Facebookin mukaan yhtiö ei kykene toimittamaan vaadittuja tietoja keräämästään datasta. »Pidän tätä huvittavana», sanoo My Data Globalin toimitusjohtaja Teemu Ropponen.
Viisi vuotta sitten Teemu Ropponen opetti Länsi-Afrikan Liberiassa paikallisille netin ja sosiaalisen median käyttöä, ohjelmoinnin alkeita ja yrittäjyyttä. Tai johti pientä »teknologiahubia», kuten hän itse sanoo.
Ropponen oli työskennellyt Suomessa samojen ohjelmistojen parissa yrityksissä ja valtionhallinnossa, mutta olot olivat nyt tyystin toiset. Afrikan länsirannikolle vasta vedettiin internet-kaapelia. Käytössä oli vain kalliita satelliittiyhteyksiä, eikä paikallisilla ollut juuri pääsyä nettiin. Pitkien sisällissotien runtelemassa maassa lähes 85 prosenttia väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä alle kahdella dollarilla päivässä.
Maaliskuussa 2014 puhkesi historian pahin ebola-epidemia, jonka silmässä oli juuri Liberia. Yli 10 000 ihmistä sai maassa vuoden aikana tartunnan, ja heistä lähes 5 000 kuoli. Kuolema tuli lähelle myös Teemu Ropposta.
»Yhdestä tuttavaperheestä kuolivat kaikki: nainen ja viisi orpoa, joista hän huolehti. Nainen työskenteli terveydenhoitajana ja hoiti sairastuneita ennen kuin tiedettiin, mistä oli kyse.»
Erityisesti kriisi koetteli köyhän maan vähäistä terveydenhuollon henkilökuntaa, josta lähes 300 sai tartunnan. Kuolema oli muutenkin läsnä Afrikassa. Vajaan kahden vuoden työjakson aikana jokainen työntekijä Ropposen kahdeksan hengen tiimissä menetti joko puolison, lapsen tai vanhemman.
Ropponen on palannut mielessään usein noihin tapahtumiin. Yksi syy ebola-epidemian nopeaan leviämiseen oli epäluulo paikallisia viranomaisia ja länsimaisia avustustyöntekijöitä kohtaan.
»Suoja-asusteissa olevat ihmiset näyttivät suunnilleen avaruusolennoilta, jotka tulevat sieppaamaan läheisen», hän sanoo.
Paikalliset eivät uskoneet länsimaalaisten sanomaa sairauden vaarallisuudesta. Se nähtiin rikkaiden keinona huijata avustusrahaa. Perinteisistä hautauskäytännöistä, kuten vainajien suutelemisesta ja pesemisestä, haluttiin pitää kiinni.
»Nyt kun mietitään rokotevastaisuutta ja sitä mikä on totta ja mikä ei, voisiko jotain tuollaista sattua länsimaissa nykyisin?» Ropponen pohtii.
Liberiassa kriisiin vaikutti osaltaan yhteiskunnan äärimmäinen polarisoituminen. Valta keskittyi eliitille. Länsimaisena järjestötoimijana Ropponen pääsi helposti keskustelemaan ministereiden kanssa, mutta paikallisilta se ei onnistunut.
Suomeen palattuaan Ropponen ryhtyi vetämään Open Knowledge Finlandia, joka on tiedon avoimuutta edistävä kansalaisjärjestö. Sillä tiellä hän katsoo olevansa edelleen, nyt My Data Global -järjestön johtajana.
Dataa tulisi voida yhdistellä ilman viivettä eri lähteistä, jotta siitä voidaan koota omaa elämää helpottavaa tietoa, Ropponen sanoo.
Tietotekniikan diplomi-insinööri oli kiinnostunut tiedon jakamisesta ja avoimuudesta jo ennen työjaksoa Afrikassa. Siihen vaikutti viime vuosikymmenen lopulla alkanut sosiaalisen median nousu, jonka siivittämänä jopa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vaati avoimempaa hallintoa.
