Tilaa UP-lehden uutiskirje
Ihmisiä mielenosoituksessa palestiinalaisten oikeuksien puolesta Pariisissa toukokuussa.
Pariisissa osoitettiin mieltä palestiinalaisten oikeuksien puolesta Israelin sotatoimia vastaan toukokuussa 2024.
Analyysi

Vastoin yleistä mielipidettä

Kyselyissä kasvava osuus EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Tämä saattaa ratkaista Palestiina-kysymyksen suunnan.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 7.10.2024

Viime vuoden lokakuusta lähtien Euroopassa on järjestetty satoja palestiinalaisten oikeuksia puolustavia mielenilmauksia.

Pienemmissä Euroopan kaupungeissa osallistujia on tyypillisesti kymmenistä tuhansiin, mutta suurkaupungeissa osallistujamäärät liikkuvat kymmenien ja satojen tuhansien välillä. Tammikuussa 2024 Lontoossa järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui puoli miljoonaa brittiä, joista moni oli matkustanut varta vasten pääkaupunkiin osallistuakseen mielenilmaukseen.

Mielenosoituksissa on vaadittu välitöntä tulitaukoa Gazaan ja sanktioiden langettamista Israelille.

Lontoon mielenosoituksen mittakaava heijastelee laajempaa kansalaismielipidettä. Tutkimusyhtiö YouGovin kyselytutkimuksessa heinäkuun lopussa 55 prosenttia briteistä kannatti ja 13 prosenttia vastusti aseviennin keskeyttämistä Israeliin. Samassa kyselyssä noin kolme neljästä britistä kannatti välitöntä tulitaukoa. Aiemmin tänä vuonna konservatiivipuolueen hallituskaudella kerätystä kyselystä käy ilmi, että vain alle viidennes briteistä hyväksyy Britannian Israel-Palestiina-politiikan.

Tuore tilastotieto eurooppalaisten ulkopoliittisista kannoista paljastaa tärkeän yksityiskohdan: Palestiina-mielenosoitusten vaatimukset tulitauosta ja Israelin painostamisesta saavat laajaa kannatusta ei ainoastaan brittien vaan myös EU-maiden kansalaisten keskuudessa.

Eurooppalaisten suhtautuminen Israel–Palestiina-konfliktiin ovat perustavanlaatuisessa muutoksessa.

Vielä vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi enemmistö saksalaisista ja ranskalaisista ei olisi asettanut pakotteita Israelille tai tuonut sotarikoksista epäiltyjä israelilaisviranomaisia syytteeseen. Nyt yhä useampi EU-kansalainen on valmis lakkauttamaan Israelin kanssa käytävän asekaupan ja asettamaan maalle pakotteita. Monet haluaisivat, että heidän kotimaidensa politiikka edistäisi aiempaa enemmän palestiinalaisten oikeuksia.

Tiedot käyvät ilmi YouGovin ja Forsa-yhtiön toteuttamista kyselyistä.

Kansalaisten mielestä heidän hallituksensa myötäilevät ulkopolitiikassaan Israelia. EU:n pitkäaikaiset ulkopoliittiset toimet, kuten asevienti Israeliin ja kauppa Israelin siirtokuntien kanssa, ovat menettäneet kannatustaan.

Eurooppalaisten asenteet Israelia kohtaan jyrkentyneet

Lähde: Palestinian Institute for Public Diplomacy/YouGov.
Kysely toteutettiin maaliskuussa 2024, ja kussakin maassa kyselyyyn osallistui 1000—2000 kansalaista.

Euroopassa myös Palestiinan valtioon suhtaudutaan myötämielisesti. Jo vuonna 2011 noin neljä viidestä saksalaisesta, ranskalaisesta ja britistä kannatti palestiinalaisten oikeutta omaan valtioon. Saksan, Ranskan ja Britannian yhteenlaskettu väkiluku muodosti tuolloin, ennen brexitiä, yli 40 prosenttia EU:n väkiluvusta.

Tilastojen valossa EU-maiden kansalaisten enemmistö vaatii täyttä suunnanmuutosta EU:n ulkopolitiikkaan. Yleisen mielipiteen ja EU:n ulkopolitiikan välille on kuluneen vuoden aikana muodostunut kuilu, joka saattaa vielä kasvaa entisestään.

Suomessa yleinen mielipide seuraa muuta Eurooppaa. Ylen huhtikuussa teettämästä kyselystä kävi ilmi, että suomalaisista 60 prosenttia vastustaa ja vain viidennes tukee Israelin sotatoimia. Kansalaisten näkemys ei kuitenkaan heijastu hallituksen päätöksiin.

