Politiikan ja historian tutkija Heino Nyyssönen ihastui Unkariin interraililla vuonna 1986 ja palasi sinne uudestaan 1988. Unkari edusti jotain uutta ja erilaista kuin Suomi. Maa oli 1980-luvun lopulla vapautumassa kommunismista, mutta verrattain länsimaisen Budapestin kaduilla Nyyssönen näki lähinnä itäautoja.
»Jos Suomi vielä tuolloin oli lännen ›itäisin›, niin Unkari oli selvästi idän ›läntisin› maa.»
Vuonna 2004 Unkari liittyi demokratian mallioppilaana Euroopan unioniin. Tällä vuosikymmenellä Unkaria johtava Fidesz-puolue on sementoinut oman valtansa pääministeri Viktor Orbánin johdolla.
Heino Nyyssönen harrastaa poliittista matkailua. »En usko, mitä Unkarista kirjoitetaan, vaan menen paikan päälle katsomaan. Se tulee toimittajataustastani.»Maaliskuussa ilmestyy Nyyssösen laaja katsaus Unkarin nykytilanteeseen. Teos ei mairittele maan demokratian ja sananvapauden tilaa tai köyhyyden ja äärioikeiston nousua.
»Sen kirjoittaminen oli varsin ikävää», hän toteaa.
Miksi Unkarin kurssi muuttui ja maasta tuli EU-kriittinen?
Syitä on kolme: Unkari ei pärjännyt taloudellisessa nousussa niin hyvin kuin esimerkiksi Baltian maat. Unkarilla on pitkä ja ylpeä historia. Myös poliittiseen järjestelmään jäi porsaanreikiä 1990-luvun siirtymäkaudella.
Mitä nuo porsaanreiät olivat?
Unkarissa otettiin 1990-luvulla käyttöön suhteellisen ja enemmistövaalitavan yhdistelmä, ja valta vaihtui joka vaaleissa. Vuonna 2006 kävi sellainen »vahinko», että vallassa ollut vasemmiston ja liberaalien hallitus voitti vaalit. Hallituksen valtakaudesta tuli liian pitkä, esimerkiksi korruptiota oli paljon. Seuraavissa vaaleissa 2010 Fidesz sai kaksi kolmasosaa äänistä, mikä mahdollisti perustuslain ja vaalitavan muuttamisen. Fideszin voitto oli odotettu, mutta puolueen politiikasta tuli luultua radikaalimpaa.
Uusi perustuslaki säädettiin muutamassa viikossa 2011. Vaalijärjestelmän Fidesz uudisti niin, että vuoden 2014 vaaleissa 45 prosenttia äänistä tuotti kahden kolmasosan enemmistön parlamenttiin. Viime syksynä Venäjä otti käyttöön saman vaalitavan.
Kuinka paljon puolueen menestys nojaa Orbániin?
Hyvin paljon. On vaikea kuvitella, mitä Fidesz olisi ilman Orbánia. Puolue on hyvin hierarkkinen. Orbán nousi, koska hän oli riittävän röyhkeä. Hän rikkoi totuus-konseptin samalla tavalla kuin Donald Trump.
Mikä yhden miehen show’ssa niin unkarilaisia viehättää?
Orbán on opportunisti. Hän rakastaa konflikteja ja liikkuu korkealla profiililla toisin kuin poliitikot Suomessa. Hän osaa käyttää selkeitä viholliskuvia, joista suurin on Bryssel. Orbánin Unkari ei ole kuitenkaan missään vaiheessa halunnut erota EU:sta, koska maa on ollut unionin suurimpia nettosaajia. Vuonna 2014 Fidesz olisi ollut suurin puolue vanhallakin vaalitavalla, muttei olisi saanut perustuslaillista enemmistöä.
Unkari on ollut 15 vuoden ajan jakautunut liberaaleihin ja konservatiiveihin. Kaikki oppositioryhmät ovat liberaaleja äärioikeistoa lukuun ottamatta. Oppositio on kuitenkin hajanainen.
Kirjasi mukaan Unkari harjoittaa kansakuntapolitiikkaa, johon sisä- ja ulkopolitiikka ovat sidoksissa. Mitä se tarkoittaa?
Kansallismielisten mukaan kaikilla mailla on kansakuntapolitiikka. Se ei pidä paikkaansa. Unkarissa kansakuntapolitiikka on korvannut vähemmistöjen suojelun. Se tarkoittaa sisäistä kansakunnan rakentamista ja rajantakaisten unkarilaisten huomioimista. Kaikilla ulkomailla asuvilla etnisillä unkarilaisilla on äänioikeus parlamenttivaaleissa.
Kertooko Unkarin esimerkki Euroopan tulevaisuudesta?
Kyllä. Joitakin vuosia sitten Unkari oli monille tutkijoillekin vieras. Entinen kommunistimaa oli muuttunut kansallismieliseksi ja populistiseksi, mutta sen katsottiin olevan poikkeus EU:ssa. Unkari on kuitenkin ollut monissa asioissa edellä, ja sen malli voi levitä Puolaan, Bulgariaan, Romaniaan ja Slovakiaan.
Fidesz kuuluu europarlamentissa Euroopan kansanpuolueen EPP:n ryhmään. Sen olisi pitänyt puuttua puolueen toimintaan aiemmin ja kovemmin. Unkaria seuranneelle Trumpin nousussakaan ei ollut mitään yllättävää.
Heino Nyyssönen: Tasavallan loppu. Unkarin demokratian romahdus.
Atena 2017, 350 s. Kirja ilmestyy 15.3.
