Taksikyyti Manasin lentokentältä majoitukseen antaa esimakua yhteiskunnan ongelmista Kirgisiassa.
Poliisi pysäyttää auton tien varteen, sakko rapsahtaa väärinpysäköinnistä. Mielivaltaisen sakon voi maksaa käteisellä heti tai lähteä selvittämään asiaa päämajaan. Kuski levittelee käsiään ja maksaa. Matka kentältä Biškekin keskustaan riittää nipin napin kattamaan sakkolapun kustannukset.
Kirgisiaa on pidetty autokraattisten Keski-Aasian maiden valopilkkuna. Freedom Housen demokratiaindeksillä mitattuna Kirgisian tulos on kuitenkin vaivaiset 14 prosenttiyksikköä. Toisaalta Keski-Aasian talousmahdin Kazakstanin tulos oli viisi prosenttiyksikköä.
Kirgisian tulosta heikensi oleellisesti vuoden 2020 lopun epäonnistuneet vaalit ja vallankumous, jonka jälkimainingeissa valtaan nostettiin nationalistina pidetty Sadyr Žaparov. Vaikka Žaparov vaikuttaa nauttivan laajaa kansansuosiota, alhainen äänestysinto sai asiantuntijat varpailleen.
Eurooppa-neuvoston hyväksymä EU:n Keski-Aasian strategia vuosille 2020–2024 tuotti paikallisen sopimuksen Kirgisian kanssa. Siinä tavoitellaan yhteiskunnan vahvistamista kohtaamaan paikalliset haasteet, työpaikkojen luontia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä yhteisiin arvoihin perustuvan yhteiskunnan kehittämistä. Sopimukseen kuuluu myös ihmisoikeuksien kohentaminen.
Vuosina 2014–2020 EU:n tuki kehitysyhteistyölle koko Keski-Aasiassa oli yhteensä 1,1 miljardia euroa.
Toisaalta vuonna 2019 belgialainen ajatushautomo CEPS arvioi, verrattain maltillisesti, että Kiinan silkkitiehanke on tuonut Keski-Aasiaan noin 23 miljardia euroa investointeina vuoden 2013 jälkeen. Vaikka Euroopan komissio on ehdottanut Keski-Aasiaan kohdennettavan tuen korottamista 30 prosentilla, se ei silti ole kovinkaan kilpailukykyinen Kiinan jakamien rahojen kanssa.
EU pelaa siis Keski-Aasiassa nappikauppaa. Mitä tällä rahalla voidaan saada aikaan?
Biškekissä sijaitsevan Etyjin yliopiston tutkijatohtori Aijan Šaršenova julkaisi 2018 kirjan demokratian rakennuksesta Keski-Aasiassa. Viime keväänä hän oli mukana kirjoittamassa Britannian parlamentille raporttia Kirgisian ihmisoikeustilanteesta vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen. Kirjassaan Šaršenova luokittelee Kirgisian »demokratian saarekkeeksi» Keski-Aasiassa.
Haastattelussa hän luonnehtii demokratian kehittämisen etenevän alhaalta ylöspäin.
»Ulkoapäin tulevat demokratian mallit eivät välttämättä toimi. Demokratia tarvitsee paikallista omistajuutta, joka voitaisiin saavuttaa paikallisilla demokraattisilla aloitteilla», Šaršenova linjaa.
Hän näkee kansalaisjärjestöillä kaksi roolia: luoda aloitteita, joiden hyöty kohdistuu sitä eniten kaipaaville sekä luoda paikallista omistajuutta demokratialle.
Šaršenovan mielestä EU:n tuessa on joitakin epäkohtia.
Ensinnäkin EU-tukien hakuprosessi suosii länsimaisia kansalaisjärjestöjä. Hakemuksissa on käytettävä englannin kieltä, mikä paikallisten järjestöjen kohdalla edellyttää usein tulkin palkkaamista. Siihen järjestöillä ei ole varaa. Tukirahat päätyvät siis äänekkäimmille länsimaisille kansalaisjärjestöille, jotka eivät tunne paikallista kenttää.
Toiseksi, sijaintinsa vuoksi monet Keski-Aasian valtiot jäävät EU:n välittömän naapuruston varjoon. Keski-Aasian valtioilla ei ole mahdollisuutta liittyä unioniin, mikä vähentää taloudellisen tuen käyttökelpoisuutta vipuvartena paikallispolitiikan ohjauksessa. EU:n kokonaisvaltaisen sitoutumisen puute omaan strategiaansa aiheuttaa poliittisia ristiriitoja ja pahentaa Kirgisian sisäisiä jännitteitä.
Puhuessaan taloudellisesta tuesta Šaršenova nostaa esiin EU:n ja Keski-Aasian keskinäisen keskustelukulttuurin. »Keski-Aasiassa hallinto on perinteisesti osannut puhua Euroopan kieltä ja saanut taloudellista tukea. Tuen jakaminen on sitten tehty parhaaksi katsotulla tavalla.»