Vuosi sitten lokakuussa Suomi päätti olla äänestämättä tulitauon puolesta YK:n yleiskokouksessa. Päätöslauselmassa tuomittiin kaikki palestiinalaisiin ja israelilaisiin siviileihin kohdistettu väkivalta ja terroriteot sekä vaadittiin tulitaukoa. 120 valtiota äänesti päätöslauselman puolesta. Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) perusteli Suomen pidättäytymispäätöstä sillä, että päätöslauselmassa ei erikseen tuomittu Hamasia.

Suomen kanta myös Palestiinan valtion tunnustamiseen eroaa muista pohjoismaista. Ruotsi, Islanti ja Norja ovat tunnustaneet Palestiinan, Suomi ja Tanska eivät. Sekä ulkoministeri Valtonen että presidentti Alexander Stubb ovat vedonneet ajoitukseen, joka ei heidän mukaansa ole vielä oikea.

Suomen hallituksen Israelia myötäilevää ja painostusta kaihtavaa linjaa selittää osin asekauppa. Suomi on hankkinut Israelista aseita ja sotatarvikkeita yli miljardilla eurolla.

Suomalaisten kannoista talouspakotteiden ja sotarikoksista epäiltyjen israelilaisviranomaisten syytteeseen asettamisen suhteen ei vielä ole saatavilla tuoretta tutkimusta.

Suuntaa antavaksi vertailukohdaksi voi ottaa Israelin tärkeimmän EU-liittolaismaan Saksan, sillä saksalaisten suhtautuminen Israelin toimiin on lähellä suomalaisten kantoja.

Forsa-tutkimusyhtiön Stern-lehdelle tekemässä kyselyssä 61 prosenttia saksalaisista ei hyväksy ja 33 prosenttia hyväksyy Israelin toimet Gazassa. Tulos on lähellä Ylen teettämän kyselytutkimuksen löydöksiä suomalaisten yleisestä mielipiteestä.

EU on perustamisestaan lähtien virallisesti korostanut palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisen tärkeyttä ja siirtokuntien laittomuutta. Se on kuitenkin tehnyt sarjan ulkopoliittisia valintoja, jotka toimivat sekä sen omia tavoitteita että kansalaisten näkemyksiä vastaan.

Unionin jäsenmaat esimerkiksi käyvät kauppaa Israelin siirtokuntien kanssa ja vievät miljardien eurojen edestä aseita Israeliin.

EU:n ja Israelin välisen kaupan arvo oli vuonna 2022 noin 47 miljardia euroa, mikä tekee unionista Israelin suurimman kauppakumppanin. Jos Yhdysvaltain sotilasapu Israelille ylläpitää maan asevoimia, EU:n kanssa käytävä kauppa kannattelee sen kansantaloutta. Ilman EU:n kauppaa Israelin talous olisi vaarassa romahtaa.

Halutessaan unioni voisi painostaa Israelia jo assosiaatiosopimuksen jäädyttämisellä.

EU ja Israel solmivat vuonna 1995 assosiaatiosopimuksen, jonka seurauksena Israel pääsee helposti unionin markkinoille ja hyötyy EU-rahoituksesta ja -ohjelmista. Sopimuksen toisen artiklan mukaan osapuolten suhteet ja sopimuksen määräykset perustuvat kansanvallan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Sopimus olisi mahdollista irtisanoa, sillä Israel on rikkonut toistuvasti ihmisoikeuksia ja kansanvallan periaatteita. Tätä EU ei kuitenkaan ole tehnyt. Halutessaan unioni voisi painostaa Israelia jo assosiaatiosopimuksen jäädyttämisellä.

Ristiriidat EU:n ulkopolitiikassa näkyvät myös palestiinalaisalueille suunnatussa kehitysavussa. EU on maksanut näille alueille yli 1,1 miljardia euroa muun muassa suorana taloudellisena tukena ja erilaisina kehityshankkeina.

Unioni on suurin ulkomaanavun tarjoaja, mutta juuri Israelin miehitysinfrastruktuuri pitää palestiinalaisalueet kroonisessa alikehitystilassa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin laskelmien mukaan Israelin miehityksen aiheuttamat kustannukset palestiinalaisten taloudelle olivat vuosina 2000–2019 noin 58 miljardia dollaria.

EU suuntaa resursseja palestiinalaisen yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitämiseen ja valtionrakentamiseen samalla, kun Israelin sotilasmiehitys estää palestiinalaisten elinkeinoelämän ja yhteiskunnan vapaan toiminnan. Toisin sanoen EU tukee Israelin alueellista laajentumista ja sotilasmiehitystä siirtokuntakaupalla ja aseviennillä. Samanaikaisesti se ylläpitää miehityksen alla kamppailevaa palestiinalaista yhteiskuntaa niin kutsutulla valtionrakentamisella.

Näistä ulkopoliittisista valinnoista muodostuvaa strategiaa on vaikea pitää johdonmukaisuuden riemuvoittona.

Tämän vuoden toukokuussa Haagissa sijaitsevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n ylin syyttäjä Karim Khan haki pidätysmääräystä Israelin pääministerille Benjamin Netanjahulle, puolustusministeri Yoav Gallantille ja kolmelle Hamas-järjestön johtajalle.

Tuomioistuimen syyttäjänviraston keräämä näyttö viittaa Netanjahun ja Gallantin syyllistyneen lukuisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien tuhoamiseen, vainoon, siviileihin tahallisesti kohdistettuihin hyökkäyksiin ja nälkiinnyttämiseen sodankäynnin välineenä Gazassa.

Kun Khan oli hakenut pidätysmääräyksiä, kuvaili EU:n ministerineuvosto tukeaan ICC:lle ”horjumattomaksi”. Neuvosto kertoi sitoutuvansa päättäväisesti puolustamaan Rooman perussäännön loukkaamattomuutta ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen yleismaailmallista luonnetta.

Vuonna 2002 voimaan tulleella Rooman perussäännöllä perustettiin Kansainvälinen rikostuomioistuin. Sopimuksessa määritellään rikosnimikkeet joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikos. Kaikki EU-maat ja YK:n jäsenmaiden enemmistö ovat allekirjoittaneet Rooman perussäännön, vaikkakin hyökkäysrikoksen määritelmän on hyväksynyt vain noin kolmannes.

Jännite Israelin harjoittaman politiikan ja kansainvälisen oikeuden välillä jatkaa kasvamistaan.

Yhdysvaltalainen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on dokumentoinut, miten Israel on vakiinnuttanut rikoksiksi ihmisyyttä vastaan katsottavat rotuerottelun ja vainon osaksi poliittista järjestelmäänsä. Molemmat näistä ovat Rooman perussäännössä eriteltyjä kansainvälisiä rikoksia.

YouGovin keväisestä kyselystä käy ilmi, että suhteellinen enemmistö kaikissa tutkimuksen EU-maissa – Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Ruotsissa ja Belgiassa – mieltää nyt Israelin toimet Gazassa joukkotuhonnaksi ja kannattaa sotarikoksista epäiltyjen israelilaisten viranomaisten asettamista syytteeseen. Kyselyn tilasi Palestiinan julkisuusdiplomatian instituutti PIPD.

Jännite Israelin harjoittaman politiikan ja kansainvälisen oikeuden välillä jatkaa kasvamistaan. Tämän vuoden heinäkuussa niin ikään Haagissa sijaitseva Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ), YK:n oikeudellinen pääelin, totesi neuvoa-antavassa näkemyksessään Israelin ylläpitämän palestiinalaisalueiden sotilasmiehityksen olevan laiton. ICJ:n mukaan Israelin tulee evakuoida siirtokuntalaiset Länsirannalta ja Itä-Jerusalemista ja maksaa palestiinalaisille korvauksia miehityksestä aiheutuneesta vahingosta.

Israelin pääministeri Netanjahu vastasi ICJ:lle kuvailemalla tuomioistuimen johtopäätöstä ”absurdiksi”. Netanjahun mukaan juutalainen kansa ei ole miehittäjä omalla maallaan, johon Netanjahun mukaan kuuluu koko Länsiranta.

Toisen viisivuotiskauden Euroopan komission puheenjohtajana aloittava Ursula von der Leyen kohtaa aiemmasta poikkeavan asetelman. ICJ:n toteamus Israelin miehityksen laittomuudesta, ICC:n pääsyyttäjän pidätysmääräyshakemukset Netanjahusta ja Gallantista sekä EU-kansalaisten voimakas tuki sotarikoksista epäiltyjen israelilaisviranomaisten syyttämiselle luovat uudelle komissiolle painetta muuttaa unionin Israel-politiikkaa.

EU:lla on käytössään monipuolinen pakotteiden keinovalikoima. Unioni on asettanut pakotteita muun muassa Sri Lankalle, Myanmarille, Zimbabwelle ja Venäjälle. Israelia syytetään vakavammista rikoksista kuin osaa näistä valtioista.

Vaikka EU voisi langettaa Israelille kauppapakotteita, ei sen ole välttämätöntä tukeutua suoraan näin järeisiin keinoihin. Nykyisten Israelin laajentumispolitiikkaa tukevien toimien ja pakotteiden välissä on välivaihe: assosiaatiosopimuksen jäädyttäminen.

Palestiinalaisen yhteiskunta poliittisena, taloudellisena, kulttuurillisena ja hallinnollisena kokonaisuutena on vaarassa lakata olemasta sekä Länsirannalla että Gazassa. Ellei Bryssel ala edistää EU-kansalaisten vaatimuksia asettamalla Israelille pakotteita, sillä on edessään uskottavuusongelma.

Mikäli EU antaa Israelin jatkaa nykylinjalla, odottaa palestiinalaisia sama kohtalo kuin Amerikan mantereen alkuperäiskansoja.

Kirjoittaja on vieraileva Fulbright-tutkija Harvardin yliopistossa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu