Hieman kärjistäen Yhdysvaltoihin on syntynyt kaksi rinnakkaistodellisuutta liberaalien ja konservatiivien välille. Poliittisella kentällä liberaalit ovat kallellaan demokraatteihin ja konservatiivit republikaaneihin. Mielipide-erot valtion roolista, veroista ja sosiaalisista asioista ovat suuria eivätkä vastakkaiset leirit juuri kuuntele toisiaan.
Konservatiivien tulkinnan mukaan Amerikka on liberaalin median, yltiöliberaalien yliopistojen ja ultraliberaalin Hollywoodin saastuttama. Liberaalit taas paheksuvat muun muassa oikeistolaisia radiokanavia, jotka heidän mukaansa saavat aivopestyä erityisesti sydänmaiden äänestäjiä.
Ronald E. Ricen ja Pekka Aulan johtamassa viestintätutkimuksessa todetaan, että amerikkalainen uutisointi on liukunut kohti vastauskeskeistä, selvästi kantaaottavaa journalismia. Perinteiset laatumediat ovat yhä pahemmassa taloudellisessa puristuksessa samalla kun kärjistetyillä mielipiteillä onnistutaan keräämään suuret yleisöt.
Yhdysvaltain ulkoministeriön mediatutkimusprojektiin osallistunut Outi J. Hakola toteaa, että kaupallisuus ja kilpailu määrittävät Yhdysvaltojen median rakennetta, ja median rahoitus on yhä riippuvaisempi levikistä. Suuri osa tiedotusvälineistä ei edes pyri tarjoilemaan hyödyllistä tietoa, vaan ainoastaan seurailemaan yleisön haluja. Monet journalistitkin myöntävät, että poliittisille syväanalyyseille ei vain ole kysyntää.
Kiivaasta vastakkainasettelusta kertoo se, että vastapuolen pahimpia ylilyöntejä poimitaan päivittäin internetissä toimivien mediantarkkailufoorumien avulla. Liberaaleilla on Media Matters for America.Sen vastapainoksi on syntynyt konservatiivien vahtikoira Newsbusters.
”Usein väärä tieto jää kuitenkin elämään. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta on paljon vääriä väittämiä, jotka ovat syvällejuurtuneita”, kertoo Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Tuomas Niskakangas.
Suuri osa tiedotusvälineistäei edes pyri tarjoilemaanhyödyllistätietoa, vaan ainoastaan seurailemaan yleisön haluja.
Liian liberaali media?
Yhdysvalloissa on jo vuosikymmeniä elänyt käsitys, jonka mukaan valtamedia suosii näkemyksissään liberaaleja. UCLA-yliopistossa vuonna 2005 tehty tutkimus tukee tätä käsitystä: sen mukaan 20:sta tärkeimmästä tiedotusvälineestä 18 oli kallellaan vasemmalle, näistä selvimmin muun muassa The New York Times ja Los Angeles Times.
Tutkimuksen johtaja Tim Groseclose kertoi yllättyneensä siitä, miten voimakkaat painotukset vasemmalle olivat. Jim A. Kuypersin vuonna2002 tekemässä laajassa mediatutkimuksessa todetaan, että valtamedia suosii ensisijaisesti liberaaleja näkökulmia esimerkiksi sellaisissa aiheissa kuin ympäristönsuojelu, asevalvonta, rotukysymykset tai sosiaaliturva.
Tunnettu vasemmistolainen toisinajattelija Noam Chomsky katsoo, että väite liberaalista mediasta on myytti. Toimittajien enemmistön tiedetään olevan liberaaleja ja äänestävän demokraatteja, mutta se ei Chomskyn mukaantodista vielä mitään tiedotusvälineiden puolueellisuudesta. Hän painottaa, että tiedotusvälineiden linjan määrittävät niiden omistajat ja uutispäälliköt, jotka ovat usein oikeistolaisesti suuntautuneita.
”Maan ideologisin kanava”
Vuonna 1996 käynnistynyt Fox News Channel on maan katsotuin kaapelitelevisiokanava; se näkyy yli sadassa miljoonassa yhdysvaltalaisessa kotitaloudessa. Rupert Murdochin omistama Fox News on liitetty vahvasti konservatiiviseen uutisointiin. The Pew Research Centerin mukaan amerikkalaiset pitävät Foxia maansa kaikkein ideologisimpana kanavana. Suurelle osalle katsojista Fox on yhtä kuin sen kiivas sanaisimmat studioisännät, BillO’Reilly, Glenn Beck ja Sean Hannity. Liberaalit väittävät Foxin suosion johtuvan siitä, että konservatiivit eivät lue, vaan haluavat tietonsa television kautta.
