Antti ValtaPerustuslain viimeisin muutos vähensi presidentin valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Samalla eduskunnan valta lisääntyi: Uudistetun perustuslain mukaan eduskunnalla on ratkaisijan rooli sellaisissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ristiriitatilanteissa, joissa presidentti on eri mieltä hallituksen esityksen kanssa. Aiemmin presidentti saattoi ajaa oman kantansa läpi palauttamalla asian hallitukselle, joka teki uuden esityksen.
EU-asiat kuuluvat Suomessa hallituksen vastuulle. Suomen oman ja EU-ulkopolitiikan suhde on yksi ulkopolitiikan isoista kysymyksistä, jonka merkitystä eurokriisi ei ainakaan vähennä.
Ulkopolitiikka-lehti kysyi presidenttiehdokkaiden kantaa tähän ja kuuteen muuhun Suomen ulkopolitiikan suureen kysymykseen. Lisäksi ehdokkaille annettiin vapaa sana määritellä omasta mielestään tärkeitä teemoja. UP esittelee presidenttiehdokkaat aakkosjärjestyksessä. Kristillisdemokraatit ja Vasemmistoliitto asettivat ehdokkaansa puolueista viimeisinä, eivätkä haastattelut ehtineet lehteen. Julkaisemme ne UP:n nettisivuilla osoitteessa www.ulkopolitiikka.fi.
Eva Biaudet: Presidentti voi vähentää pelkoja
YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys olisi Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikan kannalta merkittävä seikka, sanoo Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta edustava Eva Biaudet.
Suomen tulee työskennellä Eva Biaudet’n mukaan naisten ja lasten aseman parantamiseksi ja demokratian vahvistamiseksi maailmassa. Nämä kysymykset Biaudet nostaisi Suomen asialistalle mahdollisella YK:n turvaneuvostokaudella 2013–2014.
”Presidentin tulee olla mukana pitkän aikavälin asioissa, kuten YK-prosesseissa, ottamassa kantaa”, Biaudet sanoo. Lisäksi presidenttiä tarvitaan perinteisessä ulkopolitiikassa solmimaan hyviä suhteita ulkovaltoihin, varsinkin kaukaisiin maihin.
1. Suomi tekee hyvää yhteistyötä Naton kanssa, enkä näe ulkoista tarvetta muuttaa tätä. Nykyinen muotoilu siitä, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen mutta voi tulla mahdolliseksi tulevaisuudessa, on hyvä. Nato vähentää yksinapaisuutta tekemällä monenvälistä turvallisuuspolitiikkaa.
2. Suomen tulee olla kriisinhallinnassa aktiivinen ja pohtia tapaus tapaukselta, mikä antimme ja kykymme on. Suomella voisi olla nykyistä enemmän annettavaa siviilikriisinhallinnassa. Ylipäänsä kriisinhallinnassa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, mitä operaatiot merkitsevät koko yhteiskuntien ja esimerkiksi naisten oikeuksien kannalta. YK:n mandaatti on hyvä tavoite mutta ei välttämätön; joskus sen edellyttäminen voi estää humanitäärisen väliintulon.
Kuva: SUOMEN RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE3. Presidentin tehtävä on ylläpitää hyviä suhteita Venäjän johtoon ja luoda mahdollisuuksia yritys- ja muunlaiselle yhteistyölle. Pitää muistaa myös sosiaalinen ulottuvuus, esimerkiksi lastensuojelua koskeva yhteistyö.
4. Presidentin rooli korostuu varsinkin suhteessa tulevaisuuden nouseviin talouksiin. Esimerkiksi Indonesiassa paikalliset virkamiehet ovat kiinnostuneita siitä, kuinka Suomi on luonut syrjinnän vastaisia mekanismeja. Presidentin tulee myös tuoda kokemuksia ulkomailta Suomeen. Indonesiasta voimme oppia esimerkiksi sen, kuinka eri ryhmät elävät muslimimaassa rinnakkain ja fundamentalismia vastaan taistellaan.
5. Presidentti on ulkopoliittisen toiminnan lisäksi mielipidevaikuttaja, joka voi esimerkiksi vähentää pelkoja muukalaisuutta ja muutosta kohtaan. Jos asioista ei puhuta, pelot pesiytyvät. Kannanottaminen globaaleihin kysymyksiin on minulla selkärangassa!
