YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n hintaindeksi pohjautuu tärkeimpien maataloustuoteryhmien eli viljan, maidon, lihan, kasviöljyjen ja sokerin hintoihin.Viljojen ja muiden elintarvikkeiden hinnat ovat laskeneet maailmanmarkkinoilla voimakkaasti tällä vuosikymmenellä. Vuosina 2011–2016 hinnat putosivat lähes 40 prosenttia. Vuoden 2016 puolivälin jälkeen ruuan hinta on kääntynyt taas nousuun.
Laskua selittää usea tekijä. Kun maataloustuotteiden hinnat nousivat, viljely tehostui ja maatalouden tuottavuus kasvoi monissa maissa, esimerkiksi Nigeriassa, Brasiliassa ja Valko-Venäjällä. Tarjonnan kasvu ei kuitenkaan täysin selitä hintojen laskua, sillä samaan aikaan ruuan kysyntä on noussut maailmalla.
”Hidastunut talouskehitys on vähentänyt etenkin maito- ja lihatuotteiden kansainvälistä kauppaa. Merkittävien tuontimaiden, kuten Kiinan, vähentynyt ostohalukkuus näkyy maailmanmarkkinahinnoissa”, arvioi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi. Lisäksi dollarin kurssin vahvistuminen on vähentänyt tuontia.
Köyhissä maissa ruuan osuus kulutusmenoista on suuri ja hinnoilla on havaittu olevan yhteys poliittiseen vakauteen. Esimerkiksi Egyptissä ruuan hinta nousi Maailmanpankin mukaan selvästi vuosina 2010–2011 ennen arabikevään levottomuuksien puhkeamista.
Niemi arvioi, että poliittinen epävakaus johtuu erityisesti suurista hintaheilahteluista, joita on viime vuosina koettu viljamarkkinoilla. Kehittyvissä maissa sekä kuluttajilla että tuottajilla on vaikeuksia reagoida hinnanvaihteluihin.
”Viime kuukausien merkit ruuan hinnan noususta voivat olla myönteinenkin asia, sillä moni köyhien maiden kuluttaja on itse pienviljelijä. Tasainen hintojen nousu luo vakautta ja parantaa toimintaedellytyksiä. Samalla ostovoima lisääntyy”, tiivistää Niemi.
Kirjoittaja on maatalouteen erikoistunut vapaa toimittaja
