Bosniassa ja Hertsegovinassa pelätään uutta sotaa. Lähes 30 prosenttia bosnialaisista piti uutta aseellista konfliktia seuraavan viiden vuoden aikana joko erittäin tai jokseenkin todennäköisenä, kertoi YK:n kehitysohjelman UNDP:n tilaama mielipidetutkimus vuonna 2013. Lähes joka toinen uskoi, että poliittisen tilanteen vaikeutuminen voi johtaa lisääntyneeseen väkivaltaan.
Viime syksynä Bosniassa vietettiin sodan päättymisen 20-vuotispäivää. Lähes neljä vuotta kestänyt ja yli 100 000 henkeä vaatinut bosniakkien eli muslimien, serbien ja kroaattien sisällissota päättyi marraskuussa 1995 Daytonin rauhansopimukseen.
Rauhansopimuksen toteutumista valvoo maassa 600 Eufor-kriisinhallintajoukkojen sotilasta. Bosnian poliittista kehitystä seuraa korkea edustaja ja tämän toimikunta, joilla on oikeus säätää lakeja ja irtisanoa virkamiehiä ja poliitikkoja. Korkean edustajan nimittää kansainvälinen yhteisö, joka koostuu Bosnian ja Hertsegovinan rauhan täytäntöönpanoneuvoston ohjausryhmästä. Tämän luulisi hälventävän pelkoa uudesta sodasta.
Bosnialaisten epäuskoa rauhaan selittää osaltaan se, että sodasta on kulunut vasta 20 vuotta. Rauhanrakennuksessa se on lyhyt aika. Bosnian konflikti oli siviiliväestöön kohdistuneiden sotarikosten vuoksi verinen ja katkera. Srebrenican kansanmurhassa surmattiin yli
7 000 muslimimiestä ja -poikaa. Se oli Euroopan suurin verilöyly toisen maailmansodan jälkeen. Sodan muistot, pelot ja traumat vaativat vuosikymmeniä laantuakseen. Konfliktintutkijoiden mukaan vasta sukupolvien vaihdokset muuttavat asenneilmapiiriä.
Bosniassa sukupolvenvaihdos on vasta alussa. 1990-luvulla sodan aikana valtaan nousi poliittinen eliitti, joka käyttää radikaalia nationalista retoriikkaa omaksi edukseen. Konfliktin aikana ja heti sen jälkeen syntynyt sukupolvi on nyt kaksissakymmenissä. Se kärsii Euroopan pahimmasta nuorisotyöttömyydestä, joka on karannut noin 57 prosenttiin ikäluokasta.
Lisäksi Bosnia on keskellä vakavaa poliittista kriisiä, jonka seuraukset voivat olla arvaamattomia, pahimmillaan väkivaltaisia. Bosnian serbitasavalta, toinen maan itsehallinnollisista alueista, pyrkii kohti nykyistä laajempaa autonomiaa ja lopulta itsenäisyyttä. Serbitasavallan kansallismielisen presidentin Milorad Dodikin suunnitelman ensimmäinen askel on järjestää kansanäänestys Serbitasavallan irtautumisesta Bosnian valtion oikeuslaitoksesta. Kansanäänestystä lykättiin viimeksi helmikuussa eikä sen ajankohdasta ole vielä tietoa.
»Dodikin pitkän aikavälin suunnitelma on tehdä maasta hallitsematon ja toimimaton, kunnes kansainvälinen yhteisö antaa periksi ja sallii Bosnian hajota», totesi Paddy Ashdown Frontline Club -mediajärjestön keskustelutilaisuudessa Lontoossa viime marraskuussa. Ashdown palveli korkeana edustajana Bosniassa vuosina 2002–2006.
Samoihin aikoihin Ashdownin kommentin kanssa yli 30 tunnettua tutkijaa Euroopan ja Pohjois-Amerikan yliopistoista allekirjoitti voimakassanaisen avoimen kirjeen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ulkopoliittiselle johdolle. Allekirjoittaneiden mukaan »Bosnian poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on heikentynyt tasaisesti ja ongelma on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet viime vuoden aikana». Tutkijoiden mukaan Dodikin kansallismielinen politiikka uhkaa Bosnian ja Hertsegovinan alueellista yhtenäisyyttä ja koskemattomuutta ja vie maata kohti konfliktia.
