Miten ekonomisti pelastautuu autiolta saarelta? Hän olettaa, että hänellä on käytössään kumivene.
Harvardin yliopiston kansantaloustieteen professorin Dani Rodrikin kirja muistuttaa vanhasta vitsistä, jonka idea on siinä, että taloustieteelliset »totuudet» perustuvat oletuksiin asioiden tilasta. Esimerkistä käy kansantaloustieteen isän Adam Smithin ajatus näkymättömästä kädestä eli yksinkertaistetusti siitä, kuinka yksilöiden oman edun tavoittelu johtaa vapailla markkinoilla yhteiseen hyvään.
Talousnobelistit Kenneth Arrow ja Gerard Debreu todistivat Smithin ajatuksen matemaattisesti vuonna 1950. Rodrik kuitenkin huomauttaa, että todistus perustuu moniin oletuksiin, kuten siihen, että kuluttajat ovat täysin tietoisia markkinoilla olevien tuotteiden ominaisuuksista jo ennen kuin he ostavat tuotteita.
Taloustiede tekee oletuksia monimutkaisesta todellisuudesta, jotta tutkittavia vaikutusmekanismeja voidaan eristää. Ongelmat alkavat, kun kansantaloustieteen malleja käytetään julkisessa keskustelussa selvittämättä ensin, missä määrin mallien oletukset ovat voimassa kyseisissä tapauksissa. Rodrikin mukaan tähän syyllistyvät toisinaan myös taloustieteilijät itse. Erityisen varovaisesti hän kehottaa suhtautumaan asiastaan varmoina esiintyviin taloustieteilijöihin.
Rodrikin suurimmat akateemiset meriitit ovat kehitystaloustieteestä. Hän on osoittanut, kuinka kehitysrahoituslaitokset, kuten Maailmanpankki, tarjosivat 1980-ja 1990-luvuilla kehitysmaille ja entisille sosialistisille maille yksinomaan talouden, ulkomaankaupan ja rahoituksen vapauttamista kiinnittämättä huomiota siihen, että maista puuttuivat uudistusten onnistumiseen tarvittavat instituutiot. Siksi politiikkasuositusten taustalla olleet mallit eivät sopineet kehittyviin maihin.
Rodrikin keskeisin ohjeistus maallikoille on, että taloustiede ei ole monoliittinen kokonaisuus vaan siinä on kilpailevia malleja. Osa sopii tiettyjen tilanteiden kuvaamiseen paremmin kuin toiset.
Rodrikin ohje oli unohtunut ekonomistikunnalta itseltäänkin ennen vuonna 2008 puhjennutta finanssi- ja talouskriisiä. Hegemoniseen asemaan olivat 1980-luvulta alkaen nousseet uusklassinen ajattelu ja tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Sen mukaan mitään talouskuplia ei olisi pitänyt pystyä syntymään.
Rodrik muistuttaa, että taloustieteessä on päteviä malleja ja niiden kehittäjiä, jotka varoittivat esimerkiksi asuntojen hintakuplasta ja uusista finanssi-innovaatioista. Esimerkiksi Robert Shiller, yksi tunnetuimmista varoittelijoista, sai taloustieteen Nobelin vuonna 2013 – samana vuonna kuin tehokkaiden markkinoiden hypoteesin isä Eugene Fama.
Entä mitkä ovat toimivimmat taloustieteelliset mallit nykyisenä matalan kasvun aikana?
Rodrikin mukaan yleispäteviä vastauksia ei edelleenkään ole olemassa, vaan kulloisiinkin kysymyksiin pitää soveltaa useita malleja. Sitten katsotaan, mikä niistä sopii parhaiten.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Kehitys-lehden päätoimittaja.
