Nousemme joulukuussa 2023 venäläisissä kilvissä olevan rekan kyytiin Žanaozenin kaupungissa Länsi-Kazakstanissa. Kuljettaja “Ruslan” on kazakki, joka on ajanut rekkoja ympäri Euraasiaa viisitoista vuotta. Tänään hän matkaa Venäjältä Kazakstanin läpi kohti Uzbekistanin rajaa.
Rajalle on varattava kolmesataa dollaria, jotta ylitys onnistuu kivuttomasti: “Se on nyrkkisääntö koko vanhassa Neuvostoliitossa”, Ruslan sanoo. Rekkoja syynätään lahjuksista huolimatta, mutta voitelu voi leikata siihen käytettyä aikaa.
Lähempänä rajaa jatkamme jalan. Vaikka Venäjän suunnalta saapuva liikenne on vilkkaampaa, on rekkajono molemmin puolin rajaa päivien mittainen. Huomattava osa kalustosta on venäläisissä kilvissä.
Keväällä 2022 EU asetti ensireaktiona Vladimir Putinin hyökkäyssotaan Ukrainassa ensimmäisen paketin Venäjän vastaisia talouspakotteita. Sen jälkeen uusia pakotepaketteja on tullut jo kolmetoista, eikä loppua näy. Vaikka Kazakstan tekee jonkin verran yhteistyötä pakotteissa, sen pohjoisraja vuotaa Venäjälle.
Kazakstanin rajan yli Venäjä voi kuljettaa tarvitsemiaan sotatarvikkeita rintamalle Ukrainaan. Koko 7 500 kilometrin pituisen rajan valvonta on likipitäen mahdotonta. Rajan yli kulkevan rahdin tarkastuksista ja sen sujuvuudesta on vaikea saada tietoa edes Kazakstanissa.
Rajaportilla tilanne on kaoottinen. Venäjältä kotiin palavat uzbekkityöntekijät odottavat kärsimättöminä pääsyä perheidensä pariin. Kazakkirajavartijat ojentavat portin eteen kerääntyvää ihmismassaa välillä patukoin. Samalla lasketaan muutama rekka sisään tullattavaksi. Tarkastaminen rajan molemmin puolin tapahtuu pääasiassa pinnallisella silmäyksellä.
Kazakstanin saaminen aidosti mukaan pakoterenkaaseen olisi tärkeää lännelle, mutta Kazakstan ei ole juuri tullut vastaan aikomuksissaan tiukentaa rajavalvontaa. Mistä kenkä puristaa ja kuinka Kazakstan voitaisiin saada paremmin mukaan pakotteisiin?
Pakoterenkaan aukoista huolimatta Kazakstan ei ole mitenkään erityisesti Venäjän taskussa. Taloudellinen realismi on kuitenkin pitänyt naapurukset likellä toisiaan.
Huomattava osa Kazakstanin kriittisestä infrastruktuurista ja huoltovarmuudesta on kiinni Venäjässä. Venäjä on tärkeä markkina kazakstanilaistuotteille, ja Kazakstanin taloudelle olennainen öljyvienti kulkee valtaosin Venäjän kautta CPC-öljyputkea pitkin.
Venäjä on myös kumppani Euraasian talousunionin (EAEU) ja Keski-Aasian Kollektiivisen turvallisuusjärjestön (CSTO) kautta. Kazakstanin rahtiliikenne nojaa pitkälti rautateihin, ja rautatiekalusto tulee, kuinkas muuten, Venäjältä. Venäjä on ja tulee olemaan tärkeä vähemmistökieli, ja Kazakstanissa asuu merkittävä venäläisväestö, joka on sodan aikana kasvanut.
“Elämä täällä on hyvin samanlaista kuin Moskovassa”, venäläinen Victor toteaa trendiravintolan pöydässä Almatyssa.
Värväystä paossa oleva Victor on IT-alan työntekijä, joka hukkui Moskovassa kaltaistensa joukkoon. Kazakstanissa hänelle on kuitenkin kovasti kysyntää.
Kouluttamattomat venäläiset ovat palanneet kotimaahan, mutta iso osa koulutetuista on jäänyt Kazakstaniin töihin tai jatkanut eteenpäin Uzbekistaniin, Turkkiin tai Yhdysvaltoihin. Keski-Aasian tasavallat hyötyvät osaavasta työvoimasta esimerkiksi IT-infrastruktuurin rakentamisessa.
Victor ei haaveile paluusta Venäjälle. Hän ei muista kokeneensa syrjintää tai erityiskohtelua, vaikka venäläisen diasporan leiriytyminen muutamaan kantakapakkaan Astanassa harmitti. Kazakit tekevät kyllä eron “omien” ja Venäjän kaupungeista muuttaneiden “Moskovan” venäläisten välillä. Kazakstan on kuitenkin monietnisenä valtiona melko suvaitsevainen ja kazakit istuvat pääosin samoissa kapakoissa ja saunoissa venäläisten kanssa.
