Keväällä 2011 New Yorkin 51. ja 2. katujen kulmassa, YK:n päämajan naapurissa sijaitsevassa hotellissa kynä sauhuaa. Kolumbialainen virkanainen päivittää ideaansa guatemalalaiselta ja singaporelaiselta työkavereiltaan saamansa palautteen avulla. Se kannattaa, sillä päivityksen ja kansainvälisten neuvotteluiden kautta ideasta syntyy YK:n jäsenvaltioiden 2015 hyväksymä maailmanlaajuinen Agenda 2030 -kehitysohjelma.
Kolumbialaisesta ideasta jalostunut kehitysohjelma on esimerkki maailmanjärjestössä puhaltavien uusien vaikuttajien tuulista. Maailmanpolitiikan voimasuhteiden muutokset heijastuvat YK:n toimintaan. Muutoksia näkyy YK:n eri pilareissa, joita ovat rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet sekä kehitys.
Yhdysvaltojen asema maailman tärkeimpänä vaikuttajana heikentyy. YK:ssa maa vetäytyy. Sen hallinto ei koe YK:n toimivan tehokkaasti ja suosii monenvälisen diplomatian sijaan pienempien piirien diplomatiaa. Yhdysvallat lopettaa väestörahasto UNFPA:n rahoituksen, vähentää palestiinalaispakolaisten apujärjestö UNRWA:n rahoitusta sekä vetäytyy kulttuuri-, tiede- ja koulutusrahasto Unescosta ja Pariisin ilmastosopimuksesta.
Vetäytyminen jättää YK:n toimintaan loven. Muiden länsimaiden sekä Kiinan ja Kolumbian kaltaisten nousevien valtojen odotetaan täyttävän aukkoa. Nousevat vallat ovat jo pitkään halunneet enemmän sananvaltaa maailmanjärjestössä, jonka rakenteet perustuvat toisen maailmansodan jälkeiseen asetelmaan. Kiina on kiilannut Yhdysvaltain rinnalle suurimmaksi rahoittajaksi ja ollut esillä muun muassa ilmastokysymyksissä. Samalla se ajaa Venäjän kanssa vähennyksiä ihmisoikeuskysymysten valvontaan sekä virkojen rahoitukseen.
Myös yksityissektorin, järjestöjen ja säätiöiden odotetaan täyttävän lovea. Toisin kuin sitä edeltäneet YK:n vuosituhattavoitteet, Agenda 2030 jopa peräänkuuluttaa niitä lisäämään yhteistyötään YK:n ja valtioiden kanssa. Ne otettiin jo ohjelman neuvotteluissa aiempaa avoimemmin mukaan samaan pöytään valtioiden kanssa.
YK:ta ravistelee myös sisäinen muutosohjelma. Maailmanjärjestön johdossa 2017 aloittanut António Guterres päivittää YK:n kykyä vastata voimasuhteiden muutoksiin ja uudenlaisiin terrorismin kaltaisiin haasteisiin. Kehityspilaria muutetaan Agenda 2030:n mukaiseksi, poliittisia ja rauhan toimintoja yhtenäistetään ja hallintotapoja päivitetään.
Guterres ja jäsenvaltiot eivät kuitenkaan onnistune päivittämään toisen maailmansodan voittajavaltioiden vetämää turvallisuusneuvostoa, joka käyttää järjestössä suurinta valtaa. Sen pysyvät jäsenet eivät halua luopua etuoikeuksistaan.
Nousevat vallat ovat tulleet ideoineen jäädäkseen yk:n avainpaikoille.
YK:n muutokset vaikuttavat Suomeen ja maan mahdollisuuksiin saavuttaa siellä tavoitteitaan. Maailmanjärjestö on pienelle valtiolle välttämätön kansainvälisen yhteistyön ja ulkopolitiikan foorumi. YK:ssa pienet maat pääsevät suurvaltojen kanssa pöytiin, joissa kansainvälisen järjestelmän säännöistä sovitaan. Suomi vaikuttaa erityisesti EU:n ja Pohjoismaiden ryhmässä sekä asiantuntijatehtävien täytön kautta. Nyt suomalaisia on johto- ja luottamustehtävissä esimerkiksi UNFPA:ssa ja Unescossa.
Pienten maiden mahdollisuudet osallistua päätöksiin suurvaltojen kanssa vaihtelevat nousevien valtojen sekä ei-valtiollisten toimijoiden kirjavien intressien keskellä. Yksityinen rahoitus myös testaa järjestelmää ja mahdollisesti ylläpitää eriarvoisuutta sekä heikentää monenvälisyyttä. Lisäksi turvallisuusneuvoston kyvyttömyys esimerkiksi Syyrian tilanteessa heijastuu Suomeenkin pakolaisuutena ja terrorismin uhkana.
Toisaalta muutokset voivat hyödyttää Suomea. Suomalaiset saattavat jatkossa sijoittua YK:ssa tehtäviin, joissa voi paremmin edistää kotimaan kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tästä on hyötyä, sillä ideat, joita YK:n työntekijät nostavat esiin, voivat päätyä kansainvälisiksi prioriteeteiksi, kuten kävi kolumbialaisen virkanaisen idealle. Suomi voi myös edistää tavoitteitaan esimerkiksi Latinalaisen Amerikan nousevien valtioiden kanssa, sillä ne jakavat samoja arvoja muun muassa työn ja luonnon osalta.
Suomi voi jatkossa ajaa YK:ssa paremmin tavoitteitaan myös yksityissektorin avulla. Suomalaiset yritykset voivat hakeutua julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin hankkeisiin, jotka nousevat YK:ssa Agenda 2030:n myötä aiempaa tärkeämpään asemaan.
Esimerkiksi Suomessakin työllistävä ABB auttaa YK-hankkeessa nousevia valtoja toteuttamaan energiapolitiikkaa. Hankkeissa toimiminen voi myös hyödyttää suomalaisten yritysten osallistumista miljardien eurojen markkinoihin, jotka YK yhtenä maailman suurimpana tavaroiden ja palveluiden hankkijana tarjoaa.
Nousevat vallat ovat tulleet ideoineen jäädäkseen YK:n avainpaikoille. On vain ajan kysymys, milloin YK:n voimasuhteet alkavat heijastaa nykyistä maailmanjärjestystä. Toisen maailmansodan jälkeen Saksalta ja Japanilta kului vuosia nousta YK:ssa vaikuttavaan asemaan, eivätkä ne edelleenkään ole tasavertaisia sodan voittajavaltojen, kuten Britannian ja Ranskan kanssa. Suomen kaltaisten pienten valtioiden kannattaa siis olla valppaana ollakseen muutoksen aallonharjalla.
