Tilaa UP-lehden uutiskirje
Analyysi

Venezuelan umpikuja

Korruptio, tuhlaus ja öljyn hinnanlasku romahduttivat Venezuelan talouden.

Teksti:
Julkaistu: 3.9.2016

Noustessaan Venezuelan presidentiksi vuonna 1999 Hugo Chávez lupasi poistaa korruption ja parantaa köy­hien asemaa. Köyhiä ja nälkäisiä on nyt kansan valtaenemmistö eli enemmän kuin silloin.

Köyhien asema parani valtavien öljytulojen ansiosta vuoteen 2008 saakka, jonka jälkeen Venezuelan elintaso on romahtanut. Taustalla on talouskriisi, mutta alamäki on jyrkentynyt Nicolás Maduron tultua Chávezin seuraajaksi vuonna 2013.

Yksityistä tuotantoa hävitettiin Chávezin aikana porvariston nujertamiseksi. Peruselintarvikkeita saa nykyään lähinnä mustasta pörssistä. Tuontitavaroista ja öljystä huomat­tava osa salakuljetetaan Kolumbiaan. Valtaa pitävien chavistien korruptio on vienyt vuoden 1999 jälkeen ainakin kolmasosan yli tuhannen miljardin euron öljytuloista.

Väkeä kuolee lääkkeiden ja hoidon puut­teessa. Koulujen ja yliopistojen taso on viime vuosina romahtanut. Varaosia autoihin ja moottoripyöriin on vaikea saada muuten kuin ryöstämällä tai dollareilla.

Venezuela on nyt Latinalaisen Amerikan vaarallisin maa. Vankiloissa lähes sataa poliit­tista vankia pidetään epäinhimillisissä oloissa. Tuhansia mielenosoittajia vastaan on vireillä tekaistuja oikeustoimia.

Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Maduroa vastustava demokratiarintama MUD saavutti kahden kolmasosan määräenemmistön, mutta chavistien kontrolloima korkein oikeus mitätöi tuloksen hyllyttämällä kansanedustajia. Kor­kein oikeus on tuominnut kaikki uuden parla­mentin säätämät lait perustuslain vastaisiksi.

Oppositio vaatii kansanäänestystä presi­dentti Maduron viraltapanosta. Vaatimuksella on kiire, sillä jos viraltapano tapahtuisi kuluvan vuoden aikana, maassa tulisi järjestää uudet presidentinvaalit. Jos kansanäänestys viralta­panosta siirtyisi vuodelle 2017, presidentiksi nousisi automaattisesti istuva varapresidentti, eikä uusia presidentinvaaleja järjestettäisi.

Nicolas Maduron (oik.) tehtäviä on siirretty puolustusministeri Vladimir Padrinolle.

Maduron kannatus on painunut mielipi­dekyselyissä alle 25 prosenttiin. Niinpä viran­omaiset ovat jarruttaneet viraltapanoäänestyk­sen valmistelua.

Maduro antoi heinäkuussa puolustusmi­nisteri Vladimir Padrinolle valtuudet vastata ruuanjakelusta, sosiaaliohjelmista ja Venezue­lan satamista. Kenraali Padrino on alkanut myös edustaa valtiota seremonioissa. Tällä vähittäin etenevällä sotilasvallankaappauksella voi olla vakavia seurauksia, jos Venezuelan val­tataistelussa nousevat niskan päälle huumerikollisuuteen sekaantuneet armeijan sotilaat.

Venezuelaa ei pidetä sotilaallisena uhkana naapurimailleen. Sen sijaan se on jo nyt Kolumbian kokaiinin tärkein läpikulkumaa Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.

Amerikan valtioiden järjestön (OAS) uusi uruguaylainen pääsihteeri Luis Almagro esitti kesäkuussa raportin Venezuelan hallituksen itsevaltaisuudesta. Pääsihteeri vaati Venezue­laa vahvistamaan parlamentin säätämän lain poliittisten vankien armahtamiseksi, palaut­tamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden sekä sallimaan perustuslain mukaisen viralta­panoäänestyksen vuoden 2016 aikana.

Venezuelalla oli aiemmin yhteistyöjärjestössä valta-asema, jota maa voiteli edullisilla öljytoimi­tuksilla Kuubaan ja muihin Karibian maihin. Nyt Venezuelan hegemonia OAS:ssä on mennyttä.

Myös europarlamentti vaati kesäkuussa Maduron hallitusta kunnioittamaan ihmis­oikeuksia sekä oikeuslaitoksen ja parlamentin riippumattomuutta, vapauttamaan poliittisia vankeja ja ottamaan vastaan kansainvälistä apua humanitaariseen hätätilaan.

Useat kansainväliset järjestöt ovat suhtau­tuneet maan tilanteeseen hampaattomasti. Eteläisimmän Amerikan talousyhteisön (MERCOSUR) toiminta on halvaantunut, sillä Venezuelan oli määrä johtaa järjestöä vuoden loppuun asti. Paraguay, Argentiina ja Brasilia vastustavat Venezuelan puheenjohtajuutta.

Venezuela on hyväksynyt YK-järjestöistä vain chavistien propagandaa myötäileviä pai­kallisedustajia. Maailman elintarvikejärjestö FAO on palkinnut Venezuelan esimerkillisestä elintarvikepolitiikasta, vaikka kansa näkee näl­kää. Terveysjärjestö WHO:n edustajan mukaan maan terveystilanne on normaali.

Venezuelan valta-asema Etelä-Amerikassa perustui öljyvarojen ohella Hugo Chávezin perustaman vasemmistolaisten maiden ALBA-yhteistyöjärjestön tukeen. Etenkin Chá­vez ja Kuuban presidentti Fidel Castro vaali­vat läheistä yhteistyötä. Kuuban talous olisi romahtanut ilman Venezuelan avokätisyyttä. Siksi Kuuba on pitänyt Chávezin ja Maduron vallassa muun muassa tukemalla turvallisuus­poliisia.

Venezuelan romahdus murtaa kuiten­kin antiamerikkalaista ja vasemmistolaista rintamaa Latinalaisessa Amerikassa. Se avaa Yhdysvalloille uusia mahdollisuuksia alueella.

Venezuela on luonnonvaroiltaan eräs maa­ilman rikkaimmista maista, mutta lainahanat maahan ovat sulkeutuneet, investoinneista puhumattakaan.

Edes Venezuelan lähimmät liittolaiset Kuuba, Bolivia, Ecuador ja Nicaragua eivät ole valmiita puolustamaan maata kaikessa. Suu­rimmat rahoittajat Kiina ja Venäjä eivät enää halua heittää uusia lainoja pohjattomalta näyttävään kaivoon.

Puolustusministeri Padrino ja Kuuban pre­sidentti Raúl Castro voisivat todennäköisesti halutessaan painostaa Maduron hyväksymään viraltapanoäänestyksen. Vallanvaihdoksen jäl­keen oppositiorintama voisi ryhtyä toteutta­maan elvytysohjelmaansa kansainvälisten jär­jestöjen ja monien entisten chavistien tuella.

Ellei viraltapanoa tapahdu, seurauksena voi olla väkivaltaiseksi muuttuva kaaos tai upsee­riston keskikerrosten kapina. Asevoimat lie­nevät haluttomia käyttämään luoteja kansaa vastaan, vaikka Maduro siihen käskisi.

Kirjoittaja työskenteli Suomen Venezuelan-suurlähettiläänä vuosina 2006–2013.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu