Kapteeniluutnantti James Mashirista on tullut Suomen puolustusvoimien epävirallinen äänitorvi sosiaalisessa mediassa. Hän tosin esiintyy blogikirjoituksissaan ja Twitter-keskusteluissa yksityishenkilönä ja esittää henkilökohtaisia näkemyksiään.
Mashiri katsoo esimerkiksi, että Suomen puolustuksella on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jatketaan itsenäistä puolustusta, joka syö tulevaisuudessa rahaa hoitotyöltä ja hyvinvointivaltiolta. Toisessa vaihtoehdossa rakennetaan yhdessä muiden maiden kanssa puolustus, joka »nojaa yhteiseen vahvaan pelotteeseen».
Mashirin linjauksen voisi tulkita kannanotoksi Nato-jäsenyyden puolesta. Osallistuuko upseeri kannanotoillaan poliittiseen keskusteluun?
Jos osallistuu, hänellä on siihen Suomen lainsäädännön ja puolustusvoimien palvelusohjesäännön mukaan oikeus. Upseeriliiton pääsihteeri Hannu Sipilä muistutti alkuvuodesta ranskalaislehti Charlie Hebdoa vastaan tehdynterrori-iskun jälkeen, että upseereja koskee perustuslain valossa yhtäläinen sananvapaus kuin muitakin Suomen kansalaisia.
Mitä enemmän perehtyy sosiaaliseen mediaan ja informaatiosodankäyntiin, sen vähemmän niitä huomaa ymmärtävänsä, kapteeniluutnantti James Mashiri toteaa.Rikoslaki kieltää upseereilta »luvattoman poliittisen toiminnan», mutta sillä tarkoitetaan nykyään vain kuulumista puolueeseen tai puolueyhdistykseen. Sotilaiden sananvapauden rajoitukset poistettiin 1990-luvullaperusoikeusuudistuksen jälkeen. Silti myös moni upseeri on yhä siinä käsityksessä, ettei sotilas saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun puoluepolitiikasta.
Vaikka upseerit ovat edelleen hyvin varovaisia ottamaan kantaa puolustusasioihin, heidän aktiivisuutensa sosiaalisessa mediassa on Mashirin mukaan lisääntymässä.
»Upseerit ovat ymmärtäneet aiempaa paremmin sosiaalisen median arvon tiedonhankinnan välineenä. Jotta saa relevanttia tietoa, ei riitä tyhjä Twitter-tili, vaan on rakennettava sosiaalisessa mediassa verkosto ja oltava myös itse läsnä.»
Mashiri ryhtyi käyttämään Twitteriä Libyan operaation aikana vuonna 2011. Hän seurasinetissä diktaattori Muammar Gaddafin metsästystä ja huomasi, että Twitterin aihetunnisteilla sai aiheesta lähes reaaliaikaista tietoa. Twitter osoittautui globaaliksi verkostoksi, jonka mielenkiinto siirtyy aina tapahtumien keskipisteeseen.
»Twitterin 140 merkin mittaisilla viesteillä saattoi käydä järjellistä keskustelua, jossa voi ammentaa tietoa ja vinkkejä muilta käyttäjiltä sekä jakaa omaa sisältöä.»
Mashiri tviittaa kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi. Alkuvaiheessa hänen kirjoituksensa Ruotsin puolustuskyvystä herättivät kiinnostusta erityisesti Pohjanlahden länsipuolella.
Sittemmin hän on havainnut, että puolustuskykyä koskevat käsitykset ovat usein heppoisella pohjalla myös Suomessa.
»Eniten minua ovat ärsyttäneet voimasuhteiden vertailut. Monet poliitikotkin ovat yhä siinä käsityksessä, että Ruotsilla on vahvat meri- ja ilmavoimat. Mielikuvat perustuvat 1990-luvun tilanteeseen, jolloin Ruotsin asevoimat kuuluivat Euroopan suurimpiin.»
Mashiri noudattaa kirjoituksissaan virkamieslain, palvelusohjesäännön ja puolustusvoimien viestintäosaston antamia ohjeita. Hän on osallistunut Puolustusvoimien sosiaalisen median työpajoihin, joissa viestintästrategiaa on mietitty.
Tärkein rajaus on virkamiehen vaitiolovelvollisuus. Omista työasioistaan puolustusvoimien logistiikkalaitoksella Mashiriei kirjoita lainkaan. Yleisen palvelusohjesäännön mukaan ammattisotilaan on käyttäydyttävä virkatehtävissään ja yksityishenkilönä siten, ettei vaaranna »luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon».
Salassapitovelvollisuus puolustusasioista on Suomessa varsin tiukka verrattuna Ruotsiin, jossa valtiopäivien julkisissa asiakirjoissa kerrotaan joukkojen vahvuudet ja sijoituspaikat. Säännöt jättävät Mashirille ja muille upseereille kuitenkin paljon tilaa osallistua keskusteluun – ja esittää myös arvostelua.
Yhdistymisvapauden rajoituksia Mashiri ei pidä upseerien kannalta ongelmana. Päinvastoin, poliittisiin puolueisiin kuulumista voisi rajoittaa myös muilta ammattikunnilta, joilta vaaditaan erityistä puolueettomuutta tai objektiivisuutta työssään.
»Voisi ajatella, että puoluesidonnaisuus voi vaarantaa esimerkiksi poliisin tai oikeuslaitoksen tuomarien ja syyttäjien puolueettomuuden», Mashiri sanoo.
Kysymys upseerien sananvapaudesta sen sijaan on Mashirin mielestä lopulta myös periaatteellinen.
»Miten me voisimme taataäärimmäisessä tilanteessa yhteiskunnan perusoikeuksien säilymisen, jos emme itse edes käytä samoja perusoikeuksia?»