Lännessä tällainen varojen uudelleenkohdentaminen tulkitaan herkästi korruptioksi. Lopputuloksena tuki hajautuu summittaisesti ja usein lopulta länsimaalaisille kansalaisjärjestöille. Šaršenova arvioi, että noin 15 prosenttia EU-tuesta virtaa takaisin länteen palkkojen muodossa.
Tukia kohdentaessa EU:lla vaikuttaa olevan hankaluuksia saada täsmällistä tietoa kentältä. Useat Šaršenovan haastattelemat Euroopan parlamentin edustajat pitävät tätä yleisenä ongelmana Keski-Aasian maissa.
Kansalle, etenkin maaseudulla, kyse on selviytymisestä.
Hän kuitenkin myöntää, että 2020 loppuvuoden vallankumous tuli hänellekin yllätyksenä.
Šaršenova suosittelee unionia rekrytoimaan asiantuntijoita, jotka kykenevät ajattelemaan paikallisesti, mikä auttaisi täsmentämään myös kehitysstrategioita paikallisesti. Taustalla on Keski-Aasiassa vallallaan oleva käsitys liberalismista ja demokratiasta, joita pidetään hämmentävänä länsimaisena vaikuttamisena. Koska EU:n kehitysstrategia on huomioinut paikallisten tarpeita valikoivasti, se on luonut poliittisen opposition, joka syyttää unionia kaksinaismoralismista.
Jotta demokratia olisi houkutteleva, siitä pitäisi tehdä aiempaa näkyvämpää tavallisille ihmisille. Šaršenova korostaa peruspalveluiden saatavuuden takaamista väestölle.
Ihmisten tarpeita ymmärtääkseen on jalkauduttava kokoushuoneiden ulkopuolelle. Oleskeluni aikana kiersin kahden viikon ajan maaseudulla haastattelemassa Kirgisian eri etnisten ryhmien edustajia.
Tuuli puhaltaa kylmänä arolla kolmessatuhannessa metrissä Song-Kulin järven rannalla. Sezim, 16, kannustaa ratsuaan laukkaan. Vedän pašminan kasvojen eteen ja seuraan perässä orini kanssa. Mäen päällä hidastamme käyntiin. Keskustelemme Sezimin kanssa, miksi länsimainen demokratia houkuttelee. »Minä haluan Saksaan, koska haluan malliksi», Sezim kertoo. Kiristän suitsia.
Miten malliksi haluaminen liittyy demokratiaan? Sezim selittää, että demokratioissa on mahdollista tehdä mitä haluaa. Nyt hän kokee mahdollisuutensa rajoitetuiksi yhteisössä, jossa talvet menevät koulussa ja kesät apuna perheyrityksessä.
Haastattelemani nuoret ovat vanhempia optimistisempia demokratian suhteen. He saattavat kuitenkin sekoittaa demokratian ja markkinatalouden. Demokratia ei merkitse heille osallistumista päätöksentekoon.
Sezim lypsää elukat, laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä. Selkä on kipeä, mikä »johtuu kuukautisista», tyttö kertoo tulkilleni kiusaantuneena. Selkäkivut kai kuuluvat asiaan. Kuka tietää. Perheen naiset eivät ole eläessään gynekologia nähneet. Äiti synnytti kaikki lapsensa kotijurtassa.
Illalla juhlitaan neljän lapsen äidin, Ballarin, syntymäpäivää. Perheen isä Aklan on ostoksilla puolentoista tunnin päässä Kochkorissa. Ballar huomaa sokerin unohtuneen kauppalistasta. Emäntä pyyhkii kätensä essuun ja nousee hevosen selkään. Viiden kilometrin päässä mäenharjalla on kenttää soittaa Aklanille.
Isän palatessa on mukana myös tillikimppu vaimolle kukkien sijaan. Rahaa ei ole ja vaimo arvostaa kahta tarvetta palvelevaa elettä. Kuvien ottamisen jälkeen tilli silputaan perunoiden sekaan.
Aterian päälle Sezim tulkkaa isänsä ja naapurista saapuneen ranskalaisturistin välillä. Ranskalainen on sairastunut ja haluaa takaisin Kochkoriin vielä tänä iltana. Se tietää hyvää lisätienestiä perheelle. Vanhan Audin etuvalot kiipeävät ylös vuorenrinnettä ja katoavat hämärtyvään iltaan. Perheen ainoa poika, Nurell, 9, kysyy, voisinko ratsastaa hänen kanssaan hakemaan eläimet niityltä.
Mietin, miten Aklanin klaani pärjäisi, jos Sezim ja Nurell lähtisivät opiskelemaan kauas kotoa. Eurooppa saattaa onnistua tukemaan koulutusta, mutta työpaikkoja ei ehdi muodostua. Peruspalvelujen, kuten terveydenhoidon ja puhelinverkon, puute tekee työstä haasteellista ja huonosti tuottavaa. Nuoret jäävät ansaan perheisiinsä.
