Taloustieteen perusoletuksiin kuuluu, että ihmiset ovat rationaalisia toimijoita, jotka pyrkivät maksimoimaan oman etunsa. Jos siis saisit 500 dollaria ilmaista rahaa, osaisit ottaa siitä parhaan hyödyn irti.
Jostain syystä tämä perusoletus ei ole toistaiseksi lyönyt läpi kehitysyhteistyöajattelussa. Apuun liitetään yhä ehtoja: rikkaat auttavat, jos köyhät toimivat rikkaiden hyväksymällä tavalla. Pitäähän donorilla olla valtaa siihen, kuinka apu käytetään, eikö vain?
Välttämättä ei, todistaa Keniassa toimiva GiveDirectly-järjestö. Se siirtää yksityisten ihmisten lahjoituksia valitsemilleen vastaanottajille Keniaan matkapuhelimilla toimivan mPesa-rahansiirtopalvelun avulla, 500 dollaria kerrallaan. Järjestön mukaan vastaanottajiksi valitaan maan köyhimpien alueiden köyhimpiä kotitalouksia – ja ne saavat käyttää rahat mielensä mukaan.
Yhdysvaltalaisen julkisen palvelun radion NPR:n Keniassa vierailleen toimittajan mukaan suurin osa GiveDirectlyn lähettämästä rahasta on käytetty talojen kattojen kunnostamiseen, lasten koulu maksuihin, ruokaan ja lääkkeisiin. Onpa joku ostanut moottoripyörän, jonka turvin pyörittää pientä kuljetusbisnestä. Laskennallisesti vastaanottajat ovat nousseet äärimmäisestä köyhyydestä eli pystyvät käyttämään elämiseensä enemmän kuin yhden tai kaksi dollaria päivässä.
Köyhyyden rakenteellisia syitä suorat rahansiirrot eivät tosin ratkaise. Infrastruktuuri on kehnoa edelleen, hallinto korruptoitunutta ja harmaa talous voimissaan.