Obama käynnisti ensimmäisellä kaudellaan Open Government Partnership -aloitteen, johon liittyi kymmeniä valtioita eri puolilla maailmaa, myös Suomi. Sen tavoitteena oli parantaa kansalaisten tiedonsaantia uuden teknologian avulla ja vähentää korruptiota.
Teemu Ropponen rakensi vuosikymmenen alussa oikeusministeriössä palveluita, joilla Suomen hallitus pyrki vahvistamaan kansalaisten osallistumista ja demokratiaa. Hän vastasi Kansalaisaloite.fi-palvelun toteutuksesta ja osallistui Otakantaa- ja Lausuntopalvelu-alustojen käynnistämiseen.
»Muistan ajatelleeni joskus teekkarina, että suunnilleen viimeinen paikka, jossa voisin kuvitella työskenteleväni, olisi oikeusministeriö», Ropponen naurahtaa. Vuodet 2000-luvun vaihteen it-kuplan puhkeamisen jälkeisessä yritysmaailmassa olivat kuitenkin valmistaneet häntä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Ropponen oli tehnyt startup-yrittäjänä tuotekehitystä Nokialle, työskennellyt Satama Interactivella sekä ollut myyntitöissä Jari Sarasvuon Trainers’ Housessa. Siellä hän oli lopulta »itse kauppatavaraa» ja päätyi töihin Nokian ja Fujitsun omistamaan yhtiöön Nice-business Solutionsiin.
Linkedinissä entinen työtoveri luonnehtii Ropposta loistavaksi verkostoitujaksi. Toinen kuvaa häntä joukkuehengen nostattajaksi: hänen kanssaan päädyttiin luoviin ratkaisuihin, joista »kukaan ei ollut ennen kuullutkaan».
Työ oikeusministeriössä oli Ropposen mukaan »älyttömän kiinnostavaa ja kivaa». Aika oli muutenkin optimistista. Sosiaalisen median nähtiin mullistavan maailman, lisäävän demokratiaa ja osallisuutta. Sen haittoja ei ollut vielä tunnistettu julkisessa keskustelussa.
Open Knowledge Finlandin toiminnanjohtajana Ropponen pääsi edistämään avoimempaa dataa osana kansainvälistä verkostoa. Britanniassa vuonna 2004 perustettu järjestö toimii 40 maassa. Järjestö keskittyy etenkin viranomaistiedon, kuten budjettitiedon, avaamiseen julkiseksi. Toisaalta Ropponen pystyi käyttämään työssä kokemuksiaan ja verkostojaan yritysmaailmasta.
»Esimerkiksi S-ketju voisi hyötyä siitä, että se antaa toimipaikkojensa kaikki paikkatiedot vaikkapa karttasovelluksen tekijöille», hän kuvaa. Vastaavasti valtion laitoksilla on sää- ja liikennetietojen kaltaista dataa, joiden avaaminen vapaasti käytettäväksi hyödyttää palvelujen kehittäjiä.
»Jos ajattelee tulevaisuuden työnhakua, tiedon pitäisi liikkua niin, että opinto- ja miksei työelämätiedot ovat siirrettävissä henkilön itsensä luvalla.»
Toistaiseksi yksilöä koskevat henkilötiedot ovat usein vielä hajallaan eri järjestelmissä. Ropponen kertoo, että kun Helsingin kaupungille tehtiin henkilödatan mahdollisuuksia kartoittava selvitys, eri tietojärjestelmiä löytyi yli 800. Näistä parisataa sisälsi henkilötietoa.
»Siellä oli kaikenlaisia alkaen työajanseurannasta ja kulunvalvonnasta aina opettajiin ja ties minkälaisiin rekistereihin.»
Julkishallinto ei suinkaan ole edelläkävijä henkilötiedon yhdistelyssä ja hyödyntämisessä. Alaa hallitsevat globaalit teknologiajätit, kuten Google ja Facebook, jotka keräävät palveluistaan valtavia määriä käyttäjiä koskevaa henkilödataa. Syötämme sitä auliisti itse lisää palveluihin.
