Yleisölehteriltä kuului huutoa. »Kill the bill», lain vastustajat vetosivat ennen kuin heidät saatettiin ulos. Joulukuussa presidentti Donald Trumpin suurhanke, verouudistus,
meni läpi Yhdysvaltain senaatissa äänin 51–48. Kaikki republikaanit äänestivät uudistuksen puolesta.
Laki alentaa yhteisöveroa 35 prosentista 21 prosenttiin. Demokraattien mielestä uudistus hyödyttää superrikkaita ja luo budjettivajeen.
Verouudistuksen takana oli kuitenkin muitakin kuin republikaanit. Suuryritykset, pankit ja maatalouden etujärjestöt lobbareineen olivat ratkaisevassa roolissa uudistuksen valmistelussa. Näin sanoo Washingtonissa toimivan Amerikkalaisen yliopiston julkishallinnon professori James Thurber. Ulkopolitiikka tavoitti hänet sähköpostitse.
Trumpin hallinnossa tarvetta on ollut etenkin niille lobbareille, jotka ovat erikoistuneet bisneseliitin ja suuryritysten haluun keventää verotusta ja keinoihin purkaa ympäristölainsäädäntöä. Näin kertoo hallituksen toimintaa seuraavan kansalaisjärjestö Public Citizenin asiantuntija Craig Holman niin ikään sähköpostitse Washingtonista.
Myös ulkovallat yrittävät vaikuttaa Yhdysvaltoihin lobbareiden avulla ja muokata päätöksentekoa itselleen suotuisaksi. Toiminta ei ole suoraviivaista, vaan vaikutusyritykset näkyvät muun muassa matkojen ja valikoidun tiedon järjestämisenä, Holman sanoo.
Thurberin mukaan lobbarit hoitavat myös aiemmin diplomaateille kuuluneita tehtäviä, kun he edistävät maansa yhteyksiä eri tahoihin. Rahan voimalla toimivien lobbareiden aktiivisuus on paljastunut presidentti Trumpin vaalikampanjaan kohdistuvien Venäjä-tutkimusten yhteydessä.
Thuber muistuttaa Trumpin lyhytaikaisen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Michael Flynnin ja vaalikampanjapäällikkö Paul Manafortin kytköksistä. Flynn joutui eroamaan neuvonantajan tehtävästään helmikuussa 2017 vain muutaman viikon työsuhteen jälkeen, kun ilmeni, että hän oli valehdellut vaalikampanjan aikaisista tapaamisistaan Venäjän Washingtonin-suurlähettilään kanssa. Manafort puolestaan avusti Ukrainan Venäjän-mielistä ex-presidentti Viktor Janukovytšia. Molemmat miehet ovat sittemmin suostuneet yhteistyöhön erikoistutkija Robert Muellerin kanssa.
Trumpin päätös siirtää Yhdysvaltojen Israelin-suurlähetystö Jerusalemiin on ainakin osittain lobbauksen tulosta. Jerusalemin puolesta ovat lobanneet sekä osa Israel-mielisistä amerikanjuutalaisista että tietyt evankeliskristityt ryhmät.
Daniel Pipes Middle East Forum -ajatushautomosta kiistää lobanneensa ajatusta suurlähetystön siirrosta.
»Ei ole ollut mitään aktiviteetteja, on vain puheenaihe, jota on pidetty yllä jo lähes 70 vuotta», sanoo Ulkopolitiikan Tokiosta tavoittama Pipes puhelimitse.
Hän kertoo kuitenkin järjestönsä esitelleen Trumpin hallinnolle idean Israelin voitosta. Sen mukaan palestiinalaiset ovat jo hävinneet konfliktin, ja lähetystön siirtäminen Jerusalemiin auttaisi alleviivaamaan asiaa.
Viime syyskuussa tehdyn American Jewish Committeen (AJC) kyselytutkimuksen mukaan vain 16 prosenttia amerikanjuutalaisista kannattaa suurlähetystön siirtämistä. Pipes väittää luulleensa, että lähetystön siirtämisestä vallitsi laaja konsensus kaikkien Israelia tukevien keskuudessa. »Se on ollut amerikkalaisille jopa tärkeämpää kuin israelilaisille», Pipes kommentoi.
Vaikutelma saattaa olla kovaäänisen vähemmistön aikaansaama. Quartz-verkkolehden mukaan myös rahaa on lobatessa liikkunut: vuonna 2016 yksityishenkilöt ja varainkeruujärjestöt lahjoittivat Israelin tukemiseen ennätysmäärän, lähes 20 miljoonaa dollaria.
