Tapaaminen muslimiveljeskunnan johtajan Mohammad Mursin kanssa pidätyskeskuksessa syrjäisessä armeijan erämaatukikohdassa Egyptissä, sitten kenraali Abdel Fattah al-Sisin kanssa tämän loisteliaassa palatsissa.
Catherine Ashtonin kirja tarjoaa tuokiokuvia välillä hyvinkin dramaattisista tapahtumista. Vuonna 2011 Egyptin presidentti Hosni Mubarak syöstiin vallasta ja tilalle nousi muslimiveljeskunta. Tästä seurannut al-Sisin vallankaappaus taas palautti sotilasdiktatuurin valtaan. Ashton kertoo intensiivisestä sukkuladiplomatiasta Kairon alati vaihtuvien vallanpitäjien kanssa ja EU:n pyrkimyksistä tukea rauhanomaisia ratkaisuja Egyptin poliittiseen kuohuntaan.
Catherine Ashton – tai Cathy kuten hän tuttavallisemmin toivoi itseään puhuteltavan, kun isännöin hänelle viime syksynä lounasta Helsingissä – toimi Euroopan ulkosuhdehallinnon ensimmäisenä korkeana edustajana vuosina 2009–2014. Tämän vuoden alussa ilmestynyt And then what käsittelee Ashtonin kokemuksia tuolta ajalta.
Kun maailmalla tapahtui, tapasi hän kysyä itseltään ja alaisiltaan, mitä näistä tapahtumista seuraa ja miten EU:n tulisi niihin reagoida. Siitä kumpuaa kirjan nimikin. Ashton käsittelee kohtaamisiaan siellä, missä EU saattoi edistää omia ulko- ja turvallisuuspoliittisia intressejään: Somalian merirosvous, Kosovon ja Serbian välinen konflikti, arabikevään kuohunta Libyassa ja Egyptissä, Ukrainan poliittinen myllerrys vuonna 2014 tai Iranin ydinohjelmaneuvottelut.
Ashton avaa diplomaattisen rauhanvälityksen kiemuroita ja tuo niihin inhimillistä ulottuvuutta. Hän muistuttaa, että usein neuvotteluprosessien ja muodollisten sopimusten takana on koko joukko arkipäiväisiä sattumuksia, erilaisia persoonallisuuksia, turhautumista, tunteiden vuoristorataa ja myös pieniä ilonhetkiä.
Serbian ja Kosovon neuvotteluissa eräänä päivänä huhtikuussa 2013 serbit olivat aamupäivällä ärhäkkäällä tuulella. Iltapäivällä osat vaihtuivat. Kosovon delegaatio poistui Brysselistä Ljubljanaan odottamaan seuraavaa käännettä. Ashton tiimeineen alkoi olla epätoivoinen. He saivat kuitenkin Kosovon edustajat palaamaan ja seuraavana päivänä osapuolet jo paiskasivat kättä. Sopimus osapuolten lähentymisestä saatiin aikaan.
Ashton yhdistää tarkkaa tilanneanalyysiä kohtaamisiinsa, oli vastassa diktaattori tai tavallinen kaupanpitäjä, ylityöllistetyt virkamiehet tai sopuratkaisuja haluavat konfliktiosapuolet. Korkeasta asemastaan huolimatta hän ei sorru nostamaan itseään jalustalle, kuten niin monet eurooppalaiset päämiehet, jotka olivat täynnä itseään ja halua päästä uutisotsikoihin.
Huomionarvoisia ovat myös Ashtonin kommentit EU:n ulkosuhdehallinnon pienistä resursseista. Kun Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry pyysi puhelimitse Ashtonia lähtemään välittömästi Kairoon, tämä joutui kertomaan Kerryn suureksi hämmästykseksi, että hänellä ei ole käytössään yksityistä lentokonetta. Ashton sanoi joutuvansa selvittämään reittilentoa Brysselistä Kairoon kuten kaikki muutkin tavalliset matkustavaiset.
Kirjoittaja on vieraileva johtava asiantuntija Ulkopoliittisessa instituutissa.
