Toimittaja Tuula Malin selvittää kirjassaan haastattelujen ja muiden journalistisen tiedonkeruun menetelmien avulla venäläisten maakauppoja Suomessa. Kirjassa esitetään myös tulkinta näiden maakauppojen strategisesta tavoitteesta ja eritellään muita Venäjän »suurvaltaoperaatioiksi» nimettyjä menetelmiä Suomen suunnalla. Malinin kirja avaa tärkeitä näkökohtia Venäjän operaatioihin Suomessa, mutta sen tulkinta toiminnan motiiveista on paikoitellen turhan yksioikoinen ja siten jopa harhaanjohtava.
Suomi purki maakauppoja koskevat kaupankäynnin esteet 1990-luvulla samanaikaisesti sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden että kolmansien maiden kansalaisilta. Maakauppoihin liittyvistä mahdollisista riskeistä ei Malinin selvitysten mukaan käyty syvällistä keskustelua. Poliitikot ja virkamiehet luottivat siihen, että olemassa olevat rajoitukset olisivat riittäviä omistukseen liittyvien turvallisuusuhkien ennakoimiseksi.
Vasta vuoden 2014 jälkeen eduskunnassa herättiin vaatimaan maakauppojen turvallisuusvaikutusten arviointia. Ulkomaalaisten tekemiä kauppoja rajoittavan lakihankkeen valmistelu aloitettiin kesällä 2015 puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) johtamana, ja se astui voimaan vuoden 2020 alusta. Uuden lain nojalla EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisten maa- ja kiinteistökauppoja voidaan rajoittaa Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävillä alueilla.
Uusi laki palauttaa harkintavallan ja vastuun viranomaisille hankkeissa, joilla on »strategista merkitystä Suomen maanpuolustukselle ja huoltovarmuudelle». Lain soveltaminen edellyttää kuitenkin kykyä tunnistaa jyvät akanoista. Malinin kirja osoittaa tehtävän vaikeuden.
Malin tulkitsee, että venäläisten maakauppojen avulla on luotu »vipuvarsi, jolla Suomea oli mahdollista ohjailla, painostaa ja kiristää». Kirjan lähtöoletuksena on, että vipuvartta tarvitaan Venäjän etupiirin vahvistamiseksi ja Suomen asemoimiseksi osaksi Venäjän »suojavyöhykettä». Tämän linjan »päästrategiksi» kirjassa nostetaan Ukrainan sotaa kirjoituksillaan lietsonut Aleksandr Dugin ja hänen rinnalleen Venäjän sodankäyntitaitojen »pääideologiksi» Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö, armeijankenraali Valeri Gerasimov. Todellisuudessa he eivät ole niin merkittäviä hahmoja kuin Malin olettaa.
Malinin kirjan tärkein ansio on kirjassa tunnistettu systemaattinen tapa, jolla maakauppoja on eri puolella Suomea pohjustettu. Maanostajat ovat harhauttaneet talousvaikeuksista kärsivien kuntien päättäjiä visioilla kasvuodotuksista ja venäläismatkailijoista. Malin nostaa esiin hankkeita, joilla on yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, korruptioon, rahanpesuun ja mahdollisesti tiedusteluun. Hän ei kuitenkaan ole merkinnyt lähteitään viitteisiin, mikä on tietokirjassa erikoinen ratkaisu.Kirjoittaja on Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen apulaisprofessori Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Kirjoittaja on Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen apulaisprofessori Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.