6. EU tukee meidän ja me tuemme EU:n politiikkaa, vaikka tietysti olisi hyvä, että EU voisi olla nykyistä vahvempi ja yhtenäisempi ulkopoliittinen toimija. On hyvä, että pääministeri johtaa EU-politiikkaa. Perustuslain muotoilu antaa ymmärtää, että presidentti on ulkopolitiikassa itsenäinen toimija, mutta hänen tulee etsiä hallituksen kanssa yhteisiä kantoja.
7. Puolustusvoimien tehtävän tulee olla koko maan puolustaminen, eikä tätä pidä muuttaa tiukan talouden takia. Yleinen asevelvollisuus ja laaja reservi antavat hyvät mahdollisuudet rauhanturvaamiseen: näkemys rauhan rakentamisesta on laaja, kun rauhanturvaajat eivät ole ammattisotilaita.
Esikuvia: Elisabeth Rehn, Hillary Clinton ja Shirin Ebadi ”ovat laittaneet itsensä likoon eivätkä ole luopuneet siitä, mihin uskovat, vaikka ovat saaneet valtaa”.
Kuva: VIHREÄ LIITTO
Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä mikään ei pysy paikallaan, sanoo vihreiden Pekka Haavisto.
Muuttuvassa ympäristössä ulkopolitiikan tärkeäksi kysymykseksi nousee Euroopan unionin rakenne ja toiminta. Valinkauhassa on paitsi talous myös unionin kyky yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Toiseksi isoksi kysymykseksi rauhanneuvottelijana tunnettu Haavisto nostaa konfliktit. Ne ovat hänen mukaansa ”maailman suurin kehityksen este”. Kolmanneksi nousevat lähialueemme: Itämeren merkitys Suomen turvallisuuspolitiikassa on kasvanut, ja arktisen alueen painoarvo lisääntyy.
1. Korostan hyvää yhteistyötä Naton kanssa ja pidän tärkeänä, että voimme olla mukana Naton johtamissa rauhanturvaoperaatioissa. En kuitenkaan näe sellaisia turvallisuusuhkia, joita vastaan Suomi voisi varautua liittymällä Natoon.
2. Rauhanturvaoperaatioihin kannattaa osallistua silloin, kun operaatiossa on selkeä perspektiivi. Olen ollut kriittinen Afganistanin ISAF-operaatiota kohtaan, koska rauhanvälitykselle ei mielestäni ole annettu tarpeeksi tilaa.
Suomalaisilla rauhanturvaajilla on erityisosaamista sen ansiosta, että heillä on siviiliammatti. Siksi toimiviksi ovat osoittautuneet sellaiset operaatiot, joissa rauhanturvaajat voivat olla mukana myös siviilihankkeissa, kuten rakennuspataljoonissa.
3. Pidän tärkeänä, että presidentin perinteinen rooli hyvien Venäjän-suhteiden rakentamisessa säilyy. On tärkeää, että presidentti tuntee Venäjän johdon ja Venäjää maana ja osallistuu sitä koskevaan keskusteluun.
4. Uusissa toimintaympäristöissä ja uusilla markkinoilla ei riitä, että edistetään Suomen vientiä. Pitää olla myös poliittinen näkemys siitä, mihin maat ja alueet ovat kehittymässä, sekä poliittisia valmiuksia vaikuttaa kehityksen suuntaan, esimerkiksi ihmisoikeus- ja turvallisuuskysymyksiin.
5. On tärkeää, että presidentti on arvovaikuttaja. Vierastan termiä arvojohtaja, koska nykyisen verkostoituneen yhteiskunnan arvokeskustelu on moninapaista. Esimerkiksi Kekkosen aikana oli perusteltua olettaa, että presidentillä oli sellaista tietoa Kremlistä, jota tavallisella ihmisellä ei voinut olla. Wikileaksin aikana kansalaiset sen sijaan tietävät suurin piirtein sen, minkä valtiojohtajatkin.
Suomelle sopisi rooli esimerkiksi kansainvälisen talouden pelisääntöjen korjaajana. Tämä onnistuu vain, jos osaamme vaikuttaa kansainväliseen sopimusjärjestelmään.
