LÄSNÄOLO. Margrethe Vestageria pidettiin varapääministerinä Tanskan vaikutusvaltaisimpana poliitikkona. Tv-draama Vallan linnakkeen pääosan esittäjä haki inspiraatiota rooliinsa seuraamalla päivän ajan hänen työtään.
Valkoinen kipsipatsas näyttää keskisormea Euroopan unionin kilpailukomissaarin Margrethe Vestagerin työhuoneen kahvipöydällä. Patsas on lahja eräältä tanskalaiselta ammattiliitolta. Liitto ei pitänyt politiikasta, jota Vestager ajoi läpi Tanskan talousministerinä vuosina 2011–2014.
Kaikkia ei vain voi miellyttää, komissaari kuittaa.
Puolentoista viime vuoden aikana tanskalainen Vestager ei ole miellyttänyt etenkään niitä suuryrityksiä, jotka ovat solmineet Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa edullisia verosopimuksia tai peränneet etuja määräävällä markkina-asemallaan.
Muun muassa Google, Gazprom, Fiat, Starbucks, McDonald’s, BP ja Atlas Copco ovat joutuneet kilpailukomissaarin hampaisiin. Vestagerin työnä on tutkia, ovatko yritykset saaneet yksittäisten EU-maiden kanssa tekemiensä järjestelyjen ansiosta epäreiluja veroetuja tai käyttäneet määräävää markkina-asemaansa väärin. Kaikkiaan komissaarin 16-henkinen tiimi analysoi parhaillaan 300:aa veropäätöstä eri jäsenmaista.
»Työssäni on kyse sen varmistamisesta, että yritykset noudattavat eurooppalaista kilpailulainsäädäntöä», Vestager sanoo komission päämajassa Berlaymontissa.
EU:n jäsenmaat saavat itse päättää verotuksensa tasosta ja verojärjestelmänsä luonteesta. Euroopan unionin sopimukset kuitenkin kieltävät jäsenvaltioita antamasta yrityksille epäreilua tukea, kuten kohtuuttoman suuria verohelpotuksia.
Osassa tapauksista Vestagerin toimisto on jo antanut päätöksensä. Tammikuussa Vestager katsoi, että Belgian tulee periä takautuvasti 700 miljoonan euron edestä verotuloja, joita ainakin 35 eurooppalaista ja yhdysvaltalaista suuryritystä oli välttynyt maksamasta.
Muiden muassa brittiläinen öljy-yhtiö BP ja ruotsalainen teollisuusyritys Atlas Copco olivat tässä joukossa. Lokakuussa komissio velvoitti Luxemburgin ja Hollannin perimään autonvalmistaja Fiatilta ja kahvilaketju Starbucksilta 20–30 miljoonaa euroa menetettyjä verotuloja kultakin.
Kaikkiaan verojen välttelyn ja laittoman veronkierron arvioidaan maksavan Euroopalle jopa tuhat miljardia euroa vuosittain. Lukuun sisältyvät sekä yritysten että tavallisten veronmaksajien maksamatta jättämät verot.
Vestagerin mukaan kaikilla yrityksillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet verosopimuksiin tietyn EU-maan kanssa, ja valtioiden pitäisi saada tietoonsa toistensa tekemät sopimukset. Tämä takaisi jokaiselle samat mahdollisuudet menestyä EU:n markkinoilla, joilla yritykset kilpailevat yli 500 miljoonan potentiaalisen asiakkaan rahoista.
»Niin ei saa olla, että isommat ja rikkaammat vievät muiden tilaisuudet», komissaari sanoo.
Vestagerin mukaan yksi hänen työnsä tärkeimmistä tavoitteista on käynnistää Euroopan unionin talouskasvu uudelleen. EU:n talous kasvoi vuonna 2014 vain 1,4 prosenttia. Siksi kasvutavoite sinänsä miellyttää Euroopassa kaikkia: yhteismarkkinoiden toimivuutta ja kilpailukyvyn takaamista eivät vastusta edes jäsenmaiden eurokriittiset puolueet.
Käytännössä Vestager on kuitenkin astunut esimerkiksi oman esimiehensä, komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin varpaille. Juncker oli Luxemburgin pääministerinä sopimassa verosopimuksia, joita Vestager nyt syyttää EU:n sääntöjen vastaisiksi.