Kaiken kaikkiaan asenteet Kazakstanissa asuvia Moskovan venäläisiä kohtaan ovat melko välinpitämättömiä, vaikka suhde Venäjän valtioon on muuttunut. Venäjän imperialismi huolettaa Kazakstanissa yhtä lailla kuin Itä-Euroopassa.
Maaliskuussa 2024 julkaistussa dokumentissa Kuninkaan henkilökohtainen vihollinen. Kazakstanin kikka (Личный враг короля. Казахстанский излом, 2024) venäläispoliitikko Andrei Lugovoi kertoo venäläisten kokemasta syrjinnästä ”lännen kolonisoimassa” Kazakstanissa.
Venäjä on Lugovoin mukaan valmis auttamaan Kazakstania, mikäli länsimäinen korruptio pyrkii iskostumaan maahan. Lugovoin tarinassa on sama kaiku kuin Ukrainan ”auttamisessa” ennen Krimin miehitystä.
Astanan Maqsut Narikbayev -yliopistolla Kazakstanin kenties tunnetuin julkisoikeuden professori Abay Abylaiuly toteaa, että Venäjä on sodan alettua menettänyt johtajaroolinsa alueella. Ilmapiiri on muuttunut, ja pohjoiseen naapuriin suhtaudutaan entistä varovaisemmin.
Joidenkin Ukrainaan vyöryneiden tankkien on raportoitu kantaneen Neuvostoliiton lippua. “Siitä voinee päätellä mihin asti niillä oli tarkoitus edetä”, hän sanoo. Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton romahduksessa vuonna 1991.
Monet EU-maat tuntuvat ajavan omaa politiikkaansa alueella.
Toimistonsa seinälle yliopiston modernilla ja ilmavalla kampuksella Abylaiuly on tulostanut Villin lännen tyylisen etsintäkuulutuksen Vladimir Putinin kasvokuvalla.
“Täällä asioista voidaan puhua oikeilla nimillä”, hän sanoo viitaten julisteeseen.
Jos Kazakstan haluaa ottaa etäisyyttä sotajalalle käyneeseen Venäjään, ei EU tarjoa erityisen houkuttelevaa vaihtoehtoa. Professori Abylaiuly moittii monien muiden paikallisten tapaan EU:n ulkopolitiikkaa Kazakstanin näkökulmasta hämmentäväksi.
“EU:lla ei tunnu olevan yhtä ääntä. Monet sen jäsenmaat tuntuvat ajavan aivan omaa politiikkaansa alueella”, hän sanoo.
Lisäksi eurooppalaisten yritysten tapa kiertää EU:n itse asettamiaan sanktioita ei juurikaan kannusta muita noudattamaan niitä. Investigate Europe -verkoston mukaan länsimaiset yhtiöt ovat esimerkiksi jatkaneet kaksikäyttötuotteiden myyntiä Venäjälle tai ostaneet hiiltä ja LNG-kaasua Venäjältä. Tällaiset tapaukset nähdään Keski-Aasiassa osoituksina lännen kaksinaismoralismista.
Räikein tapaus lienee uutissivusto Voxeuropin paljastamat puukaupat, joissa tavaran alkuperäksi vaihdettiin asiakirjoissa Kazakstan ja Kirgisia – joissa ei juuri ole metsiä. Liettuan tulliviranomaisten raporteista huolimatta puutavaran tuonti Venäjältä Eurooppaan jatkui väärennetyn alkuperän turvin, ja Keski-Aasian tasavalloissa alettiin huolestua mahdollisista sanktioista.
Kazakstanilla on sitä paitsi muitakin mahdollisia kumppaneita kuin EU. Venäjän hyökkäyssodan myötä Kazakstanin suhde Kiinaan on parantunut, ja Venäjän kiertävän kauppareitin, niin sanotun Keskiväylän, rakentaminen Kiinasta Eurooppaan on nytkähtänyt eteenpäin. Myös Turkki on oppinut virheistään. Kun se aikaisemmin ajoi Keski-Aasian politiikkaa uskonto edellä, yhteistyötä kehitetään nyt enemmän yhteisen kulttuurihistorian pohjalta.
On siis kohtuullista kysyä mitä EU:lla on tarjota Kazakstanille tiukempien sanktioiden noudattamisesta?
Kazakstan kaipaisi EU:lta konkretiaa pelkkien puheiden sijaan, Abylaiuly sanoo. Käytännön vaikutusmahdollisuudet tulevat investointien muodossa.
“Venäjää vastaan on yksi lääke: aseet”, hän kiteyttää. “Rakentakaa tänne droonitehdas.”
Suomalaisen EastChamin eli Ukrainan, Keski-Aasian ja Etelä- Kaukasian kauppakamarin edustajat Tarja Teittinen sekä Jaana Rekolainen vierailivat huhtikuussa 2024 Kazakstanissa tukemassa suomalaisyritysten investointinäkymiä. Videohaastattelussa edustajat kiittelevät suomalaisten yritysten laajaa kiinnostusta Kazakstaniin. Suomen osuus EU:n kaupassa Keski-Aasiaan on kuitenkin verrattain pieni.