Foxin alkutaipaleella sen oma uutistuotanto oli melko neutraalia. Muutoksen on nähty kiihtyneen, kun George W. Bushin hallinto alkoirapistua 2000-luvun puolivälistä lähtien. Raportointi on saanut huomattavasti suoraviivaisempia ja ideologisesti latautuneempia piirteitä.
Kanavan johdon mukaan uutisointi ja poliittinen kommentointi tapahtuvat toisistaan riippumatta. Kanavan slogan kuuluu ”Fair & Balanced” (Oikeudenmukaistaja tasapainoista).
Foxin entinen uutistuottaja Charlie Reina kertoi vuonna 2003, että Foxin toimitustyössä ylhäältä alas suunnatuilla muistioilla onkeskeinen rooli. ”Usein ne sisältävät vinkkejä, ehdotuksia ja sääntöjä siitä, millaiset näkökulmat päivän uutisiin valitaan, ja aina tavalla, joka on sopusoinnussa Bushin hallinnon kanssa”, Reina totesi tuolloin.
Vuoden 2010 lopussa julkisuuteen vuosi Fox Newsin varatoimitusjohtajan Bill Sammonin muistio, jossa annettiin ohjeistukset siitä, miten työntekijöiden tulisi käsitellä kiisteltyä terveydenhuoltouudistusta. Sammon ohjeisti väkeään, että heidän tulisi käyttää ”julkisen vaihtoehdon” sijaan aina ilmaisua ”hallituksen ajama sairausvakuutus” tai lyhyemmin ”hallituksen vaihtoehto”. Näin kansan mielipide saataisiin Sammonin mielestä paremmin demokraattien johtamaa hallitusta ja presidentti Barack Obamaa vastaan.
Fox Newsin vastavoima
Fox Newsin vastakohtana voidaan pitää vuonna 1996 käynnistynyttä MSNBC-kanavaa, joka on Yhdysvaltain kolmanneksi katsotuin tv-kanava. MSNBC on konservatiivien roimimisessa vähintäänkin yhtä aktiivinen kuin Fox liberaalien mollaamisessa. Washington Post -lehden media-analyytikko Howard Kurtz toteaa, että MSNBC on viime vuosina selvästi painottunut poliittisesti vasemmalle laidalle, ja kanava profiloi itsensä Foxin vastakohdaksi esittämällä sille vastakkaisia teesejä. MSNBC:n varatoimitusjohtaja Phil Griffin on sanonut muutoksen olleen luonnollinen ja kiistää dogmaattisuuden.
Project for Excellence in Journalism -järjestön vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan demokraatit esitettiin MSNBC:n uutisoinnissaselvästi myönteisemmässä valossa kuin republikaanit. Barack Obamaa koskevastauutisoinnista 14 prosenttia oli negatiivista, kun lehdistön keskiarvo oli 29 prosenttia. Republikaanien presidenttiehdokasta John McCainia koskevastauutisoinnista 73 prosenttia oli negatiivista, lehdistön keskiarvon ollessa 57 prosenttia. MSNBC on saanut kritiikkiä muun muassa sloganistaan The Power of Change (Muutoksen voima), jonka on nähty myötäilleen Obaman kampanjaslogania Change.
Katsojalukujen perusteella MSNBC on noussut poliittista keskitietä edustavan CNN:n ohi, mikä osaltaan kertoo tv-demagogian suosiosta.
Kärjistyksiä ja vihapuheita
Perinteinen mielipidepainotteinen talk radio -perinne on saanut potkua internetin tarjoamista uusista jakeluteistä. Erittäin kalliiksi käyvä kilpailu on pakottanut myös tv-kanavat toteuttamaan suorat lähetyksensä puheradion kaltaisesti. Varsinkin paikallisilla radiokanavilla kuulijat voivat yleensä soittaa tai lähettää sähköpostia lähetykseen. Mitä röyhkeämpi viesti on, sitä todennäköisemmin se päätyy lähetykseen, kerrotaan Russ Duncanin ja Joseph Goddardin kirjassa Contemporary America.
Voimakkaista kannanotoista tunnetaan erityisesti oikeiston radiotähdet Glenn Beck ja Rush Limbaugh. Beck isännöi radio-ohjelmaa The Glenn Beck Program, jossa hän on puhunut muun muassa dokumentaristi Michael Mooren tappamisestapaljain käsin, edustajainhuoneen entisen puhemiehen Nancy Pelosin myrkyttämisestäja demokraattien vasempaan laitaan kuuluvan kansanedustajan Dennis Kucinichin polttamisesta elävältä.