Useiden presidenttien politiikkaa seuranneelle Pipesille Trumpin päätös tuli silti lopulta yllätyksenä. »Tuntui, ettei sitä koskaan tapahtuisi.»
Syitä lobbareiden uuteen nousuun on monia. Trumpilla on taustansa suurliikemiehenä ja yritysryppäänsä itsevaltaisena johtajana. Koko bisnesuransa ajan hän palkkasi liiketoimiinsa tarpeelliseksi katsomiaan henkilöitä eikä ollut tilivelvollinen kenellekään. Tapoja voi olla vaikea muuttaa yli 70-vuotiaana.
Toinen syy on se, että Trump ei ole halunnut tai pystynyt täyttämään edes hallintonsa tärkeimpiä virkamiespaikkoja. Joko ehdokkaat eivät ole kelvanneet presidentille tai he itse ovat katsoneet, että työkokemus Trumpin hallinnossa ei näytä ansioluettelossa hyvältä. Hallintoon on syntynyt aukko, josta lobbarit ovat luiskahtaneet sisään.
Kolmanneksi Trumpin vaalikampanja oli poikkeuksellinen. Hän ei tukeutunut perinteiseen puolueorganisaatioon vaan yksityisiin toimijoihin. Vaalitaiston aikana osa hänen kannattajistaan perusti uusia lobbausfirmoja, jotka presidentti on palkinnut pääsyllä Valkoisen talon sisäpiiriin.
Trumpin ensimmäinen kampanjapäällikkö Corey Lewandowski sai potkut tehtävästään kesällä 2016 ja perusti oman lobbausfirmansa jo saman vuoden joulukuussa. Public Citizen -järjestö teki asiasta tutkintapyynnön oikeusministeriölle, koska Lewandowski ei ollut rekisteröinyt yritystään. Hän jätti yrityksen keväällä 2017.
Trumpin kuuluisin vaalilupaus oli kuivata Washingtonin suo. Washington on kirjaimellisesti rakennettu suolle. Vertauksella Trump tarkoitti sitä, että presidenttinä hän puhdistaisi pääkaupungin sisäpiirin oman edun tavoittelijoista, Wall Streetin ja liike-elämän sanansaattajista, jotka suuria palkkioita vastaan markkinoivat asiakkaidensa viestit poliittisille päättäjille ja polkevat tavallisen äänestäjäkunnan Washingtonin hetteikköön.
Trumpin kauden alku osoitti, että uho oli vaaliretoriikkaa, sanovat sekä Holman että Thurber. Lobbareille suoran pääsyn Trumpin hallinnon ytimeen on taannut niin sanottu waiver-järjestelmä, jota Trump käyttää edeltäjäänsä estottomammin.
Waiver tarkoittaa kirjaimellisesti poikkeuslupaa. Presidentinhallinnossa se tarkoittaa sitä, että presidentti voi ottaa hallintoonsa palkattomaksi asiantuntijaksi lobbarin, joka poikkeusluvan saatuaan vapautuu hallinnon eettisiä ohjeita koskevista määräyksistä. Waiver-lobbari ei ole virkamies, joten hänen ei tarvitse noudattaa virkamiehen jääviyssääntöjä.
Esimerkiksi yritysverouudistusta ajava lobbari saa poikkeusluvan turvin avustaa presidenttiä, mutta hän voi samanaikaisesti pitää yhteyttä yritysasiakkaisiinsa.
»Waivereiden määrää on ollut vaikea saada selville», sanoo Craig Holman.
Vasta median ja hallinnon eettistä toimintaa valvovan toimiston, Office of Government Ethicsin (OGE), vaatimuksesta Valkoinen talo alkoi julkistaa tietoja alkukesästä 2017. Tiedoista selviää, että neljän ensimmäisen virkakuukautensa aikana Trump myönsi Valkoiseen taloon poikkeusluvan 16 lobbarille.
»Presidentti Obama antoi poikkeuslupia vain kaksi», sanoo professori Thurber.
Valkoisen talon toukokuussa 2017 julkistamista nimilistoista selviää, että naiset ja miehet pankkimaailmasta sekä liike-elämästä energiateollisuudesta maatalouteen ja verotukseen laativat ratkaisuehdotuksia Trumpin työpödälle ilman jääviysrajoitteitta.
Yksi kiistanalaisimmista poikkeusluvan haltijoista oli presidentti Trumpin neuvonantajaksi edennyt, sittemmin Valkoisen talon jättänyt Steve Bannon, joka sai poikkeusluvan pitää yhteyttä aiempaan työpaikkaansa, oikeistolaiseen Breitbart-nettisivustoon.