Monet yritykset ovat huolissaan alueen turvallisuusnäkymistä. Teittinen ja Rekolainen arvelevatkin suurempien investointien seuraavan Kazakstanin turvallisuustilanteen kehitystä.
Toinen haaste vaikuttaa olevan kulttuurierojen ja kansallisten erityispiirteiden huomioiminen pitkän tähtäimen suunnitelmissa. EastChamin delegaation jäsenet nojasivat matkallaan paljon Venäjältä opittuun kanssakäymiseen, mutta Kazakstan ei ole yhtä kuin Venäjä.
Kazakstanissa kauppakumppanuus mielletään myös ystävyyssuhteeksi, jonka laiminlyönti vaikuttaa kauppaan. Suhtautuminen Kazakstaniin jonkinlaisena siirtomaa-ajan jäännöksenä herättää ymmärrettävästi närää kazakstanilaisissa.
Markkina on nyt tulvillaan kiinalaisia tuotteita. Kiinalaiset eivät pakkosyötä omaa arvomaailmaansa sivutuotteena.
Kansainvälisten suhteiden tohtori Saltanat Kuzembajeva kuvailee EU:n politiikkaa Kazakstanissa sanelupolitiikaksi.
Puolan lähetystöstä hiljattain irtisanoutunut ja Puolassa opiskellut Kuzembajeva kertoo törmänneensä urallaan usein tilanteisiin, joissa EU-toimija pyrkii selittämään Kazakstania kazakeille.
“EU organisoi paljon tilaisuuksia, joissa edistetään lännen arvomaailmaa, feminismiä, lgbt-oikeuksia ja demokratiaa”, hän kuvailee.
Naisena hän pitää naisten oikeuksia tärkeinä, ja aihe on saanut kuluneena vuonna Kazakstanissa huomiota entisen valtionvarainministerin Kuandek Bišimbajevin oikeudenkäynnin yhteydessä. Bišimbajev sai 24 vuoden tuomion pahoinpideltyään vaimonsa kuoliaaksi marraskuussa 2023.
Kuzembajeva kuitenkin huomauttaa, ettei läntisellä demokratialla ja arvomaailmalla ole enää samaa kysyntää Keski-Aasiassa kuin kymmenkunta vuotta sitten.
EU on näkynyt tavalliselle kaduntallaajalle Keski-Aasiassa lähinnä unionin edistämien arvojen ja puolalaisten elintarvikkeiden muodossa. Viime vuosina aiemmin Venäjän kautta saapuneiden eurooppalaisten elintarvikkeidenkin osuus kaupan hyllyllä on vähentynyt.
“Markkina on nyt tulvillaan kiinalaisia tuotteita. Kiinalaiset eivät pakkosyötä omaa arvomaailmaansa sivutuotteena”.
Henkilöiden väliseen suhteeseen perustuva kiinalainen guanxi-kulttuuri on lisäksi lähempänä kazakkien ymmärrystä henkilökohtaisen suhteen roolista sopimuksia laadittaessa.
Pakotteiden tiukemman valvonnan esteenä ovat ennen kaikkea EU:n ja Kazakstanin etu- ja arvoristiriidat. Kazakstan kaipaa turvallisuustakuita ja EU:n sitoutumista alueeseen investoinneilla, kun taas EU:ssa priorisoidaan pakotteita ja ajatellaan investointien seuraavaan turvallisuutta.
Kazakstan on joutunut opettelemaan luottamaan itseensä.
Kevään 2022 parlamenttivaalien alla keskustaoikeistolaisen Aq Žol -puolueen puheenjohtaja Azat Peruašev vastasi EU:n delegaation edustajien kysymyksiin. Tšekin tasavallan lähettiläs tiedusteli puheenjohtajan kantaa korruptioon ja sen kitkemiseen. Jos puolue tulisi valituksi, olisiko se näytön paikka Kazakstanille vai näkisikö unioni jälleen tyhjiä lupauksia?
Karismaattinen Peruašev vastasi edustajalle yksioikoisesti: Kazakstan on itsenäinen ja suvereeni valtio, joka huolehtii omista asioistaan eikä ole tilivelvollinen unionin edustajille. Keskustelu tyrehtyi.
Viesti oli kuitenkin selkeä: Kazakstan on löytänyt itsensä maailman keskiöstä, ei sen laidalta. Se haluaa nähdä itsensä tasavertaisena pelaajana maailmanpolitiikassa.
Mikäli lännessä on vilpitön halu saada Kazakstan mukaan pakoterenkaaseen, EU voisi yrittää tarjota Kazakstanille sen kaipaamaan ymmärrystä ja tasavertaista kohtelua.
Kirjoittaja on sosiologian maisteri ja talousrikollisuuden tutkija.