»Bosnian taloustilanne ja hallituksen saamattomuus tilanteen korjaamiseksi ovat tehneet bosnialaisista aiempaa vastaanottavaisempia äärinationalistiselle retoriikalle», sanoo Oxfordin yliopiston Kaakkois-Euroopan tutkimuksen keskuksen vieraileva tutkija Adis Merdzanović, joka on yksi kirjeen kirjoittaneista politiikantutkijoista.
Bosnian työttömyysaste on Euroopan korkein ja maan taloutta painavat ylisuuri julkinen sektori, teollisuustuotannon vähäisyys sekä vientisektorin heikkous. Hajautettu hallinto ja byrokratia tekevät Bosniasta vaikean liiketoimintaympäristön ulkomaisille yrityksille, joiden työpaikkoja Bosnia tarvitsee.
Merdzanovićin mukaan Bosnian etnisten ryhmien välinen ilmapiiri on kiristynyt ja ryhmien väliset väkivallanteot ovat yleistyneet. Siksi tilanne on nyt äärimmäisen herkkä.
Bosnian poliittisen kriisin siemen kylvettiin kymmenen vuotta sitten. Daytonin rauhansopimuksen 10-vuotispäivänä vuonna 2005 ilmassa oli optimismia ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Bosniaa pidettiin tuolloin rauhanrakennuksen esikuvana, jonka saavutukset olivat kansainvälisesti vailla vertaa.
Yli miljoona sotapakolaista oli palannut Bosniaan vuoteen 2004 mennessä. Kansainvälinen yhteisö piti pakolaiskysymystä elintärkeänä, minkä vuoksi valtaosa palaajista sai lunastaa takaisin sodassa menettämänsä omaisuuden. Jakolinjat olivat syviä, mutta nationalistiset puolueet kykenivät viemään läpi vaikeitakin päätöksiä yhdessä silloisen korkean edustajan Paddy Ashdownin kanssa.
Yhteistyö tuotti tuloksia. Bosnia sai yhtenäisen tiedustelupalvelun ja verojärjestelmän vuonna 2004. Seuraavana vuonna puolustusvoimauudistus loi maalle yhtenäiset asevoimat. Nämä olivat valtavia uudistuksia, joista oli osattu vain uneksia sodan runtelemassa Bosniassa vuonna 1995.
»Yksikään konfliktista selvinnyt valtio ei ole koskaan saavuttanut sitä, mitä Bosnia saavutti ensimmäisen kymmenen vuoden aikana sodan jälkeen», Ashdown totesi.
Kuitenkin juuri Bosnian menestys koitui maan kohtaloksi. Euroopan unioni ja Yhdysvallat pitivät onnistumisia merkkinä siitä, että Bosnia oli valmis jatkamaan ilman kansainvälisen yhteisön jatkuvaa ohjausta. Bosnian haluttiin uskoa pärjäävän omillaan. Myös Lähi-idän tilanne vaikutti Bosniaan.
»Keskellä Irakin ja Afganistanin sotaa Yhdysvalloille oli tärkeää näyttää, että rauhanrakennus Bosniassa oli onnistunut», Adis Merdzanović sanoo.
Suru. Musliminaiset muistelivat läheisiään haudoilla, kun 136 vastatunnistettua Srebrenican joukkomurhan uhria haudattiin viime heinäkuussa. Kuva: Epa/Valdrin Xhemaj/All over press
Kun saksalainen Christian Schwarz-Schilling aloitti Bosnian korkeana edustajana vuonna 2006, hänen tehtävänään oli lakkauttaa korkean edustajan virka ulkovaltojen päätöksen mukaisesti ja valvoa vallan siirtämistä Bosnian parlamentille.
Schwarz-Schilling kuitenkin huomasi pian, ettei Bosnia ole vielä valmis toimimaan yksin ja taisteli korkean edustajan viran jatkamisen puolesta. Toimea ei koskaan lakkautettu, mutta edustaja ei ole sittemmin käyttänyt laajoja valtuuksiaan ajaakseen läpi poliittisia uudistuksia.
Ilman ulkovaltojen aktiivista osallistumista Bosnian nationalistiset puolueet eivät löytäneet kompromissia perustuslaki- ja poliisihallintouudistuksiin, jotka olisivat yhtenäistäneet Bosnian hajanaista hallintoa ja tuoneet maan lähemmäksi Euroopan unionin standardeja. Osapuolten välinen kuilu syveni.
Milorad Dodik nousi serbialueen pääministeriksi maaliskuussa 2006. Hän ehti olla virassa vain kaksi kuukautta ennen ensimmäisiä puheitaan Serbitasavallan itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä. Tulenarassa tilanteessa pelkkä viittaus itsenäisyyteen oli liikaa.
»Se riitti luomaan täydellisen myrskyn, joka ajoi maan poliittisen tilanteen syvenevään kriisiin», kirjoitti politiikantutkija Kurt W. Bassuener vuonna 2013. Tämän kriisin seuraukset näkyvät nyt.
Syyrian sisällissodan pitkittyessä politiikantutkijat ja diplomaatit ovat etsineet Bosnian rauhansopimuksesta mallia konfliktinratkaisuun Lähi-idässä. Bosnian tärkein oppitunti ei kuitenkaan koske poliittisia rakenteita ja instituutioita. Bosnia on ennen kaikkea opetus pitkäjänteisyyden merkityksestä rauhanrakennuksessa.
Euroopan unioni ja Yhdysvallat jättivät Bosnian nationalististen puolueiden armolle ennen kuin maan demokratia oli tarpeeksi vakaa selviämään omillaan. Tämä antoi Milorad Dodikille ja muille nationalisteille mahdollisuuden ajaa maa poliittiseen umpikujaan.
Nyt kansainvälisen yhteisön on entistä vaikeampi käyttää vaikutusmekanismejaan Bosniassa. Adis Merdzanovićin mukaan tähän on kaksi keskeistä syytä: Ensinnäkin korkea edustaja voi käyttää valtuuksiaan vain, jos Daytonin rauhansopimuksen täytäntöönpanoneuvoston ohjausryhmä on asiasta yksimielinen. Venäjä on Kosovon itsenäistyttyä vuonna 2008 vastustanut ohjausryhmässä korkean edustajan valtuuksien käyttöä ja jopa avoimesti tukenut Dodikin ehdottamaa kansanäänestystä.
Toiseksi korkealla edustajalla ei ole käytännön keinoja varmistaa, että hänen tekemänsä päätökset pannaan toimeen. Valtansa vakiinnuttaneet Bosnian nationalistiset puolueet vastustavat ulkopuolista poliittista ohjausta, eikä takeita ohjauksen onnistumista enää ole.
Kansainvälinen yhteisö on Bosniassa nyt entistä voimattomampi. Silti sen tulee pyrkiä luomaan vuonna 2005 menetetty poliittinen momentum uudelleen painostamalla Bosnian poliittisia eliittejä yksinkertaistamaan maan hallintorakennetta, kitkemään korruptiota ja karsimaan byrokratiaa työpaikkojen luomiseksi.
Euroopan unionin, jonka jäsenyyttä Bosnia tavoittelee, tulee tarvittaessa pysyä tiukkana. Bosnian tilannetta selvittäneet Oxfordin yliopiston tutkijat suosittelivat viime keväänä ilmestyneessä raportissaan, että EU:n tulisi julkisesti nimetä ja häpäistä bosnialaiset poliitikot, jotka toimivat vastoin maan intressejä. Tällä voitaisiin vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.
Bosnian kohtalo on lopulta kuitenkin maan kansalaisten käsissä. Siksi kansainvälisen yhteisön tulisi vahvistaa Bosnian kansalaisyhteiskuntaa tukemalla kansalaisjärjestöjen työtä.
Keväällä 2014 kymmenettuhannet bosnialaiset osoittivat kaupungeissa mieltään ja vaativat poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Vaikka protestit jäivät käytännössä tuloksettomiksi, ne paljastivat kansalaisten laajan turhautumisen Bosnian nykytilaan. Uudet protestit ovat vain ajan kysymys.
Kirjoittaja asuu Sarajevossa ja valmistelee väitöskirjaa poliittisten siirtymävaiheiden oikeuskäytännöistä Oxfordin yliopistoon.