Trumpin neuvonantajaksi edennyt Kellyanne Conway on puolestaan saanut pitää yhteyttä perustamansa The Polling Company Inc/Women Trend -markkinointitutkimusyrityksen asiakkaisiin. Julkisen painostuksen takia Conway myi yrityksensä republikaanipuoluetta lähellä olevalle pr-toimistolle viime syksynä.
Trumpin avustajana energiapolitiikassa toimii Michael Catanzaro, joka aiemmin lobbasi päätoimisesti öljy- ja kaasuteollisuutta. Yhteistyö teollisuuden kanssa jatkuu edelleen.
Verotuskysymyksissä Trumpia neuvoo Shahira Knight, sijoitusyhtiö Fidelityn investoinneista vastannut varatoimitusjohtaja. Myös Knight toimii Trumpin palkattomana neuvonantajana, ja poikkeuslupa antaa hänelle oikeuden jatkaa yhteistyötä myös Fidelityn kanssa. Thurbergin kertoman vahvistaa The New York Timesin ja uutistoimisto Bloombergin uutisointi.
Trump uudisti lobbareiden työnkuvan heti virkaanastujaistensa jälkeen tammikuussa 2017. Presidentti ei vaatinut Valkoisen talon hallintoon palkattuja allekirjoittamaan minkäänlaisia eettisiä säännöksiä, Holman muistuttaa. Sen sijaan hän torjui Valkoisen talon uudelle hallintokunnalle perinteisesti järjestetyn kurssin eettisistä säännöistä.
Holmanin mukaan Trump keskittyi sen sijaan ohjeistamaan hallinnostaan poislähteviä. »Eronsa jälkeen nämä eivät saa viiteen vuoteen toimia lobbaustehtävissä. Vieraan vallan palvelukseen Trumpin hallinnosta ei saisi siirtyä koskaan, presidentti määräsi.»
Ohjeet olivat niin epämääräiset ja yhteistyö Valkoisen talon kanssa niin vaikeaa, että liittovaltion hallinnon eettisiä käytäntöjä valvovan toimiston OGE:n johtaja Walter Shaub erosi tehtävästään heinäkuussa 2017, puoli vuotta ennen viisivuotiskautensa päättymistä. Toimistoa johtaa nyt David J. Apol, toimiston sisältä viransijaiseksi nostettu juristi. Professori Thurberin mukaan OGE:n toimintamahdollisuudet valvoa hallinnon eettisyyttä ovat jokseenkin jumissa.
Trumpin hallinto on myös lakannut julkistamasta Valkoisen talon vierailijalistoja, jotka Barack Obama avasi syyskuussa 2009. Trumpin perustelujen mukaan vierailijoiden henkilöllisyyden paljastaminen on riski sekä kansalliselle turvallisuudelle että henkilöiden yksityisyydelle. Lisäksi nettisivujen ylläpitämisen kuluja, noin 70 000 dollaria, luonnehdittiin kalliiksi.
Myöskään rekisteriä Trumpin Floridan Mar-a-Lagossa sijaitsevan kakkosasunnon kävijöistä ei ole olemassa sen koommin kuin listaa New Yorkin kodin virallisista vierailijoistakaan.
Liberaali amerikkalainen valtamedia pitää suurena ongelmana sitä, ettei presidentin tapaamisia pysty enää aukottomasti seuraamaan. Media onkin lisännyt toimittajakuntaa Washingtonissa sekä hankkinut syväkurkkuja Trumpin sisäpiiristä ja varmistanut tätä kautta vuodot tiedotusvälineille.
Valkoisen talon pyöröovi rullasi Obamankin aikaan sisään ja ulos mutta toisenlaisin säännöin ja huomattavasti hitaammin kuin Trumpin kaudella. Obaman hallinto selvisi Holmanin ja Thurberin mukaan käytännössä kahdeksan vuotta ilman skandaaleja eturistiriidoista. Tämä oli edeltäjiinkin verrattuna poikkeuksellista.
Heti virkaan astuttuaan vuonna 2008 Obama määräsi, että hänen hallintoonsa palkattujen oli ehdottomasti jäävättävä itsensä, jos käsittelyssä oli heidän kahden edellisen vuoden työnantajiaan tai asiakkaitaan edes sivuavia asioita. Toinen Obaman määräys oli, että hänen hallinnostaan eronneet eivät saaneet enää palata Valkoisen talon ovelle lobbareiksi.
