Kuuluisa amerikkalainen antropologi Margaret Mead ehdotti 1960-luvulla, ilmeisen tosissaan, että vastanaineille pariskunnille voisi tarjota mahdollisuutta viettää kuherruskuukautta ydinpommin kestävässä bunkkerissa. Sodan syttyessä turvassa olisi ainakin kourallinen lisääntymisikäisiä ihmissukua jatkamaan.
Tyynenmeren heimojen parissa maineensa luonut Mead pohti myöhemmin urallaan länsimaisia aikalaisongelmia, kuten ydinsota-ahdistusta. Moni kylmän sodan aikana varttunut muistaa epäilemättä jatkuvan maailmanlopun pelon suurvaltojen ydinarsenaalien varjossa. 1980-luvulla englantilaistutkijat löysivät ilmiöstä syyn monenlaiseen nuorison pahoinvointiin.
Pahin maailmanlopun pelko on ehkä väistynyt, tai ainakin sen kohde on vaihtunut ydinsodasta ilmastonmuutokseen. Vaikka suurvaltojen välisillä sopimuksilla on saatu vähennettyä ydinaseiden määrää 1980-luvun huipusta, on maailmassa edelleen kyllin massatuhoaseita hävittämään sivilisaation sellaisena kuin sen tunnemme.
Tuo potentiaali yhdessä ydinaseisiin liitetyn moraalisen vastenmielisyyden kanssa on osaltaan estänyt niiden käyttöä konflikteissa sitten toisen maailmansodan. Aika ajoin ydinasevaltioissa on esitetty ydinaseiden hyödyntämistä rajatussa määrin, sotilaallisin perustein taistelukentän tarpeisiin, mutta toistaiseksi tähän ei kaikeksi onneksi ole ryhdytty.
Ydinaseasiantuntijat painottavat kerta toisen jälkeen vahvan tavanomaisen sotilasvoiman merkitystä. Käyttökelpoinen voima on parempi pelote.
Tässä lehdessä syvennymme tuohon sienipilvien ja rätisevien säteilymittarien maailmaan. Suomi on uudessa tilanteessa Naton ydinaseliittouman jäsenenä, ja Ukrainassa sotiva Venäjä on uhkailulla ja kiristyksellä romuttanut vanhaa ydinasejärjestystä. Uusien ydinasevaltioiden ja entistä tarkempien ja kehittyneempien pommien myötä riski niiden käytöstä sotatantereella on kasvanut. Kukaan ei varmuudella tiedä, millaisia seurauksia ydinaseiskulla tänä päivänä olisi.
Yksi historian opetus on, että ydinase on hyvä pelote, mutta ei täydellinen. Ydinpommi edustaa niin äärimmäistä väkivaltaa, että siihen turvautumista voidaan hyvällä perusteella pitää epätodennäköisenä. Siksi ydinaseasiantuntijat painottavat kerta toisen jälkeen vahvan tavanomaisen sotilasvoiman merkitystä. Käyttökelpoinen voima on parempi pelote.
Sotilaallinen varustautuminen onkin päivän sana. Sitä edustavat tässä numerossa muun muassa Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko sekä suurvaltojen kisa tekoälyn soveltamisesta sodankäyntiin. Aseistautumisen kriitikoille aika on vaikea. Aikoinaan ydinaseiden vastustamisesta alkanut eurooppalainen rauhanliike on hankalassa tilanteessa, kuten lehden sivuilta selviää.
Ydinaseiden vastustamiseen on yhä runsaasti hyviä syitä, mutta ahdistukseen ei ole syytä palata. Ehkäpä olisi aika kiihkottomalle ja tutkittuun tietoon perustuvalle keskustelulle ydinasepolitiikasta.