6. Pitäisin hyvänä sellaista EU:ta, joka pystyisi toimimaan omien arvojensa puolesta yhteisellä ajatuksella esimerkiksi YK:ssa, arabikadulla ja suhteessa Venäjään.
Jos EU ei tähän pysty, jäsenmailla on velvollisuus tehdä omaa ulkopolitiikkaansa. Esimerkiksi kahdenvälisillä suhteillamme Venäjään on ollut suuri merkitys ympäristökysymyksissä; olemme saaneet EU:ta mukaan pohjoiseen ulottuvuuteen.
7. Puolustusvoimien tärkein tehtävä on oman maan turvallisuuden puolustaminen. Nykyaikaa olisi, että meillä olisi korkeassa teknisessä valmiudessa olevat, nopeaan toimintaan kykenevät joukot. En näe mahdollisuuksia suurentaa reserviä.
Esikuvia: Juho Kusti Paasikivi, ”piti päänsä vaikeassa tilanteessa”, Elisabeth Rehn ja Helena Ranta, ”esimerkkejä oman sukupolvensa moderneista suomalaisista”.
Paavo Lipponen: Globalisaation ja uusien uhkien hallintaa
Sosialidemokraattien Paavo Lipponen nostaa tulevaisuuden ulkopolitiikan suuriksi kysymyksiksi Venäjä-suhteet, Euroopan unionin tulevaisuuden ja globalisaation.
Suomen tulee seurata Venäjän suuntaa ja olla mukana, kun Itämeren ja arktisen alueen strateginen merkitys kasvaa. Toisaalta pitää olla aktiivinen EU:n suuntaan, sillä unionimaat uhkaavat jakautua kahteen kastiin sen mukaan, mikä on niiden suhde euroon.
Suomen asemointi globalisaatiossa ”vaatii kovia ponnistuksia”. YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys antaisi meille nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa globaaliin kehitykseen.
”Muutos on niin rajua, että kansalaiset tarvitsevat sekä tietoa, tulkintaa että suunnan näyttämistä”, Lipponen sanoo.
1. Nato on liittoutuma, jonka ydintehtävä on yhteinen puolustus jäsenmaita sitovine velvoitteineen. Hallituksen linjaus olla hakematta Naton jäsenyyttä tällä vaalikaudella on oikea.
Kuva: SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUESen sijaan meidän tulee panostaa kumppanuusrooliimme etenkin, kun Nato laajentaa toimintakenttäänsä torjumaan niin sanottuja uusia uhkia, kuten terrorismia, tietoverkkohyökkäyksiä ja joukkotuhoaseiden leviämistä.
2. Suomen on syytä valmistautua vaativiinkin kriisinhallintatehtäviin, sillä uudet uhkat voivat lisätä konfliktien mahdollisuutta. On tärkeää osallistua niin YK:n, EU:n kuin Natonkin johtamiin operaatioihin. Suomi voisi lisätä osallistumistaan YK:n johtamiin operaatioihin. Siviilikriisinhallinnan kehittäminen vahvistaa sotilaallisen kriisinhallinnan vaikuttavuutta.
3. Ulkopolitiikan johtajana presidentti vastaa kahdenvälisistä suhteista yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tässä Venäjällä on tärkeä asema.
Presidentille suora ja luottamuksellinen suhde Venäjän presidenttiin on tärkeä. Taloudellisten suhteiden edistäminen Venäjään on keskeistä. Lisäksi presidentti osallistuu Suomen linjan muodostamiseen EU:n Venäjä-politiikassa.
4. Kovassa globaalissa kilpailussa presidenttiä tarvitaan Suomen viennin ja talousyhteistyön kehittämisessä kaikkien suurten talousmahtien kanssa. Kiinan merkitys kasvaa, ja presidentti voi edistää vientiä ja tukea suomalaisia yrityksiä siellä ja muualla Aasiassa sekä Latinalaisessa Amerikassa.
5. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen, joten kannanotot sitä koskeviin kysymyksiin kuuluvat presidentin velvollisuuksiin. Suomen jäsenyys YK:ssa ja EU:ssa edellyttää valppautta ja aktiivisuutta ihmisoikeus- ja oikeusvaltiokysymyksissä sekä kehitysyhteistyön vahvistamista ja uudistamista.
6. Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka. Kun olemme mukana EU:n kannassa, se on myös Suomen ulkopolitiikkaa. Suomen tulee ajaa omia ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteitaan EU:n kautta aina kun mahdollista.
7. Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen valtiollisen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden puolustaminen. Lisäksi tulee avustaa muita viranomaisia ja osallistua kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Riittävän kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää liikkuvia ja tulivoimaisia maavoimia, torjunta- ja maataistelukapasiteettia ilmavoimissa sekä nykyaikaisia merivoimia. Uusien uhkien, kuten verkkohyökkäysten, torjuntaan on panostettava.
Esikuvia: Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen, ”tuntemani presidentit ovat jokainen omalla tavallaan esikuvia”.
Kuva: KANSALLINEN KOKOOMUSSauli Niinistö: EU on Suomen menestyksen raami
Uudessa maailmanjärjestyksessä ulkopolitiikan luonne painottuu talous- ja rahapolitiikkaan enemmän kuin koskaan. Se on tärkeä vallankäytön väline, sanoo kokoomuksen Sauli Niinistö.
Paraikaa on muotoutumassa uusi maailmanjärjestys, jossa Suomen tulee asemoida itsensä oikein. Sauli Niinistön (kok) mukaan EU on Suomelle hyvä alusta. Siitä ponnistaen Suomi kipusi ylös edellisestäkin lamasta.
”EU:ta ei ajatella meidän ulkopolitiikaksemme, mutta se on ulkopolitiikkaa, jos joku pyrkii unionista eroon.”
Suomen kannattaa pitää kiinni pohjoismaisesta menestysmallistaan ja arvopohjastaan, sillä niillä on päästy pitkälle. Lisäksi tulee olla aktiivinen Venäjän suuntaan.
”Asemoituminen uuteen maailmanjärjestykseen on Venäjälle vielä suurempi haaste kuin lännelle. Nykyistä laajempi yhteistyö voisi vahvistaa sekä EU:ta että Venäjää.”
1. Me olemme jo liittoutuneet EU:hun; Lissabonin sopimus on paperilla erittäin pitkälle viety sopimus. EU:ssa meidän kannattaa työskennellä yhteisen puolustuspolitiikan edistämiseksi. Jarruksi voi tosin tulla se, että EU:n Nato-maat eivät voi tehdä EU:n ei-Nato-maiden kanssa pidemmälle menevää yhteistyötä kuin ne tekevät keskenään. Silloin joutuisimme valitsemaan, haluammeko mennä pidemmälle vai emme. Jos joku pidemmälle haluaa, asiasta on järjestettävä kansanäänestys.
2. Periaatteet, joiden mukaan olemme tehneet käytännön ratkaisuja, ovat oikealinjaisia. Eniten meillä on annettavaa demokratian perusrakenteiden tukemisessa.
3. Presidentin rooli on äärimmäisen merkittävä, koska Venäjällä keskustellaan valtionpäämiehen eli presidentin kanssa.
4. Valtionpäämies on Kiinan-suhteissa tärkein toimija. Suomen diplomaattinen pohja Kiinan kanssa on hyvä, ja meidän mielenlaatumme soveltuu itämaiseen tapaan hoitaa asioita. Ollaan vaatimattomia eikä paukutella henkseleitä.
5. Suomen presidentin tulee ajatella globaaleissa kysymyksissä pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta puhuttaessa määräävä sanoma ennen vuotta 2008 oli, että turhaa kuluttamista pitää välttää. Sitten tuli finanssikriisi, ja kaikkialta toitotettiin, että kuluttakaa elvytyksen nimissä. On hälyttävää, että asioita käännetään hetkessä globaalisti päälaelleen.
6. Kun EU:ssa keskustellaan ulkosuhdekysymyksestä, josta yksittäiset jäsenmaat tekevät kolmansien maiden kanssa sopimuksia, EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja Suomen ulkopolitiikka ovat päällekkäisiä. Myös silloin, kun EU:n ulkosuhdepolitiikka ei johda jäsenmaiden ja kolmansien maiden sopimuksiin, Suomi tulee EU:n kautta lausuneeksi mielipiteensä jostakin ulkosuhteesta. Myös tällaisessa tilanteessa yhteistoiminta on relevanttia.
