Arvio

Valtapolitiikkaa talouden keinoin

Teksti:
Julkaistu: 2.12.2016

Taloudellinen valta on noussut etualalle kansainvälisessä politiikassa. Oli kyse Iranin ydinaseohjel­masta tai Venäjän sotimisesta Ukrainassa, länsimaat suosivat talouspakotteita sotilaallisten painostuskeinojen sijasta.

Myös Brics-maissa ja arabi-valtioissa taloudellisista vaikutus-keinoista on tullut tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kiina solmii kehittyvissä maissa poliittisia liittolaissuhteita massiivisilla infrastruktuuri­hankkeilla. Lähi-idässä Qatar kasvattaa vaikutusvaltaansa šekkivihkodiplomatialla. Venäjä taas luo poliittisia riippuvuus­suhteita energiavarantojensa avulla.

Council on Foreign Relations -ajatuspajan tutkijat Robert Blackwill ja Jennifer Harris tarjoavat kirjassaan kattavan katsauksen geoekonomisen vallankäytön eri muotoihin ja instrumentteihin. He varoit­tavat, että geoekonomia voi alkaa nakertaa vallitsevaa libe­raalia talousjärjestelmää. Kun turvallisuus- ja ulkopolitiikka saa yhä enemmän painoar­voa talouden alueella, valtiot alkavat huolehtia huoltovar­muudesta ja omien etujensa puolustamisesta.

Kirjoittajat määrittelevät geoekonomian poliittis­ten päämäärien ajamiseksi taloudellisten keinojen avulla. Geoekonomia-termi juontaa juurensa Edward Luttwakin vuonna 1990 julkaisemaan esseeseen, jossa hän kritisoi kylmän sodan jälkeistä libe­raalia optimismia. Luttwak näki, ettei valtioiden välinen strateginen valtakamppailu tulisi häviämään, vaan jatkuisi pääasiassa taloudellisin kei­noin.

Robert D. Blackwill & Jennifer M. Harris: War by Other Means. Geoeconomics and Statecraft. Belknap Press 2016, 384 s.

Kiina näyttäytyy tässä kuvassa fiksuna pelurina, joka on osannut valjastaa omat taloudelliset voimavaransa pönkittämään asemaansa maailmanpolitiikassa. Yhdys­vallat taas ei ole kirjoittajienmukaan osannut liittää taloutta osaksi suurstrategista vallankäyttöään.

Yhdysvalloilla olisi hyvät mahdollisuudet vaikuttaa muiden maiden politiikkaan hyödyntämällä esimerkiksi dol­larin asemaa reservivaluuttana. Myös maan mittavat energiavarat avaavat mahdollisuuksia geoekonomiseen vallankäyttöön. Yhdysvallat voisi pai­nostaa muita energiantuottajia taloudellisesti tai auttaa liittolaisiaan, jos nämä joutuvat jonkin energiantuottajamaan kiristyksen kohteeksi. Yhdysvaltain tulisi kuiten­kin uudistaa hallintoaan, jotta tällainen kaupallinen ja strate­ginen päätöksenteko pystyt­täisiin yhdistämään.

Kirja osoittaa, että taloudel­liset keinot ovat vallankäytössä usein tehokkaampia kuin soti­laalliset. Geoekonomia tarjoaa realistisen vaihtoehdon itseään ruokkivalle hokemalle geopoli­tiikan paluusta.

Samalla kirja muistuttaa, ettei patoamispolitiikka perustunut edes kylmän sodan aikana yksinomaan sotilaalli­siin keinoihin. Yhdysvallat jakoi toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaan Marshall-apua, joka esti osaltaan Italian ja Kreikan kaltaisia maita luisu­masta Neuvostoliiton valta­piiriin.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu