taas Ukrainan muut 20 000 syyttäjää ovat entisen hallinnon aikaisia. Valtakunnansyyttäjä olisi voinut uudistaa koko syyttäjälaitoksen, joka valvoo rikostutkintaa esimerkiksi talous- ja verorikoksissa.
Presidentti erotti lopulta Šokinin helmikuussa sisäisen ja ulkoisen painostuksen jälkeen. Miltä tilanne näyttää nyt?
On vielä aikaista sanoa, johtaako ero aitoon muutokseen syyttäjänvirastossa. Ukrainan viranomaiset ja presidentti Petro Porošenko ovat osoittaneet, että he eivät halua maahan itsenäistä syyttäjälaitosta eivätkä ole kiinnostuneita pelin sääntöjen korjaamisesta.
Hallitukseen on odotettavissa muutoksia sen jälkeen kun uudistuksia kannattanut talousministeri Aivaras Abromavičius jätti erokirjeensä helmikuussa. Talousministeri perusteli eroaan sillä, että Porošenkon oman puolueen varapuheenjohtaja oli syyllistynyt korruptioon ja tavoitellut itselleen jalansijaa valtion omistamassa maakaasuyhtiössä. Tämä asema olisi auttanut häntä rahanpesussa.
Mistä muutos voisi saada alkunsa?
Korruptionvastaisen toimiston tulisi nyt osoittaa, että se puuttuu tilanteeseen. Korruptiotutkijat saavat päälleen presidentin, hallituksen, parlamentin ja oligarkkien vihan, joten kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen on tuettava heitä.
Ukrainalaiset odottavat EU:lta voimakasta poliittista painostusta, ja sen on oltava suoraviivaista. Kun rahaa annetaan, sitä tulisi vaatia takaisin, ellei ehtoja täytetä. EU:n pitäisi myös pitää fokuksensa kirkkaana eikä yrittää samanaikaisesti uudistuksia kaikilla muillakin alueilla, kuten energiasektorilla, ympäristöasioissa ja terveydenhoidossa. Oikeuslaitoksen uudistus on edellytys kaikille muille.