»Henkilötietojamme hyödynnetään tavoilla, joita harva meistä edes tietää», Ropponen sanoo. Käyttö ulottuu mainonnasta poliittiseen profilointiin, eivätkä palvelujen käyttäjät pysty hallitsemaan itseään koskevaa dataa. Tätä tilannetta pyrkii korjaamaan Suomessa vuosi sitten perustettu My Data Global -verkosto, jolla on toimintaa jo 24 maassa.
My Data syntyi alun perin Open Knowledge Finlandin yhdestä työryhmästä. Se kasvoi lopulta niin isoksi ja kansainväliseksi, että tehtiin päätös uuden järjestön perustamisesta. Sille oli kysyntää myös ulkopuolelta. Euroopan komissiosta viestitettiin aktivisteille, että datan hallinnan ympärillä on paljon toimijoita, mutta heidän äänensä ovat liian hajallaan poliittisen päätöksenteon kannalta.
Kertomus henkilödatan väärinkäytöstä nousi julkisuuteen Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien vanavedessä. Tarinan ainekset ovat kuin Shakespearen draamasta: häikäilemättömin keinoin valtaan noussut presidentti ja varjoista hänen kampanjaansa avustanut brittiläinen konsulttiyhtiö Cambridge Analytica, joka henkilöityi toimitusjohtaansa Alexander Nixiin.
Tarinassa on miljardöörejä, huijareita ja loikkareita. Mutta ennen kaikkea siinä on hölmistynyt suuri yleisö, jolle selvisi, että yksi teknologiajätti Facebookin alustalle takavuosina ilmestyneistä leikkimielisen näköisistä psykologisista testeistä, »This is your digital Life», oli imuroinut 87 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot. Cambridge Analytica käytti tietoja äänestäjien manipuloimiseen vaaleissa.
Testin laatijat hyödynsivät sitä tosiasiaa, että ihmiset eivät lue pienellä kirjoitettuja käyttöehtoja. Pöyristyttävintä tietojen väärinkäytössä oli, että testin latasi aikoinaan vain 270 000 Facebookin käyttäjää, mutta myös näiden kavereiden henkilötiedot imuroitiin palvelusta.
»Meillä on myönteinen datan jakamisen visio», Ropponen sanoo. Yksityisyyden suojaamista olennaisempaa on varmistaa, että tieto liikkuu niin, että se hyödyttää ihmisiä itseään.
Cambridge Analytican tapaus ei ole lajissaan suinkaan ainoa, Teemu Ropponen muistuttaa. Tiedon epäeettistä käyttöä ja tietovuotoja on paljon. »Käyttöehtoja on niin vaikea ymmärtää, että vaikka ne ovat juridisesti kunnossa, ihmiset eivät tiedä, mihin jotakin tietoa käytetään.»
»Kiinnostavaa ei ole vain yksilö sinänsä vaan se, miten monien tietoja yhdistelemällä voidaan järjestää julkisia tai kaupallisia palveluita.»
Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat arvioivat jo vuonna 2008, että internetin käyttäjältä veisi keskimäärin 76 työpäivää vuodessa lukea läpi kaikki eteen tulevat käyttöehdot, jotka tyypillisesti koskevat kävijän datan hyödyntämistä.
Ropponen pitää lähinnä huvittavana, että Facebook on henkilötietojen käyttöä koskevassa kiistassa vedonnut siihen, ettei yhtiöllä ole teknistä kyvykkyyttä toimittaa vaadittuja tietoja kaikesta keräämästään datasta.
»On hämmästyttävää, miten hyvin jätit pystyvät suodattamaan tekijänoikeussuojattua tavaraa tai terroristista tai pornografista materiaalia. Kyllä ne pystyvät tekemään ties mitä asioita, jos motiivi on sen mukainen.»
