Vuoden 1989 mullistuksiin palataan Euroopan lähihistoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa usein. Saksalais-suomalaisen historioitsijan, London School of Economicsin professorin Kristina Spohrin mukaan nykyisten maailmanpoliittisten suuntausten siemenet kylvettiin tuolloin.
Kirjassaan Post Wall, Post Square Spohr tarkastelee, mitä tapahtui muurin murruttua ja vanhan vallan kaaduttua vuosina 1989–1992 ja mitä vaikutuksia sillä oli nykypäivään. Kirja pohjautuu laajoihin arkistolähteisiin, joista osa on vastikään julkistettuja.
Vuoden 1989 tapahtumien seurauksena Euroopassa vallitsi optimistinen mieliala ja visioitiin maanosan tulevaisuutta. Saksojen yhdistyminen tapahtui hämmästyttävän nopeasti, mutta Euroopan yhdentyminen ei sujunut kaikkien odotusten mukaisesti.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov hahmotteli suurpiirteistä ajatusta »yhteisestä eurooppalaisesta kodista», mutta lopulta tämä ajatus ei synnyttänyt konkretiaa. Etykistä olisi voinut tulla kylmän sodan jälkeisen maailman yhteinen turvallisuusrakennelma. Yhdysvaltain presidentti George Bushin julistama »uusi maailmanjärjestys» rakennettiin kuitenkin jo olemassa olevien, läntisten instituutioiden päälle. Niitä muokattiin varsin vähän.
Aasiassa kylmän sodan loppu ei näkynyt samaan tapaan kuin Euroopassa. Kiinan kommunistinen puolue tyrmäsi demokratiavaatimukset mutta muokkasi talousjärjestelmäänsä markkinavetoisemmaksi. Sen vaikutukset näkyvät yhä kansainvälisessä politiikassa.
Vuosi 1992 on Spohrin mukaan jäänyt sivurooliin kylmän sodan loppua käsittelevässä historiankirjoituksessa. Silloin illuusiot katosivat ja yhteistyön ongelmat tulivat näkyviin.
Yhdysvalloissa uskottiin kapitalismin johtavan demokratiaan Kiinassa ja Venäjällä. Yhdysvalloilla ja Venäjällä oli hyvät suhteet vuoden 1992 alussa, mutta entisten kommunistien, nationalistien ja demokraattisen opposition kirittämänä Jeltsin alkoi kääntää katsettaan lännestä ja Venäjä ryhtyi kulkemaan omaa tietään. Kiina puolestaan ei halunnut taipua ihmisoikeuksia ja demokratiaa korostavaan maailmanjärjestykseen, vaan vuoden 1992 Kiinan kommunistisen puolueen kongressissa pääsihteeri Jiang Zemin julisti Kiinan olevan matkalla kohti »sosialistista markkinataloutta». Se vastusti täysin länsimaista monipuoluejärjestelmää.
Myöhemmin samana vuonna Kiina ja Venäjä lisäsivät poliittista yhteistyötään, joka korosti moninapaisuutta. Tämä näkyy nykypäivänä maailmanpoliittisina jännitteinä Kiinan ja Venäjän vahvistettua sotilaallista voimaansa.
Samaan aikaan länsivallat eivät onnistuneet estämään Jugoslavian hajoamissotia, mikä johtui Spohrin mukaan Yhdysvaltain haluttomuudesta ja EU:n kyvyttömyydestä puuttua tapahtumiin sotilaallisesti.
Spohr ottaa kirjan lopuksi kantaa Donald Trumpin edustamaan isolationismiin, joka hänen mukaansa on antanut tilaa uusille Euroopan ja Tyynenmeren alueen vakautta uhkaaville toimijoille.
Kirjoittaja on tutkimusviestinnän avustaja Ulkopoliittisessa instituutissa.
