Venäjän poliittinen koneisto on pyrkinyt varmistamaan duumanvaalien suotuisan tuloksen jo ennen vaaleja 18. syyskuuta. Vuoden 2011 vaalitulosta peukaloitiin, minkä jälkeen tyytymättömyys purkautui valtavina mielenosoituksina.
Nyt vallanpitäjien asema on vahva. Tulevien vaalien odotetaan vahvistavan sitä entisestään, sillä viime vaalien jälkeen vaalitapaa ja kansalaisten poliittista osallistumista koskevaa lainsäädäntöä on muutettu monilta osin. Riippumattoman Levada-keskuksen tutkija Denis Volkov sanoo, että valtapuolue voi hyötyä erityisesti vaalitavan muutoksesta.
Näissä vaaleissa otetaan uudelleen käyttöön niin sanotut yhden mandaatin vaalipiirit, joita on nyt puolet kaikista vaalipiireistä. Yhden mandaatin vaalipiireissä eniten ääniä saanut yksittäinen ehdokas voittaa paikan duumassa.
»Näissä vaalipiireissä Yhtenäinen Venäjä todennäköisesti voittaa, mutta äänet voivat mennä paikallisesti vahvoille henkilöille eivätkä keskusvallan omille suosikeille. Tämä lisäisi puolueen sisäistä monimuotoisuutta.»
Keväällä Venäjän keskusvaalikomitean johtaja Vladimir Tšurov sai väistyä Venäjän entisen ihmisoikeusasiamiehen Ella Pamfilovan tieltä.
Tšurov oli menettänyt uskottavuuttaan vaalivilpin vuoksi, ja Pamfilovaa pidettiin sovittelevampana vaihtoehtona. Pamfilova julisti heti toimikautensa alussa tekevänsäkaikkensa, jotta vaaleista tulee rehelliset.
Pamfilovan lupaus voi hyvinkin täyttyä, sillä hallinto on tehnyt poliittisten vaihtoehtojen esittämisestä aiempaa hankalampaa.
Valtion kiristyvä ote mediasta on kaventanut muiden kuin valtapuolueen edusta jien mahdollisuuksia esiintyä television pääkanavilla. Lisäksi äänestyspaikoilta raportoivien toimittajien on tällä kertaa pitänyt rekisteröityä ennakkoon. Viime vaaleissa vaalivilpistä kertovat videot ja valokuvat olivat pääosin aktivistien ja tavallisten kansalaisten kuvaamia.
Lisäksi ulkomaista rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen on täytynyt rekisteröityä ulkomaisiksi agenteiksi. Laki on iskenyt muun muassa vaalitarkkailijajärjestö Golosiin.
Toisaalta kansalaiset tuntuvat nyt olevan pääosin tyytyväisiä siihen, mihin suuntaan maa on menossa. Talous hiipuu, mutta protestimieliala ei ole noussut.
»Vaikka kansa ymmärtää, että kaikki poliitikot, jopa presidentti Vladimir Putin, ovat vastuussa ongelmista, heidän ajatellaan silti olevan hyvien puolella», Volkov sanoo.
Siinä missä enemmistö venäläisistä on tukenut presidenttiä Krimin niemimaan valtaamisen jälkeen, Yhtenäisen Venäjän ja hallituksen kannatusluvut ovat vaatimattomampia. Yhtenäisen Venäjän kannatus on laskenut Levadan kyselyssä keväästä kymmenen prosenttiyksikköä 31 prosenttiin kaikista äänestäjistä.
Yhtenäisen Venäjän kannatuksen hiipuessa Putinin asemaa on korostettu julkisuudessa puolueen henkisenä johtajana. Putin piti Yhtenäisen Venäjän puoluekokouksessa kesäkuussa laajalti uutisoidun juhlapuheen, vaikka toimii muodollisesti puolueen yläpuolella.
Kannatuksen laskusta huolimatta Yhtenäisen Venäjän äänimäärä riittää todennäköisesti enemmistöön duumassa. Levadan kyselyssä puoluekannatus suhteutetaan siihen, aikovatko vastaajat äänestää syyskuussa. Yhtenäistä Venäjää tukee nyt 50 prosenttia niistä, jotka aikovat lähteä uurnille.
Valtapuolueen asema ei näytä horjuvan, sillä todellista kilpailua ei ole. Duuman sisällä toimivista haastajista sekä kommunistisen puolueen että liberaalidemokraattien kannatus on noin kymmenen prosenttia. Duuman ulkopuolisten oppositiopuolueiden kannatus on yhden tai kahden prosentin luokkaa. Duuman äänikynnys on viisi prosenttia.
Vielä vuonna 2013 Aleksei Navalnyi, yksi Venäjän tunnetuimmista oppositioaktivisteista, pystyi yllättämään hyvällä äänisaaliilla Moskovan pormestarivaalissa. Nyt samanlaista ilmiötä on vaikea kuvitella.
Oppositiopoliitikkojen kannalta on vielä huolestuttavampaa, että ihmiset tuntevat heidät mutta eivät halua äänestää heitä.
»Oppositiopuolueet puhuvat paljon vaaliteknisistä asioista, koska ne ovat niille tärkeitä. Sellainen ei puhuttele äänestäjiä», Denis Volkov sanoo.
Tutkija Volkov huomauttaa, että aidon poliittisen kilpailun puuttuminen ylläpitää epävarmuutta poliittisen järjestelmän sisällä. Vaikka vaalit etenisivätkin suunnitelman mukaan, todellisia mielialoja niissä ei mitata.
Valtio rajoittaa tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen sekä mielipidemittauksia tekevien tutkimuslaitosten työtä. Siksi kansan todellisia tuntemuksia ei tiedä kukaan eivätkä valtaapitävät voi olla täysin varmoja, mitä tulevaisuus tuo tullessaan vaalien jälkeen.
Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisen instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa.