7. Puolustusvoimien tulee ylläpitää sellainen toiminnan taso, johon voidaan luottaa. Uskon, että puolustusvoimissa kyetään harkitsemaan, mihin rajalliset voimavarat on syytä suunnata. Korostan sekä EU- että pohjoismaista yhteistyötä. Niillä olisi puolustustamme vahvistava vaikutus.
Esikuvia: ”Esikuva-ajattelu on minusta yksiniittistä, sillä jokaisessa ihmisessä on hyviä ominaisuuksia.” Risto Ryti, ”joutui ottamaan sijaiskärsijän roolin”, Desmond Tutu, ”hänen inhimillisyytensä on syvästi vaikuttavaa”.
Timo Soini: EU:n varaan ei pidä jättäytyä
Perussuomalaisten Timo Soinin mukaan ulkopolitiikan perusruisleipä ei ole kadonnut mihinkään, vaikka turvallisuuskäsityksemme on laajentunut.
Tulevaisuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa nousevat entistä merkittävämmiksi kansallisvaltioiden rajat ylittävät ilmiöt, kuten ympäristötuhot, luonnonvarojen riittävyys, terrorismi ja maahanmuutto, sanoo Timo Soini (ps).
Mutta vaikka turvallisuuskäsityksemme on laajentunut, myös valtion perinteisestä itsemääräämisoikeudesta, ”ulkopolitiikan perusruisleivästä”, pitää keskustella. Lisäksi presidenttiä tarvitaan tulevaisuudessa puhumaan ”samalla silmän tasalla” sellaisten ulkovaltojen kanssa, joissa presidentillä on merkittävä asema.
1. Nykyinen asemointi on hyvä, eli että tarvetta ja hinkua Natoon ei ole, mutta räppänä on auki, jos sellainen mieli tulee. Kansan enemmistö ei halua Suomen liittoutuvan, eli se (liittoutumisen ajaminen) olisi veden heittämistä kylmälle kiukaalle. Naton rooli voi kuitenkin muuttua seuraavan kuuden vuoden aikana.
Kuva: PERUSSUOMALAISET2. Mieluiten pitää osallistua YK-johtoisiin operaatioihin, ne ovat meidän luonnollinen yhteytemme. Afganistanista Suomi ei voi ottaa hatkoja kesken kaiken. Myös siviilikriisinhallinta on luonnollinen valinta, suomalaiset ovat hyviä siinä. Kun yhteiskuntia rakennetaan sotien jälkeen, siviilikriisinhallinta auttaa löytämään langanpäät, joista ihmiset saavat kiinni.
3. Presidentin rooli on tärkeä, koska Venäjä haluaa toimia kahdenvälisesti. Venäjän-suhteet tulee pitää hyvinä, mutta ei niiden hoitaminen mitään rakettitiedettä ole.
4. Joku voi paheksua sitä, että presidentti olisi vienninedistäjä, mutta paheksuminen ei kannata. Kauppa luo riippuvuuksia, yhteistyötä ja rauhaa, ja hyvinvoinnistamme vähintään puolet tulee ulkomaankaupasta. Kansan valitsemalla presidentillä on vahva valtuutus toimia millä elämän alalla tahansa, ja ovet aukeavat presidentille aina, oli maa suuri tai pieni.
5. Presidentin pitää näyttää arvonsa ja olla juuri sellainen kuin on. Jos minusta tulee presidentti, olen varmasti konservatiivisempi kuin Tarja Halonen mutta en ala kätkeä mielipiteitäni siksi, että kaikki suomalaiset eivät ole kanssani samaa mieltä.
6. EU on minulle välttämätön paha. Se pitäisi palauttaa talous- ja vapaakauppaliitoksi, sillä se, mitä nyt tehdään, on tuomittu epäonnistumaan. EU ei ole demokratia vaan byrokratia. En kannata vetäytymistä, mutta olen kriittinen. Me emme voi jättää ulko- ja kauppapolitiikkaamme EU:n varaan.
