”Virossa eletään tällä hetkellä ’yhden aikakauden lopun’ tunnelmissa, sillä nyt meillä on euro, Nato, EU ja OECD. Hallitukselta on vaikea vaatia mitään, ja toisaalta hallituksen on vaikea luvata mitään erityistä”, kuvailee virolainen politiikan tutkija ja toimittaja Ahto Lobjakas.
Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja, professori Andres Kasekamp on samoilla linjoilla. Hän ei pidä Viron maaliskuisia parlamenttivaaleja erityisen merkittävinä, koska niiden ei ole odotettu tuovan suurta muutosta maahan. Ennusteiden perusteella on ollut todennäköistä, että sama hallitus jatkaa vallassa.
”Vaalikeskusteluissa keskeisimmät aiheet ovat olleet lähinnä kotimaan talouteen liittyvät kysymykset, esimerkiksi työllisyys ja hintojen kehitys”, Kasekamp listaa.
Lobjakasin mukaan virolaiset näkevät laajemman mittakaavan ongelmat, kuten EU-maiden talousvaikeudet, globaaleina kysymyksinä, joille hallitus voi tehdä hyvin vähän muuta kuin olla varovainen.
Osallistumista Irakin ja Afganistanin operaatioihin on kutsuttu Viron näytön paikaksi. Operaatioissa on kuollut jo useita virolaissotilaita, mutta Kasekamp ei usko aiheen vaikuttaneen puoluevalintoihin vaaleissa tai heikentäneen hallituspuolueiden asemaa.
Viron varsin pirstaleinen puoluekenttä on viime vuosina alkanut vakiintua kaksinkamppailuksi oikealle kallistuvan Andrus Ansipin reformipuolueen ja keskustasta vasemmalle sijoittuvan Edgar Savisaaren johtaman keskustapuolueen välillä.
Mahdollisista tulevaisuuden nousijoista hän nostaa esille sosiaalidemokraatit, jotka voivat onnistua lisäämään kannatustaan uuden nuoren johtajansa Sven Mikserin luotsauksessa.
Viron populistiset liikkeet Kasekamp määrittelee hyvin heikoiksi, eikä hän usko niillä olevan nostetta parlamenttiin asti.