Vestagerin tutkimukset ovat myös kohahduttaneet bisnesyhteisöä ja sohaisseet EU:n kansainvälisiä suhteita. Vestagerin suurimmat ja eniten julkisuutta saaneet tutkinnat kohdistuvat yhdysvaltalaiseen internetvaltiaaseen Googleen ja venäläiseen kaasujättiin Gazpromiin.
Viime keväänä Vestager lähetti Googlelle kirjeen, jossa hän syytti yhtiötä määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä ja oman hintavertailupalvelunsa suosimisesta hakutuloksissaan. Vestagerin edeltäjä, espanjalainen Joaquín Almunia oli tutkinut Googlea vuodesta 2010 ja yrittänyt sopia asian Googlen kanssa neuvottelemalla – mutta epäonnistunut kolmesti. Vestager aloitti keväällä tutkimukset myös siitä, onko Google hankaloittanut muiden käyttöjärjestelmien pääsyä Euroopan markkinoille ja siten suosinut omaa Android-järjestelmäänsä.
Yhdysvaltalaisten yritysjohtajien lisäksi Vestagerin Google-tutkintaa arvosteli presidentti Barack Obama. Hän epäili viime keväänä, että tutkinta suosii eurooppalaisia yrityksiä. Vestager ei perääntynyt, vaan lensi Yhdysvaltoihin selittämään asiaansa.
Viikko Google-kirjeen jälkeen Vestager lähestyi syytekirjeellä kaasuyhtiö Gazpromia. Komission mukaan yhtiö hankaloittaa kaasumarkkinoiden kilpailua Bulgariassa, Tšekissä, Puolassa, Unkarissa ja Slovakiassa sekä Baltian maissa esimerkiksi estämällä kaasun jälleenmyyntiä rajojen yli.
Gazpromin apulaispääjohtaja Aleksandr Medvedev totesi syksyllä toivovansa, »ettei tapauksia politisoitaisi».
»Joillekin tämä voi olla politiikkaa, mutta minulle tässä on kyse siitä, miten eurooppalaisilla markkinoilla tulee käyttäytyä», Vestager sanoo.
Kaikkia ei vain voi miellyttää, komissaari kuittaa.
Kädenlämpöiseen sopuun päättyvät neuvotteluratkaisut eivät vaikuta Vestageria kiinnostavan. Komissaari painottaa, että hänen on tehtävä työnsä niin hyvin, että faktat ovat varmasti oikein ja todisteet kestävät tarvittaessa oikeuden edessä. Kilpailukomissaari ja hänen toimistonsa saavat tietoja sekä hallituksilta että yrityksiltä.
Mutta vaikka faktat olisivat oikein, komissaarin työllä voi olla geopoliittisia seurauksia. Mistä hän on perinyt tuollaisen rohkeuden?
»En pidä itseäni rohkeana. Haluan vain saada työni tehdyksi», Vestager sanoo.
Kun Vestager oli lapsi, puhelin saattoi soida perheen kotitalossa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Vestagerin vanhemmat toimivat luterilaisina pastoreina Kööpenhaminan länsipuolella Glostrupissa, ja pikkupaikkakunnan asukkaat tavoittelivat heitä milloin mihinkin hätään tai juhlaan. Äiti tai isä lähti työhön usein suoraan puhelimen suljettuaan.
»Ovemme olivat avoinna niin kodittomille kuin niille, jotka seisoivat yhteiskunnan ylemmillä portailla. Jokaisen kohdalla kyse oli perusasioista: elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä», Vestager toteaa.
»Vanhemmat opettivat, että ei pidä tehdä jyrkkää eroa sen suhteen, mikä on työtä ja mikä ei. On oltava läsnä ja rakennettava yhteiskuntaa.»
Vestager kertoo perineensä kotoaan ja tanskalaisesta yhteiskunnasta myös vahvasti tasa-arvoon ja hyvinvointivaltioon nojaavan arvomaailmansa. Komissaarin mukaan hyvinvointivaltiossa on kyse kahdesta asiasta: ensinnäkin tasapainosta vahvan yhteiskunnallisen turvaverkon ja yritystoimintaan kannustavien instituutioiden välillä, toiseksi mahdollisimman vähäisestä hierarkiasta.
Sellaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat kohdata toisensa erilaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta, Vestager luonnehtii.
»He voivat olla keskenään eri mieltä, mutta heidän elämänsä eivät ole erillisiä.»
Vestager puolusti tanskalaista hyvinvointivaltiota keskustavasemmistolaisen liberaalipuolueen Radikale Venstren puheenjohtajana vuosina 2007–2014. Hän nosti puolueen vuoden 2011 vaalien jälkeen hallitukseen, jota johti sosiaalidemokraatti Helle Thorning-Schmidt. Vestagerista tuli talous- ja sisäministeri sekä varapääministeri.
Talouskriisin jälkimainingeissa Tanskan hallitus muun muassa leikkasi työttömyysturvaa ja määräsi julkisen sektorin eläkkeille katon sekä alensi yhtiöveroa. Leikkauksia ja kiristyksiä luonnehdittiin jopa tanskalaisen hyvinvointivaltion lopuksi, ja ministeri Vestager sai lahjaksi keskisormikäden.
»Finanssi- ja talouskriisi on tuntunut monien EU-kansalaisten perhe- ja työelämässä», Vestager myöntää.
Komissaarin mukaan kriisi on ollut niin syvä, että nyt on syytä puhua yhteiskuntien jälleenrakennuksesta. Ihmiset ovat nähneet hallitustensa tekevän »lievästi sanottuna odottamattomia ratkaisuja» saadakseen julkiset menot ja tulot tasapainoon, Vestager katsoo. Juuri siksi EU-kansalaisilla on nyt oikeus odottaa, että joka ikinen yritys maksaa veronsa mukisematta.
Usein suuryritysten verovälttely on kuitenkin yksittäisten EU-maiden lakien mukaista.
Esimerkiksi ne yritykset, jotka Vestagerin toimisto tammikuussa määräsi maksamaan menetettyjä verotuloja Belgialle, eivät olleet rikkoneet Belgian verolakeja vaan solmineet Belgian lakien mukaisia verosopimuksia. Belgian valtiovarainministeriö totesi tammikuussa, että maa saattaa vielä haastaa komission päätöksen, jonka mukaan maan verosopimukset esimerkiksi BP:n kanssa olivat EU:n sääntöjen vastaisia.
Veroetuja yrityksille myöntävät hallitukset pelkäävät, että yritykset lähtevät veronkorotusten vuoksi muualle. Silloin vähätkin verotulot jäisivät saamatta.
Vestagerin mukaan EU:ssa voitaisiin tehdä paljon yritysverotuksen yhtenäistämiseksi puuttumatta kuitenkaan yksittäisten jäsenmaiden oikeuteen määrittää verotuksensa taso. Tärkeintä olisi huolehtia siitä, että verokilpailu »tapahtuu etuoven kautta».
»Avoimuus on yhteinen asiamme, vaikka veroaste olisikin yksittäisten maiden asia. Mutta jos yritys voi aggressiivisella verosuunnittelulla painaa varsinaisen veroasteensa alle yhden prosentin, verokilpailusta ei voida enää puhua», komissaari toteaa.
Pikaruokajätti McDonald’sia koskevassa tutkinnassa on kyse juuri tästä. Vestagerin toimisto katsoo, että McDonald’s on Luxemburgin verosopimusten ansiosta voinut välttää Euroopassa tekemiensä voittojen verotuksen käytännössä kokonaan.
Yhdysvallat ja Luxemburg ovat solmineet keskenään kaksinkertaisen verotuksen estävän sopimuksen. Sen nojalla Luxemburg oli vuonna 2009 myöntänyt McDonald’sin Euroopan-osastolle verovapauden, koska voittojen piti joutua verolle Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain lain silmissä yrityksen Euroopan-osastolla ei kuitenkaan ollut Yhdysvalloissa sellaista toimintaa, että voittoja olisi voitu verottaa. Käytännössä McDonald’s siis saattoi siirtää satojen miljoonien dollarien voitot Euroopasta Yhdysvaltoihin – veroitta.
»Sopimuksilla, joilla vältetään kaksinkertainen verotus, ei ole tarkoitus oikeuttaa kaksinkertaista verottamattomuutta», Vestager sanoi joulukuussa, kun komissio aloitti McDonald’sia koskevan tutkinnan.
Kun Vestager työskenteli Tanskan varapääministerinä, tanskalaisnäyttelijä Sidse Babett Knudsen seurasi ministerin työtä päivän ajan. Knudsen esitti Tanskan pääministeriä maailmanmaineeseen nousseessa tv-draamassa Vallan linnake (Borgen) – ja Vestager sai osansa kuuluisuudesta.
Kylmäpäisen uudistuspolitiikkansa ja tv-sarjan suosion ansiosta Vestager nousi Tanskan vaikutusvaltaisimman poliitikon maineeseen.
Komissioon Vestager siirtyi kesken Tanskan hallituskauden. Nyt Junckerin komissiolla on vielä reilut kolme vuotta työaikaa, ja Vestagerilla näytön paikka. Kilpailukomissaarin pitäisi saada etenkin Googlea ja Gazpromia koskevat tutkinnat päätökseen.
Vestager sanoo pitävänsä EU:n yritysverotuksen nykytilaa toiveita herättävänä: EU-maat sopivat lokakuussa siitä, että ne alkavat vaihtaa tietoja tekemistään veropäätöksistä automaattisesti. Tietoja on määrä vaihtaa ensi vuoden alusta alkaen puolivuosittain, ja määräys koskee sekä uusia että viiden viime vuoden aikana tehtyjä päätöksiä.
Tähän saakka jäsenmaiden ei ole tarvinnut kertoa toisilleen, millaisia päätöksiä ne ovat tehneet.
»Ilmapiiri on muuttumassa niin, ettei aggressiivista verosuunnittelua, saati veronkiertoa enää siedetä», komissaari sanoo.
En pidä itseäni rohkeana. Haluan vain saada työni tehdyksi.
Komissio puolestaan esitteli viime kesänä suunnitelman EU:n laajuisista säännöistä, joiden mukaan EU:n alueella toimivat yritykset voisivat laskea, paljonko niiden tulee maksaa veroja eri jäsenmaihin. Jäsenmaat voisivat edelleen päättää omista veroasteistaan. Samantyyppinen suunnitelma oli esillä jo vuonna 2011, mutta silloin se kaatui jäsenmaiden vastustukseen.
»Suurimmalle osalle yrityksistä olisi nykyistä yksinkertaisempaa, jos EU:n yritysverokanta olisi yhteinen. Yritysten ei tarvitsisi palkata verosuunnittelijoita niin paljon kuin nyt, ja myös veroviranomaisten työ helpottuisi», Vestager toteaa.
Vaikka yksittäiset jäsenmaat saattavat olla automaattista tietojenvaihtoa ja yhtenäisiä verosääntöjä vastaan, Vestagerin mukaan Euroopan parlamentti tukee vahvasti verojen välttelyn vastaista politiikkaa. Komissaari kiittää myös teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n työtä veronkierron kitkemiseksi.
Myös yksittäiset ihmiset ovat ilmaisseet Vestagerille tukeaan. Komissaari kertoo saavansa toisinaan sähköpostia eri EU-maiden kansalaisilta, jotka kirjoittavat äidinkielellään.
»Olen pyytänyt kollegoitani kääntämään viestit. Niissä kansalaiset ovat kiitelleet sitä, että yritykset velvoitetaan maksamaan välttämänsä verot.»
Entä kuunteleeko rouva komissaari yritysten ja etujärjestöjen lobbareita?
»Hyvin vähän. Lobbareiden työ on monessa mielessä harhautusta, ja siksi en pääsääntöisesti tapaa heitä.»
Koska Vestagerin tutkimukset perustuvat siihen, onnistuuko komissaarin väki kysymään oikeat kysymykset juuri oikeaan aikaan ja oikeilta ihmisiltä, tutkimusten etenemistä on mahdotonta ennustaa. Siksi Vestager sanoo suhtautuvansa työhönsä rauhallisesti.
»Puolessatoista vuodessa olen oppinut, että mitä tahansa voi tapahtua. Vaikka asiat näyttäisivät etenevän sujuvasti ja voisimme ennustaa päivän, jolloin jokin tutkinta on valmis, yritys tai jäsenmaa voi toimittaa meille uutta tietoa, joka meidän tulee analysoida perin pohjin. Se vie aikaa.»
Tulevaisuudensuunnitelmistaan Vestager ei suostu sanomaan mitään. Hän kuitenkin kieltää koskaan olleensa kovin hyvä suunnittelemaan uraansa kovin kauas: jos suunnittelee paljon, saattaa jättää huomiotta asioita, jotka ovat aivan vieressä mutta eivät ihan sovi suunnitelmaan, hän sanoo.
Sen komissaari kuitenkin haluaisi jättää perinnökseen, että eurooppalaisille syntyisi tunne mahdollisuuksien tasa-arvosta. Siitä, että omaan tulevaisuuteen voi vaikuttaa ja että tulevalla sukupolvella on mahdollisuus parempaan elämään kuin meillä nyt.
»Sellaisesta tunteesta syntyy kokemus yhteiskuntaan kuulumisesta, ja siitä olisin kiitollinen», Vestager sanoo.