Juuri digijättien tekninen kyvykkyys verrattuna pienempiin toimijoihin luo kilpailuasetelmasta epätasaisen. Sen korjaaminen reilummaksi on avainkohtia datan hallinnan kannalta, Ropponen sanoo.
Näiden mallien sijaan Ropponen uskoo kolmanteen tiehen, joka nojautuu reiluun markkinatalouteen. Euroopan näkökulmasta kehityksessä on huolestuttavaa, että maailman suurimpien digijättien listaa hallitsevat yhdysvaltalaiset ja aasialaiset yritykset. Datatalous ja tekoäly vahvistuvat maissa, joiden arvoperusta poikkeaa Euroopasta.
»Vähän kärjistäen: jos meillä on Kiinan valtiosponsoroitu seuranta ja Yhdysvaltojen Piilaakson valvontakapitalismi, niin Euroopan kolmas tie voisi olla ihmiskeskeisempi ja oikeuksia kunnioittava.»
»Toki on muistettava reiluuden nimissä, että nämä ovat karikatyyrejä – ei kaikki Piilaaksossa tai Kiinassa ole huonosti. On meillä siinä ohessa jotain ’pikkuvaltioita’, kuten Intia, jossa tapahtuu kiinnostavia asioita datan hyödyntämisen saralla.»
Intialaisia näkemyksiä datan käytöstä Ropponen kuunteli syksyllä WTO-kokouksessa Genevessä. Intiassa ajetaan toisaalta datanationalismia – että data pysyisi omassa maassa, jotta sitä voidaan hyödyntää itse – ja toisaalta kollektiivisuutta. Sen mukaan yksilöiden data muuttuu hyödylliseksi, kun se kootaan yhteen.
Ropponen havainnollistaa: Jos me kaikki luovutamme kaupungille tietoa siitä, miten käytämme julkista liikennettä tai ajamme autoa, tietoja voidaan hyödyntää kaupunkilaisten arkea helpottavissa reittioppaissa ja pysäköintisovelluksissa. Tai voisimme luovuttaa jopa lääkeyhtiöille tietoa terveydestämme, kunhan syntyy luottamus, että tiedon jalostus palvelee meitä.
»Kiinnostavaa ei ole vain yksilö sinänsä vaan se, miten monien tietoja yhdistelemällä voidaan järjestää julkisia tai kaupallisia palveluita.»
Yksi virstanpylväs datan hallinnassa oli viime vuonna voimaan astunut eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR, josta on tullut kansainvälinen suunnannäyttäjä.
Ropponen arvioi, että myös Yhdysvallat joutuu ennen pitkää muuttamaan kansallista lainsäädäntöään – osin digijättien vaatimuksesta. Niiden etuja palvelevat parhaiten selkeät kansainväliset standardit, jotka ovat kuitenkin mahdollisimman löyhiä.
»Vaikka teknologiajätit ovat lobanneet joskus kovasti GDPR:ää vastaan, ne joutuvat nyt elämään sen kanssa. Yhdysvalloissa nähdään, että EU:sta on tullut sääntelyn suurvalta, joka näyttää tietä. Siinä mielessä EU:n painoarvo on kasvanut.»
Datan käytössä on kyse ihmisoikeuksista, Ropponen muistuttaa. Tämä näkökulma on olennainen myös silloin, kun keskustellaan Venäjän tai Kiinan kaltaisten autoritaaristen valtioiden kanssa.
Seuraavassa vaiheessa Ropponen odottaa markkinoille reilumpaa datataloutta toteuttavia yrityksiä. Vielä ne ovat marginaalissa, mutta My Datan verkostossa on jo mukana esimerkki ranskalainen keskinäinen vakuutusyhtiö Maif. Yhtiö on vakuuttanut Ranskassa yli seitsemän miljoonaa ihmistä.
»Asiakkaiden omistamilla yrityksillä on velvollisuus varmistaa, että kaikilla asiakkailla on itseään koskeva data», Ropponen toteaa. Myös Suomessa jotkut osuuskuntamuotoiset yritykset, kuten S-ryhmä, näkevät datan eettisen käytön osana arvopohjaansa.
