Tutkimuksessa piirtyvä kuva terrorismista on usein hyvin erilainen kuin julkisessa keskustelussa, kirjoittaa Leena Malkki uudessa teoksessaan. Kuva: Sanna RaTutkimuksessa terrorismilla tarkoitetaan toimintatapaa, jossa väkivallalla tavoitellaan sellaisia psykologisia reaktioita, joiden ajatellaan ajavan omia uskonnollisia tai poliittisia päämääriä. Julkisuudessa termin ympärillä käydään jatkuvaa poliittista kamppailua, esittää terrorismitutkija Leena Malkki tuoreessa kirjassaan.
Miten terrorismi on historiallisesti muuttunut?
Kun terrorismi-sana tuli käyttöön 1700-luvulla, sitä käytettiin valtion väkivallasta kansalaisia kohtaan. Merkitys keikahti 1800-luvun kuluessa tarkoittamaan etupäässä valtiota vastaan toimivien tahojen tekoja. Tutkimuksessa terrorismiksi kutsuttua väkivaltaa on ollut aina ja se on aina heijastanut omaa aikakauttaan. Siihen on vaikuttanut erityisesti aseteknologian, tiedonvälityksen ja liikenneyhteyksien kehitys. Huomion hakeminen on ollut aina olennaista, ja tuhon tuottaminen on väline huomion saamiselle.
Mitä terrorismista ei vielä tiedetä?
Terroritoimintaa tekevien liikkeiden tutkiminen on aika vaikeaa. Meillä on vielä paljon tutkittavaa liikkeiden sisäisestä toiminnasta, järjestäytymisestä ja liikkeiden sisäisistä rooleista. Lisäksi on kapeampia kysymyksiä, kuten terroritoiminnassa mukana olevien mielenterveys. Terveystiedot ovat hyvästä syystä voimakkaasti suojattuja, joten kattavaa tutkimusta ei pysty tekemään. Yleinen ja vankka käsitys on, että terrorismi ei selity mielenterveydellisillä asioilla, mutta tiedämme, että terroritoimintaan, samoin kuin sotaan tai aseelliseen toimintaan, osallistuminen vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen.
Mikä radikalisoitumiseen vaikuttaa, ja miten sitä voitaisiin parhaiten estää?
Terrorismi kiinnittyy aina muuhun yhteiskunnalliseen liikehdintään, ja se on yleisempää tilanteessa, jossa on kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa. Yleisesti ajatellaan, että yksilötasolla terrorismi johtuu syrjäytymisestä, mutta radikalisoituminen ei ole mikään syrjäytymisen alalaji. Mitään varmaa keinoa estää radikalisoitumista ei ole. Se kuitenkin auttaa, jos mahdollisimman moni kokee olevansa osa yhteiskuntaa ja protestointiin suhtaudutaan maltillisesti.
Miksi äärioikeisto on jäänyt vähemmälle huomiolle terrorismin tutkimuksessa?
Terrorismia on ajateltu pitkään aika valtiokeskeisesti. Eli ollakseen ”oikeaa”, terrorismin pitää haastaa vallitseva poliittinen järjestelmä tai yhteiskuntajärjestys tavalla, joka kohdistuu vaatimuksena valtioon. Äärioikeiston teot eivät yleensä kohdistu valtioon, vaan enemmänkin toisiin ihmisryhmiin ja sosiaalista järjestystä vastaan.
On ajateltu, että äärioikeistoväkivalta, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisiin jännitteisiin ja asuinpaikkaratkaisuihin kohdentamalla iskuja maahanmuuttajataustaisiksi oletettuihin ihmisiin, ei ole poliittista vaan kansalaisten keskinäistä. 2010-luvun aikana on alettu hiljalleen ymmärtää, että tämäkin on poliittista toimintaa.
Tutkijoiden kesken on viime aikoina käyty vääntöä siitä, ovatko naisvihamielisen incel-alakulttuurin tekemät iskut terrorismia, koska kohteena ei ole valtio vaan sosiaalinen järjestys. Tällainen isku oli esimerkiksi Kanadassa helmikuussa 2020 tapahtunut 24-vuotiaan naisen puukotus.
Mikä on naisten rooli modernissa terrorismissa?
Naiset ovat aina olleet vähemmistönä terroristisessa toiminnassa. Voi kuitenkin olla, että heillä on ollut suurempi rooli kuin on osattu tunnistaa. Tutkijatkaan eivät ole välttämättä hahmottaneet tyttöystävinä, vaimoina, lapsina tai kavereina mukana roikkuneiden naisten roolia toiminnassa.
Terroritoimintaan yleisesti liittyy väkivallan lisäksi paljon tukitoimintoja, joissa naisilla on ollut roolinsa. Meillä on myös taipumus ajatella, että pariskunnista mies vie naisen mukana toimintaan, vaikka näin ei aina ole. Eniten naisia on ollut mukana vasemmisto- ja nationalistisseparatistisissa liikkeissä. Jihadistiset ja äärioikeistolaiset liikkeet ovat arvoiltaan konservatiivisia eivätkä anna naiselle suurta roolia julkisessa elämässä. Naisia on ollut kuitenkin mukana myös jihadistisessa liikehdinnässä.
Miten terroristiset liikkeet syntyvät? Voisiko esimerkiksi USA:ssa kuohuva Black Lives Matter -liike kääntyä väkivaltaiseen toimintaan?
Yleensä terroriliikkeet länsimaissa eivät synny siten, että jokin kokonainen liike kääntyisi terrorismiin, vaan ne syntyvät laajempien liikkeiden marginaalissa. Laajempi liike kiivaimmin vastustaa radikalisoitunutta siipeä. Yleensä näin käy siinä vaiheessa, kun liike alkaa hiipua ja pieni porukka ei halua luovuttaa. On ihan mahdollista, että BLM-liikkeestä tai mistä tahansa yhteiskunnallisesta liikkeestä erkanee pienempi ryhmä, joka kääntyy väkivaltaiseksi.
Leena Malkki: Mitä tiedämme terrorismista. Otava, 2020.
