Yhtä kaavaa maailman maiden demokratian ja tulonjaon yhteyksiin ei ole, osoittavat yllä olevat kartat.
Etenkin Afrikassa on äärimmäisen epätasa-arvoisia demokratioita, kuten Etelä-Afrikka, Namibia tai Botswana, mutta myös epätasa-arvoisia autoritaarisia hallintoja, kuten Zimbabwe tai Angola, Kongon demokraattinen tasavalta, Nigeria tai Keski-Afrikan tasavalta.
Erot ovat suuria myös Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä Karibialla. Siinä missä esimerkiksi Kolumbia on äärimmäisen epätasa-arvoinen mutta demokraattinen, esimerkiksi Haiti luokitellaan epätasa-arvoiseksi autoritaariseksi järjestelmäksi.
Tasa-arvoisia autoritaarisia maita puolestaan ovat jotkut entisistä neuvostomaista. Esimerkiksi Kazakstan ja Tadžikistan luokitellaan autoritaarisiksi hallinnoiksi, mutta ne kuuluvat maailman tasa-arvoisimpien maiden joukkoon.
Syitä maiden erilaiseen tulonjakoon ja demokratiakehitykseen on lukemattomia.
Esimerkiksi Afrikassa syitä voi etsiä maiden kolonialismin aikaisesta historiasta ja siitä, millainen hallinto kolonialismin jälkeen nousi valtaan – ja kuinka pitkään hallitsijat ovat valtaansa tarrautuneet. Entisissä neuvostomaissa tulonjakoon puolestaan vaikuttaa edelleen sosialismin perintö.
Tulojen jakautumista kuvataan useimmiten niin sanotulla gini-indeksillä, joka saa arvon nollan ja sadan väliltä. Nolla kuvaa teoreettista tilannetta, jossa kaikki tietyn maan asukkaat saavat yhtä paljon tuloja. Jos indeksin arvoksi tulisi sata, kaikki kansantalouden tulot menisivät yhdelle ihmiselle.
Gini-indeksi lasketaan monimutkaisella laskukaavalla. Siksi giniä on arvosteltu siitä, että vain indeksin laskemiseen perehtyneet asiantuntijat voivat päätellä indeksin arvoista oikeastaan mitään. Gini ei kerro myöskään siitä, mistä tulonjaon muutokset johtuvat eli köyhtyvätkö köyhät vai rikastuvatko rikkaat.
Tulonjakoa voidaan kuvata myös esimerkiksi niin sanotulla palma-indeksillä. Se vertaa tietyn talouden rikkaimman kymmenyksen tuloja köyhimmän 40 prosentin tuloihin.
Palma-indeksin kehitti Cambridgen yliopiston taloustieteen vanhempi luennoitsija Gabriel Palma. Hänen mukaansa keskimmäiset tuloryhmät, eli ne jotka ansaitsevat vähemmän kuin rikkain kymmenys mutta enemmän kuin köyhin 40 prosenttia, saavat maasta riippumatta aina suunnilleen yhtä suuren osuuden kansantalouden tuloista. Siksi Palman mukaan on tärkeintä tarkastella nimenomaan tulonjaon ääripäiden osuuksia ja niiden suhdetta toisiinsa.
Yllä olevissa kartoissa tulonjakoa on havainnollistettu ginillä, koska sitä tilastoidaan useimmissa maissa. Lisäksi karttaan on merkitty maailman maiden demokratian tila Economist Intelligence Unitin (EIU) määrittämän demokratiaindeksin mukaan.
EIU:n mukaan maailman maista 25 on täysiä demokratioita, ja 51 maassa on autoritaarinen järjestelmä. Muut maat ovat osittaisia demokratioita tai hybridijärjestelmiä. Osittaisissa demokratioissa hallinto ei toimi kovin tehokkaasti eivätkä kansalaiset osallistu politiikkaan aktiivisesti. Hybridijärjestelmiä vaivaavat korruptio, oppositioon kohdistuva painostus ja vaalien epärehellisyys.
Palma-indeksejä voi laskea esimerkiksi Maailmanpankin tulonjakotilastojen perusteella: databank.worldbank.org.
