Makedonian pääkaupungin Skopjen asukkaita valvoo 22-metrinen ratsastavan Aleksanteri Suuren patsas. //KUVA: BRANKINHA/FLICKRMaagiset luvut ovat 23 ja 24. Ne aiheuttavat päänvaivaa Makedonialle ja Montenegrolle, kun Länsi-Balkanin pienet maat pyrkivät Euroopan unionin jäseniksi.
Ensimmäinen numero viittaa oikeuslaitokseen ja perusoikeuksiin, jälkimmäinen oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen. Ne ovat niin sanottuja neuvottelulukuja, chapters, ja niitä käytetään EU:n jäsenyysneuvotteluissa pohjana määrittelemään sitä, millaiset edellytykset ehdokasmailla on täyttää jäsenyyden edellytykset.
”Oikeusvaltioperiaate on EU:lle ensisijaisen tärkeä ja laajentumisprosessin ydin”, EU-komissio kirjoitti lokakuisessa kirjelmässään europarlamentille. Kirjelmä koski unionin laajentumisstrategiaa ja sen suurimpia ongelmia.
Selkokielellä luku 23 viittaa esimerkiksi tuomarinimitysten puolueettomuuteen, oikeuslaitoksen luotettavuuteen ja korruption vastaiseen toimintaan. Luku 24 puolestaan käsittää esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kohtelun ja vähemmistöjen oikeudet.
Makedonia on EU:n nykyisistä ehdokasmaista ainoa, joka ei ole vielä päässyt aloittamaan varsinaisia jäsenyysneuvotteluja. EU-komissio mainitsee Makedonian oikeusvaltion ongelmat lokakuisessa kirjelmässään, mutta ei katso, että ongelmat estäisivät neuvottelujen aloittamista. Päinvastoin: komissio on suositellut Makedonian jäsenyysneuvottelujen aloittamista – viidesti.
Ongelma on Makedonian ja Kreikan kiista Makedonian valtion nimestä.
Ylpeät historiantulkitsijat
Makedonian pääkaupungissa Skopjessa voi pelata patsasbingoa. Toreilla ja kadunkulmissa kaupunkilaisia näyttää poikkeuksetta valvovan joku maan historian merkkihenkilöistä: on reilut sata vuotta sitten vaikuttaneen slaavien vallankumousliikkeen hahmoja, kommunismin aikaisia vapaustaistelijoita – ja ennen kaikkea antiikin sotasankari, historiallisen Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri.
Makedonia on viime vuosina rakentanut identiteettiään historiansa uudelleentulkinnan varaan. Maa on alkanut pitää itseään historiallisen Makedonian alueen tärkeimpänä perillisenä ja nostanut kansallissankarikseen 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua hallinneen Aleksanterin.
Historiasta on kuitenkin tullut maalle riippakivi. Kreikka pitää Aleksanteri Suurta omanaan eikä hyväksy sankarin makedonialaistamista. Kreikka ei salli myöskään sitä, että naapurimaa kutsuu itseään Makedoniaksi, vaan katsoo nimen kuuluvan vain ja ainoastaan omalle pohjoiselle maakunnalleen.
Kreikka on tulkinnut nimikiistan rikkovan EU-jäsenyyden ehtoa, jonka mukaan uusilla jäsenillä on oltava ”hyvät suhteet” kaikkiin naapureihinsa. Siksi jäsenyysneuvotteluja ei ole voitu aloittaa.
”Kreikalla ei ole kiistassa mitään hävittävää, kun taas Makedonialla on hävittävänään kaikki. Siksi EU:n pitäisi painostaa Kreikkaa”, sanoo Makedonian kansainvälisen yhteistyön keskuksen johtaja Aleksandar Kržalovski. Hän istui Makedonian parlamentin alaisessa, kansallisessa Euroopan integraation neuvostossa vuosina 2007–2011.
Toisaalta Makedonia näyttää tietoisesti ärsyttävän naapuriaan: maan hallitus toteuttaa parhaillaan Kržalovskin sanoin laajaa ”ideologista transitiota”, jonka olennainen osa on historiallisten patsaiden pystyttäminen. Skopjen keskustaan on kohonnut muun muassa 22-metrinen Aleksanteri Suuren patsas.
Kržalovski ei silti hyväksy ajatusta siitä, että Makedonia hiertäisi Kreikan-suhteita tahallaan.
”Meillä on oikeus osaamme muinaisen Makedonian alueen historiasta. Meiltä evätään mahdollisuus liittyä EU:hun sen vuoksi, mitä olemme. Se loukkaa oikeuksiamme.”
Makedoniassa on asiasta myös kärjekkäämpiä näkemyksiä. Eräs ulkomaisille tiedotusvälineille raportoiva paikallinen toimittaja pitää maataan nationalistisena. Hänen mukaansa yhteiskunta on polarisoitunut niin, että ihmiset jaetaan julkisessa keskustelussa patriootteihin ja pettureihin. Polarisoituminen peittää alleen keskustelun todellisista ongelmista, toimittaja sanoo. Välttääkseen vastakkainasettelua hän pysyttelee haastattelussa nimettömänä.