Etyjin yliopiston saksalaisen johtajan Alexander Woltersin kasvot ovat synkät. Kokemusta Kirgisiasta on kahdenkymmen vuoden ajalta. Nyt mitta alkaa olla täynnä.
»EU:n kiinnostus Keski-Aasiaan on vähentynyt», Wolters sanoo. Hän vertaa EU:ta kliseisesti suureen laivaan, jonka kääntäminen on hidasta.
Vaikka strategia on poikinut esimerkiksi maakohtaisia sopimuksia kohtaamaan pienten ja keskisuurten yritysten haasteita, sen toteuttaminen näyttää vaativan paljon aikaa. Puheet eivät muuta todellisuutta. EU-kaupankäynnin tuomaa rahtivirtaa kyllä odotetaan, mutta kirgisialaiselle kielitaidottomalle yrittäjälle on liian vaikeaa päästä siihen käsiksi.
Wolters puhuu hänkin varojen kohdentamisesta. EU on kytkenyt tukensa länsimaisten ihmisoikeuksien malliin ja sitä on vaikeaa ajaa läpi, hän selittää.
Kun EU vaatii tukipakettia vastaan ihmisoikeuksien kunnioittamista, se tulee panneeksi myös paikallishallinnon hankalaan asemaan. EU ajaa seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolten oikeuksia samalla, kun valtaosa väestöstä odottaa peruspalveluita. Kansalle, etenkin maaseudulla, kyse on selviytymisestä.
Hallinto joutuu pelaamaan kaksilla korteilla taatakseen tuen saamisen samalla, kun se pyrkii auttamaan maaseudun ihmisiä selviytymään. Käytäntö ei luo läpinäkyvyyttä politiikkaan ja vesittää uskoa demokratiaan.
Samaa kieltä puhuu ajatushautomon Foreign Policy Centerin tuore raportti Britannian parlamentille: keskittyminen ihmisoikeuksiin on heikentänyt kuvaa länsimaista sekä vähentänyt länsimaisten ihanteiden ja hankkeiden vaikutusta paikallispolitiikassa.
EU:n ulkosuhdehallinnon vaalivalvonnan mukaan äänestysvilkkaus jäi vuoden 2020 presidentinvaaleissa alhaiseksi. Syynä voi olla, ettei valtaväestöä maaseudulla juurikaan kiinnosta osallistua peliin, jota he eivät ymmärrä ja johon eivät usko.
Moni vanhemman väestön edustaja haikailee takaisin neuvostoaikaan.
»Silloin kaupoissa oli tavaraa ja kaikille töitä», kiteytti Svetlana, 65, Sarbylakin pikkukylän asukas. Neuvostoliiton luhistuminen ja lännen 1990-luvulla tarjoama talouden shokkiterapia yhdistyy Kirgisiassa ristiriitaisesti tehtaiden sulkemiseen, työttömyyteen ja tyhjiin kauppojen hyllyihin.
Perinteinen elämäntapa on kansallisen identiteetin keskiössä, mikä leimaa koko Neuvostoliiton jälkeistä tilaa Keski-Aasiassa. Tämän ymmärtänee myös nationalistiksi leimattu presidentti Žaparov. Peruspalveluiden takaamisella ihmisille olisi vakauttava ja voimaannuttava vaikutus paitsi toimeentuloon myös identiteettiin. Kansallinen identiteetti nähdään usein demokratian peruspilarina.
EU:n on kyettävä tulemaan tässä vastaan ja kehitettävä yhteistyötään kohtaamaan koko kansakunnalle yhteiset ihmisoikeudelliset haasteet. Liika keskittyminen vähemmistöjen oikeuksiin luo yhteiskuntaan disintegraatiota integraation sijaan. Voisi olla hyödyllistä luoda tukea ajatukselle, että Keski-Aasiassa kansakuntia vielä rakennetaan.
Kenties eurooppalaisia kansallisvaltion pohjalle perustuvia arvoja ja oikeuksia vaalivan unionin olisi hyvä keskittää tukensa soveltamisalaa. Peruspalveluiden takaaminen tulisi nähdä osana koko väestölle kuuluvia ihmisoikeuksia. Niiden tarve on suurin erityisesti maaseudulla elävälle valtaväestölle. Palveluiden takaaminen vahvistaisi kansaa yhteisönä ja parantaisi kuvaa EU:sta aikaansaavana organisaationa.
EU:lla ei ole samanlaista vaikutusvaltaa kuin miljardi-investoinneilla arolle ratsastavalla Kiinalla, mutta se voi löytää Kirgisiasta mahdollisuuden demokratian kaipaamalle menestystarinalle.