»Vielä ei ole yksisarvisia, jotka henkilötiedon eettisellä käsittelyllä tienaisivat valtavia määriä. Sellaisia voisi ja pitäisi tulla, että optimismia saadaan lisää», Ropponen sanoo.
Yksisarvisella tarkoitetaan nopeasti kasvanutta startup-yritystä, jonka arvo nousee pörssilistautumisessa tai yrityskaupassa yli miljardin euroon.
Julkista keskustelua hallitsee toistaiseksi teknologiajättien vallan arvostelu. »On sellainen mieliala, että jätit ovat yksinkertaisesti liian isoja.» Asetelma pitäisi mentaalisesti pystyä murtamaan, jotta syntyy kilpailua ja reilumpia tapoja toimia, Ropponen sanoo.
Hän muistuttaa, että vaikka eettiset datajätit tuntuvat vielä etäisiltä, muilla aloilla on kannustavia esimerkkejä. Myös reilun kaupan tuotteet, luomutuotteet tai energiatehokkuus ovat olleet aikoinaan marginaali-ilmiöitä, mutta nyt ne ovat osa valtavirtaa.
Todellisena riskinä hän näkee sen, että tietosuoja asetetaan lopulta avoimuuden edelle. Esimerkiksi Helsingin kaupunki yritti koota rekisteriä lobbareista, mutta se kaatui tietosuojaongelmiin. Keskustelu verotietojen avoimuudesta todennäköisesti jatkuu.
»Tietoa jakamalla voi saada parempia palveluja, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä», Ropponen korostaa.
Datan hallintaan liittyy avoimia kysymyksiä, joista väitellään vilkkaasti myös data-aktivistien kansainvälisissä verkostoissa.
Yksi niistä on pohdinta siitä, voiko henkilötietoa omistaa ja myydä, Ropponen sanoo. My Data Globalin tavoitteena on vahvistaa yksilöiden itsemääräämisoikeutta omaan dataansa. »Puhumme tyypillisesti henkilötietojen hallinnasta ja käytöstä, emme omistamisesta. Mutta joillekin yhteisöille nimenomaan omistajuus on älyttömän tärkeää.»
My Data -verkostoon on liittynyt satoja tietosuojaan ja henkilötietojen eettiseen hyödyntämiseen erikoistuneita yrittäjiä, aktivisteja, tutkijoita ja kehittäjiä ja yrityksiä yli 40 maasta. Suomi on hyvin edustettuna: yhdistyksen perustajiin kuuluu kotimaisia it-yrityksiä, kuten Tieto, Futurice ja Saidot sekä julkisrahoitteisia organisaatioita, kuten liikenneministeriö, Yle ja Sitra.
»Emme ole yhdistyksenä poliittinen, mutta erilaisia luentoja on monia», Ropponen sanoo. Yhteisön sisällä yhdet korostavat libertaaristi yksilönoikeuksia, toiset antikapitalismia, kolmannet reilua markkinataloutta. »Yhteisömme on moniääninen, mikä on samaan aikaan vaikeaa ja upeaa.»
Kansalaisten aktivoinnin kannalta Ropponen näkee olennaisena, että palveluiden käyttöehdot tehdään niin selkeiksi, että ymmärrämme, mihin sitoudumme: »Yhtä hyvin ne voitaisiin ilmoittaa graafisesti.»
»Toinen tärkeä asia on, että kun dataa kerätään, sitä kerätään minimimäärä ja vain silloin kun tarvitaan. Jos haluan käyttöön jonkin toiminnon, se edellyttää, että tietoa kerätään, mutta ei automaattisesti.»
Samalla kunkin oman datan pitäisi olla nopeasti saatavilla ja siirrettävissä palvelusta toiseen. EU:n tietosuoja-asetuksen nojalla palveluntuottajan on toimitettava tiedot niitä pyytävälle viimeistään kuukauden kuluessa. Se on pitkä aika.