Myös EU-komissio katsoo, että Makedonian neuvottelujen umpikuja voi kärjistää maan tilannetta. Komission mukaan neuvottelujen lykkääntyminen voi aiheuttaa ”vakavia haasteita” niin Makedonialle kuin EU:llekin.
”Tämä kyseenalaistaa laajentumisprosessin uskottavuuden, joka perustuu selkeisiin ehtoihin ja kunkin maan omiin ansioihin. Uskottavan EU-näkökulman puute uhkaa Makedonian uudistuspyrkimysten kestävyyttä”, komissio muotoilee.
Jo riittää tekopyhyys
Entisestä Jugoslaviasta irtautunut Montenegro on neuvotellut EU-jäsenyydestä kesäkuusta 2012. Tämänvuotisessa Montenegron seurantaraportissaan EU-komissio toteaa moneen otteeseen, että Montenegro on ”edennyt jonkin verran” kohti EU-jäsenyysvaatimusten toteuttamista.
Komission mukaan Montenegron polttavimpia ongelmia ovat korruptio ja oikeuslaitoksen puolueellisuus. Oikeusvaltioperiaatteen nimissä maan pitäisi perustaa koko maan laajuinen tuomareiden rekrytointijärjestelmä, komissio suomii. Tuomarit tulisi nimittää ja ylentää ansioiden, ei suhteiden tai oikean puoluejäsenyyden perusteella, kuten nykyisin liian usein tapahtuu. Komission mukaan korruptio on Montenegrossa niin syvällä yhteiskunnan ja talouden toimintalogiikassa, että julkiselle ja yksityiselle sektorille on päässyt pesiytymään järjestäytynyttä rikollisuutta.
Komission kritiikistä huolimatta EU ja muu kansainvälinen yhteisö arvioivat Montenegron tilannetta väärin perustein, sanoo paikallisen Civic Alliance -kansalaisjärjestön johtaja Boris Raonić. Järjestö levittää maahan tietoa ihmisoikeuksista, oikeusvaltioperiaatteesta ja hyvästä hallinnosta ja on yksi Montenegron suurimmista.
Raonićin mukaan Montenegron suurin ongelma on klientilismi: vallanpitäjät jakavat etuja kannattajilleen ja luovat siten kiitollisuuteen perustuvia riippuvuussuhteita. Valtion historia on niin lyhyt, että poliitikot, saati tavalliset kansalaiset, eivät ole vielä sisäistäneet oikeusvaltioperiaatteen merkitystä.
Jugoslavian hajoamisen jälkeen Montenegro muodosti liittovaltion Slobodan Milosevićin Serbian kanssa. Montenegro alkoi irtautua liitosta vuonna 1996, ja virallisesti maa itsenäistyi kymmenen vuotta myöhemmin. Maassa ei ole koskaan koettu vallanvaihtoa vaaleissa.
”Unioni haluaa kipeästi nähdä positiivisen esimerkin Länsi-Balkanilla ja on siksi taipuvainen katsomaan Montenegron ongelmia läpi sormien. Ongelmat eivät ratkea ilman kansainvälistä painostusta. Siksi EU:n pitäisi arvioida Montenegroa maan oman tilanteen perusteella, ei geopoliittisen asemamme mukaan”, Raonićsanoo.
EU:n laajentumisstrategia kattaa koko Länsi-Balkanin, mutta alueen maistavain Montenegron neuvottelut ovat paraikaa käynnissä. Kroatiasta tuli EU:n uusin jäsen kuluvana vuonna, ja Serbian on määrä aloittaa jäsenyysneuvottelunsa tammikuussa 2014.
Serbian EU-haaveita on himmentänyt se, ettei maa ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Viime keväänä Serbia ja Kosovo sopivat, että Pohjois-Kosovon serbialueet saavat laajan itsehallinnon. Kosovolla, Albanialla sekä Bosnialla ja Hertsegovinalla on puolestaan vasta mahdollisen ehdokasmaan asema, joten varsinaisten jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen voi mennä vielä vuosia.
Raonićin mukaan EU:n pitäisi jaksaa painostaa Montenegron päättäjiä loppuun saakka, jotta maa pääsisi unionin jäseneksi. Pelko kuitenkin on, ettei unioni toimi tarpeeksi pitkäjänteisesti vaan jättää Montenegron oman onnensa nojaan.
”Meillä on kokemusta kansainvälisen yhteisön tekopyhyydestä”, Raonić sanoo. Hän muistelee, kuinka esimerkiksi Ruotsi kiirehti taannoin lopettamaan apuaan Montenegrolle sillä perusteella, että maa eteni uudistuksissaan hyvin. Silti Ruotsi oli Raonićin mukaan viimeinen maa, joka hyväksyi Montenegron jäsenyysneuvottelujen aloittamisen.
”Kun neuvottelut nyt on aloitettu, kolmen neljän vuoden päästä ei saa tulla eteen tilannetta, jossa unioni sanookin, että ’teillä on vielä niin paljon ongelmia, ettemme voi ottaa teitä mukaan’”, hän toteaa.