Beck syyttääpresidentti Obamaa ”valkoihoisten kulttuurin vihaamisesta”. Obaman neuvonantajia Beck on kutsunut marxilaisiksi, maolaisiksi ja kommunisteiksi. Limbaugh on puolestaan väittänyt Amerikan kuunnelluimmassakeskusteluohjelmassa The Rush Limbaugh Show, että afroamerikkalaiset on järjestelmällisesti koulutettu jo nuorena vihaamaan Amerikkaa. Limbaugh on myös kohahduttanut soittamalla lähetyksessään rasistisen pilkkalaulun ”Barack The Magic Negro”.
Beckin ja Limbaughin edustama oikeistopopulistinen retoriikka on halunnut murtaa kaikkien tuntemaa mielikuvan Obamasta. Hänet halutaan esittää rodullisen, uskonnollisen ja moraalisen vierauden symbolina, toisin sanoen antiamerikkalaisena.
Yhdysvaltain mediassa esiintyvää poliittista retoriikkaa tulisi yrittää ymmärtää maan poliittisen tilanteen ja amerikkalaisille erittäin keskeisen sananvapaustradition kautta.
Myös natsi vertauksia suolletaan ajoittain, ja niitä on käytetty muun muassa kongressiehdokkaiden vaalimainoksissa. Fox Newsin toimitusjohtaja Roger Ailes tyrmistytti The Daily Beast -verkkolehden haastattelussa marraskuussa 2010 syyttämällä julkisen palvelun radiokanava NPR:n väkeä seuraavasti: ”He ovat tietenkin natseja. Heillä on natsiasenne. He ovat natsismin vasen siipi.”
Vihapuheet liittyvät niin sanotun tunnepolitiikan vahvistumiseen. Tunteet ovat nykyään merkittävä motivointikeino poliittisella foorumilla. ”Yksittäiset sutkautukset, koodatut sanat, hiljaiset viestit ja peloilla pelaaminen muodostavat oleellisen osan poliittista kulttuuria Amerikassa”, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola Suomi – USA-lehdessä.
Yhdysvaltojen politiikkaan yhdistetyt vihapuheet ova tkorostuneet tammikuussa tapahtuneen Arizonan ampumatapauksen seurauksena. Tuomas Niskakangas muistuttaa, että toisten poliitikkojen uhkailu on Yhdysvalloissa poikkeuksellista ja siihen suhtaudutaan vakavasti.
”Politiikka on toki kärjekästä. Erityisen ansiokkaitayhdysvaltalaiset poliitikot ovat muiden sanojen vääristelemisessä ja asiayhteydestä erottamisessa. Myös puolueelliset sanomalehdet, aikakauslehdet ja tv-kanavat tekevät tätä paljon”, Niskakangas selostaa.
Puoluejako määrittää retoriikkaa
Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä takaa sen, että Pohjoismaiden järjestelmien kaltaista vakaata tasapainoa ei poliittisessa sanailussa juuri esiinny. ”Yhdysvaltain mediassa esiintyvää poliittista retoriikkaa tulisi yrittää ymmärtää maan poliittisen tilanteen ja amerikkalaisille erittäin keskeisen sananvapaustradition kautta”, muistuttaa lehdistösihteeri Kari Mokko Yhdysvaltain Suomen suurlähetystöstä.
Mokko uskoo, että mediaympäristön polarisaatio ja uuden median vaatimukset, kuten nopeatempoisuus sekä tarve kasvattaa mainostuloja sekä levikkiä, takaavat sen, että huomattava osa poliitikkojen ja hallinnon johtavien virkamiesten ajasta menee erilaisten kommenttien jatkuvaan laukomiseen ja vastapuolen kärjistysten kumoamiseen. Oikean ja väärän amerikkalaisuuden määrittely tulee luultavasti jatkumaan ja esimerkiksi systemaattiselle pitkän linjan talous- ja ulkopolitiikan suunnittelulle jää yhä vähemmän aikaa.
Samalla pitää muistaa, että Yhdysvalloissa on laaja riippumattomien äänestäjien poliittinen keskusta, joka on ratkaisevassa asemassa vaaleissa. ”Kansan valinnat ovat ymmärrettäviä, koska valinnan varaa on. Jos äänestät republikaaneja, katsotko uutisesi liberaalien tv-tähtienjuontamana ja päinvastoin? Tuskin”, kiteyttää Mokko.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja
