Suomen ja monen muun länsimaan talous saanee tulevana syksynä pienen kasvusykäyksen yhden yön aikana, kun kansantalouden tilinpitojärjestelmää uudistetaan.
Yksi tärkeimmistä uudistuksista on, että esimerkiksi yritysten hankkimat tietokoneohjelmat ja muut niin sanotut informaatiohyödykkeet määritellään kulutuksen sijaan investoinniksi. Bruttokansantuote siis kasvanee hieman, koska osa yritysten aiemmasta aineettomasta kulutuksesta tilastoituukin nyt aineettomiksi investoinneiksi.
Uudistus tuskin kuitenkaan muuttaa käsitystämme esimerkiksi maailmantalouden valtasuhteista – toisin kuin esimerkiksi Nigerian viimekeväinen kansantalouden tilinpidon uudistus, joka nosti maan kertaheitolla keskituloisten maiden luokkaan ja Afrikan suurimmaksi taloudeksi.
Tähän saakka Nigerian bruttokansantuote oli laskettu niin sanotun kiinteän perusvuoden mukaan. Käytännössä tuotanto oli laskettu vuoden 1990 hintoihin, samoin kunkin sektorin painoarvo.
Tänä vuonna bkt laskettiin ensimmäistä kertaa vuoden 2010 hintojen mukaan – ja talous oli yhtäkkiä 89 prosenttia aiempaa suurempi, noin 510 miljardia dollaria vuodessa.
Bruttokansantuotteessa näkyi nyt ensi kertaa esimerkiksi matkapuhelin- ja elokuva-alan räjähdysmäinen kasvu. Puhelinliittymien määrä oli vuosina 1990–2010 noin 400-kertaistunut 120 miljoonaan. Nollywood-elokuvabisnes oli 1990-luvun alussa lähes olematon, mutta nyt se kattaa yli 1,4 prosenttia taloudesta.
Lisäksi bkt:n laskennassa käytetty kiinteä perusvuosi vaihdettiin Nigeriassa niin sanottuun ketjuindeksiin. Tästä lähtien bkt lasketaan aina viimeisimmän mahdollisen vuoden hinnoin, kuten länsimaissa.
Pian bruttokansantuotteensa perusvuoden päivittävät myös Kenia, Tansania ja Sambia. Kaikkiaan vain kymmenen Afrikan maata käyttää talouslaskelmissaan alle kymmenen vuotta vanhaa perusvuotta, kirjoittaa taloushistorioitsija, kanadalaisen Simon Fraser -yliopiston apulaisprofessori Morten Jerven. Hänen aihetta käsittelevä kirjansa Poor Numbers ilmestyi viime vuonna.
Vanhentuneiden perusvuosien käyttö johtuu yleensä siitä, että talouslukujen laskeminen uuden vertailuvuoden mukaan maksaa eikä resursseja ole. Resurssien puutteen vuoksi monista Afrikan maista puuttuu Jervenin mukaan myös useita sellaisia tietoja, joita tarvitaan kansantalouksien koon laskemiseksi.
Klassinen esimerkki on ruoantuotannon arvioiminen. Monissa Afrikan maissa suuri osa väestöstä asuu maaseudulla ja elää kotitarveviljelystä. Se jää virallisten, markkinahintojen mukaan laskettavien taloustilastojen ulkopuolelle, eikä sen käyttämän työvoiman määrää tiedetä. Siksi tätä epävirallisen sektorin ruoantuotantoa on vaikea laskea. Jervenin mukaan ongelma ratkaistaan yleensä kertomalla keskivertokansalaisen oletettu kalorien kulutus oletetulla maanviljelijäväestön määrällä – eli kertomalla oletus arvauksella.
Kansallisten taloustilastojen epätarkkuudet puolestaan kertautuvat kansainvälisissä vertailuissa. Esimerkiksi Maailmanpankki, maailman suurin kehitysrahoittaja, perustaa Afrikan maista julkaisemansa kansantalouksien tilinpitoluvut maiden kansallisille luvuille, Jerven kirjoittaa.
Lisäksi Maailmanpankki maustaa Jervenin mukaan Afrikan maiden talouslukuja omilla arvioillaan: niiltä vuosilta, joilta kansalliset tilastoviranomaiset eivät ole pystyneet toimittamaan lukuja, Maailmanpankki on paikannut aukot päättelemällä.
Maailmanpankin arvioimat talousluvut perustuvat oletukseen siitä, että tietyn muuttujan kasvu tietyssä maassa vastaa muuttujan kasvua muissa saman tuloluokan tai maantieteellisen alueen maissa. Jervenin mukaan Maailmanpankin tietokannoissa ei kuitenkaan täsmennetä, millä keinoin luvut on päätelty.
”Noin puolta mantereen laajuisten talouskasvulukujen perustana olevista tiedoista ei ole, tai Maailmanpankki on luonut tiedot epäselvin menettelyin”, Jerven kirjoittaa.
