Kimmo Pietiläisen mukaan kisa isojenkaan nimien kuten Thomas Pikettyn tai Jared Diamondin käännösoikeuksista ei Suomessa ole kovaa. »Isoissa kustantamoissa nähdään vain sellaiset kirjat, jotka ovat samankaltaisia kuin aiemmat menestykset.» Kuva: Matti Koskinen/UP
Melkeinpä kaikki merkittävät uudet ajatukset julkaistaan tänä päivänä ensimmäisenä englanniksi, sanoo käännöstietokirjoihin erikoistuneen Terra Cognita -kustantamon perustaja Kimmo Pietiläinen.
Millainen on suomen kielen asema tällä hetkellä tieteen kielenä?
Se on keskeinen. Totta kai tieteen, etenkin luonnontieteen ammattikieli on englanti. The language of physics is broken English on sanottu jo ainakin toisen maailmansodan jälkeen. Moni sivistyneistön edustaja sanoo ylpeänä, ettei lue enää muuta kuin englanninkielistä kirjallisuutta. Mutta kun tieteestä puhutaan suomeksi kansalle, maanviljelijöille, taksikuskeille ja sairaanhoitajille, siitä pitää puhua suomeksi.
Jääkö muiden kielialueiden tietokirjatuotanto englannin kielen jalkoihin?
Jos haluaa ajatustensa leviävän, ne täytyy julkaista englanniksi. Jopa ranskalaiset ymmärtävät tämän: Thomas Pikettyn maineikas Pääoma 2000-luvulla -teoskin ilmestyi samaan aikaan ranskaksi ja englanniksi.
Millaisia hankaluuksia liittyy erikoissanaston kääntämiseen?
Useimmilla aloilla on suomen kielessä vakiintunut terminologia. Sen löytäminen on helpottunut huomattavasti Tieteen termipankin myötä. Kun kyseessä on uusi tai vakiintumaton termi, on hyvä kysyä tieteentekijöiltä itseltään. Joskus hekin ovat erimielisiä, eivätkä ole aina edes kiinnostuneita suomenkielisistä käännöksistä. Esimerkiksi Datatiede-teoksen yhteydessä kävi ilmi, että suomalaiset alan tutkijat eivät olleet termeistä yksimielisiä. Siispä omakätisesti tein valintoja termien suhteen. Käänsin juuri Eswar Prasadin teoksen Future of Money, ja se oli hyvä tilaisuus asettaa esimerkiksi kryptovaluuttoja koskeva suomenkielinen termistö systemaattisesti järjestykseen.
Julkaisemanne Mariana Mazzucaton Yrittäjähenkinen valtio tai Kate Raworthin Donitsitaloustiede ovat maailmalla kiihdyttäneet keskustelua taloudesta ja talouspolitiikasta. Millainen vaikutus niiden suomennoksilla on ollut kotimaiseen keskusteluun?
Otan toisen esimerkin, Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, joka käsitteli ihmisten toiminnan irrationaalisuutta. Hän käytännössä synnytti uuden taloustieteen haaran, käyttäytymistaloustieteen, ja voitti – ensimmäisenä ja ainoana psykologina – taloustieteen Nobelin. Autokauppiaat ja helppoheikit ovat aina tienneet, miten ihmisten taloudellisiin päätöksiin vaikutetaan, mutta nyt se on tiedettä. Olen varma, että jos ei tätä kirjallisuutta olisi suomeksi julkaistu, koko taloustieteen haara olisi vain pienen asiantuntijajoukon tiedossa.
Tutkijat kuitenkin lukevat teokset pääasiassa englanniksi. Keille suomenkieliset julkaisut on suunnattu?
Oppineille, sivistyneille, itseään kehittämään pyrkiville ihmisille. Heitä on kaikissa kansankerroksissa, ja useimmat heistä osaavat sujuvasti vain suomea. Tukijat saavat tutkia mitä haluavat, mutta jonkun pitäisi tuoda näitä ajatuksia myös suomeen, pienellä ässällä.
Monessa kustantamossa on innostuttu »tarinallisesta tietokirjallisuudesta». Miten tämä trendi näkyy tietokirjallisuuden kentässä?
Se on vain suosittu kerronnan tapa. Isot kustannustalot ovat liikeyrityksiä, joilla on vuotuiset tulostavoitteensa. Siksi ne tekevät samaa yhä uudelleen. Kirjojen nimet vaihtuvat, mutta ne ovat luonteeltaan samaa: keittokirjoja, poppareiden elämäkertoja, suomalaisten jääkiekkoilijoiden sankaritekoja. Merkittävät uudet ajatukset loistavat siellä poissaolollaan. Jos jotain merkittävää tietokirjallisuutta isoissa kustantamoissa julkaistaan, sen sisältö keskittyy Suomeen.
Onko tietokirjojen julkaiseminen suomeksi taloudellisesti kannattavaa?
Olemme pystyneet tekemään sitä 25 vuotta, että ei se ainakaan taloudellisesti tuhoisaa ole. Vuodessa julkaisemme kuudesta kymmeneen kirjaa, ja pyrimme siihen, että niistä valtaosa olisi jollain tavalla merkityksellisiä ja uusia suomalaisen sivistyksen kannalta.
Vaikkapa Vastapaino ja Gaudeamus julkaisevat tahoillaan arvokasta yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta, mutta ne ovat lähestulkoon lopettaneet käännöskirjojen julkaisemisen. Käännöskirja on kallis. Suomentajalle täytyy maksaa työstä ennakkoon ja agentit haluavat oikeuksista hyvän hinnan. Käännöskirja on iso riski, sillä kulut on maksettava etukäteen.