»Jos haluan esimerkiksi, että ostoshistoriani K-ketjusta siirretään johonkin hiilijalanjälkilaskuriin, jonka tuottaa ulkopuolinen palveluntarjoaja, voisin toteuttaa sen saman tien, reaaliaikaisesti», Ropponen kuvaa. My Data -yhteisön näkökulmasta oikeus omaan dataan on nykyisin muodollista, kun sen tulisi olla käytännöllistä.
»Samalla tavoin kun varaan hotellin tai Airbnb-asunnon, saan sen saman tien eikä niin, että tiedän vasta kahden päivän päästä, onnistuiko varaus.»
»Emme voi olla kolonialistisia siinä mielessä, että se mikä toimii Suomessa toimisi joka paikassa.»
My Data Global on pystyttänyt toimistonsa Maria 01 -yrityshautomoon Helsingin entisen Marian sairaalan tiloihin. Yhdistyksellä on toistaiseksi vain vähän vakituista henkilökuntaa, mutta sen tilat kuvastavat ennakkoluulotonta ja verkostoitunutta toimintatapaa.
Yrityshautomon vanhat teräksiset potilashissit vievät nuoria startup-yrittäjiä ylös ja alas. Ala-aulassa vietetään haastattelupäivänä Halloween-naamiaisia. Vastaanottotiskin takana valkoiseen sairaanhoitajan mekkoon ja Jokeri-kasvomaalaukseen sonnustautunut nuorukainen toivottaa vieraan tervetulleeksi.
Helsingin kaupungilla on suuret suunnitelmat sairaalamiljöön kehittämiseksi. »Liikkeellä on aina jotain ihme delegaatioita, joihin tutustuu, ja siitä on enemmän tai vähemmän iloa. Täällä voi järjestää tapahtumia, vapaaehtoisten kokoontumisia ja seminaareja, siinä mielessä tämä on elävä paikka», Ropponen sanoo.
My Datan näköalat ovat kuitenkin globaaleja. Yhdistys järjestää ensi vuonna datatalouteen keskittyvät tapahtumat Berliinissä, Tokiossa, Nairobissa ja Riossa. Datan tulevaisuutta ei ratkaista Euroopassa, vaan maailmanlaajuisesti, Ropponen korostaa.
»Emme voi olla kolonialistisia siinä mielessä, että se mikä toimii Suomessa toimisi joka paikassa. Siksi alueymmärrys ja tietämys ovat älyttömän tärkeitä.»
Lopulta on ratkaistava, riittääkö se, että Euroopan unioni edistää tietosuojalainsäädäntöä. On sovittava teollisuuden standardeja, jotka määrittelevät, miten asiat tehdään.
Yksi vaihtoehto olisi käydä neuvotteluja WTO:n alla, tai tuoda YK vahvemmin mukaan. Datan hallinnasta neuvotellaan jo osana suuria kauppasopimuksia, viimeksi EU:n ja Japanin välisessä sopimuksessa, Ropponen muistuttaa. Edellytyksenä on, että tarvittava lainsäädäntö on olemassa, vaikka se ei olisi suoraan yhteensopivaa.
Kysymys datan hallinnasta on hyvää vauhtia matkalla politiikan ytimeen, koska se liittyy tulonjakoon ja työntekijöiden oikeuksien järjestämiseen.
»Uber-kuskit ja Youtube-tuottajat ovat jo vaatineet alustoilta omaa dataansa, jota he käyttävät työnsä optimointiin.» Esimerkiksi Uber-kuljettajat pystyvät tehostamaan ajojaan keräämällä tietoja ajopäiväkirjaan ja vertailemalla niitä keskenään.
»Kiistaa käydään siitä, ovatko he freelancereita vai työntekijöitä. Yhtä kaikki, heille on tärkeää saada datansa oman tuottavuutensa kohentamiseen», Ropponen sanoo.
»Tämä on moderni ammattiyhdistysasia.»