7. Puolustusvoimien perustehtävä on koko Suomen puolustaminen ja kansakunnan elintoimintojen ja demokratian turvaaminen. Siihen tarvitaan sekä taloudelliset, sosiaaliset että henkiset resurssit. 200 miljoonan euron leikkaukset vaikuttavat väistämättä sotilaalliseen suorituskykyyn. Jos toiminnot ajetaan alas, niitä on hyvin vaikea ajaa enää ylös.
Esikuvia: Paavi Johannes Paavali II, Margaret Thatcher, Martin Luther King, ”kaikki etulinjassa, yksikään ei perääntynyt”.
Kuva: SUOMEN KESKUSTAPaavo Väyrynen: Kohti ihmiskuntapolitiikkaa
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä Suomen ulkopolitiikassa on, kuinka Suomi onnistuu vaikuttamaan Euroopan unionin ulkosuhteiden kehitykseen, sanoo keskustan Paavo Väyrynen.
”Haluan vaikuttaa siihen, että EU:n ulkosuhteissa valitaan oikea tie. Niissä tulee pyrkiä kauppaan, kehitykseen ja ympäristöön liittyvään globaaliin kestävän kehityksen strategiaan. Sen avulla unioni voi tehdä tehokasta ihmiskuntapolitiikkaa.”
Väyrynen käytti ihmiskuntapolitiikka-käsitettä alun perin vuonna 1989 väitöskirjassaan Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka. Väyrynen viittaa käsitteellä globalisaation hallintaan, mitä hän piti esillä etenkin kehitysministerikaudellaan 2007–2011.
1. ”Suomen pitäisi säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.”
2. ”Suomen tulee osallistua YK:n mandaatilla toimiviin kriisinhallintaoperaatioihin. Pitäisi toimia sellaisissa rauhanturvatehtävissä, joissa ei ole kyse osallistumisesta taistelutoimintaan. Myös siviilikriisinhallintaan pitää totta kai osallistua.”
3. ”Venäjän pääministerin Vladimir Putinin todennäköinen siirtyminen takaisin presidentiksi korostaa presidenttien välisten neuvottelujen merkitystä. Venäjä on tärkein naapurimme ja suurvalta, johon meillä täytyy olla hyvät suhteet.
Venäjä tarjoaa suuria mahdollisuuksia myös viennissä ja taloudellisessa yhteistyössä. Venäjällä on valtavat luonnonvarat, ja Suomella on sellaista teknologiaa, jota voidaan tarjota luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Kun Venäjä saa talouttaan ja yhteiskuntaansa uudistetuksi, maan talous voi kasvaa nopeasti, mikä avaa markkinoita ja yhteistyömahdollisuuksia.”
4. ”Nousevissa kehitysmaissa presidentillä on johtava asema, ja näin ollen Suomen presidentillä on keskeinen merkitys yhteydenpidossa näihin maihin. Täytyy muistaa, että pääministerimme on erittäin työllistetty Suomen johtamisessa ja Euroopan unionin yhteistyössä.”
5. ”Presidentin on viran velvoittamana otettava kantaa esimerkiksi globaaleihin kehityskysymyksiin. Tämä kuuluu luontevasti presidentin toimivaltaan etenkin, kun presidentti pitää yhteyksiä EU:n ulkopuolisiin maihin ja osallistuu huippukokouksiin muun muassa YK:ssa.
Presidentin suunnannäyttäjän rooli ulottuu myös sisäpolitiikkaan: ihmiskuntapolitiikka sisältää kaiken sellaisen poliittisen toiminnan, jolla on merkitystä ihmiskunnan tulevaisuudelle.”
6. ”Suomen ja EU:n ulkopolitiikka täydentävät toisiaan. Painopiste riippuu sektorista: esimerkiksi kauppapolitiikassa EU:lla on johtava rooli, kun taas kehityskysymyksissä Suomi voi esiintyä ulospäin hyvinkin itsenäisesti.”
7. ”Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen puolustaminen tarvittaessa, eli en näe, että puolustusvoimien tehtäviä olisi syytä muuttaa. Toinen tärkeä tehtävä on osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.”
Esikuvia: Urho Kekkonen, ”oman aikansa avarakatseinen valtiomies”. Jimmy Carter, ”aloitti sen laatuisen vastuullisen politiikan, jota Yhdysvalloissa pitäisi toteuttaa”.
