Venäjän vaalien voittajasta ei ole epäselvyyttä. Vladimir Putin saa hermoilla ainoastaan voittoprosenttiaan, sillä hän tarvitsee ainakin 65 prosenttia äänistä saadakseen vahvan mandaatin. Vaalien tulos olisi Kremlin järjesteltävissä, mutta ihmiset pitäisi silti saada vaaliuurnille.
Vanhempi tutkija Kirill Rogov moskovalaisesta Liberal Mission -säätiöstä korostaa, että Putin tarvitsee vankan tuen tulevalle kuudelle vuodelle.
»Viimeisimmät kyselyt osoittavat, että ihmisten aikomus äänestää vaaleissa on nyt matalammalla tasolla kuin viime vaaleissa. Tämä on hallinnolle ongelma.»
Vaalit ovat näkyneet helmikuussa vain vähän Venäjällä. Vaaleista kertovia ilmoituksia on Moskovan kaduilla, mutta ehdokkaiden mainoksia saati ulkokampanjointia ei juurikaan ole näkynyt. Suurten puheenaiheiden sijaan televisiossa huomiota on saanut ehdokasasettelu, lähinnä tv-julkkis Ksenija Sobtšak ja kommunistipuolueen Pavel Grudinin.
Opposition näkyvin hahmo Aleksei Navalnyi, jonka Venäjän keskusvaalilautakunta sulki pois vaaleista tämän rikostuomioon vedoten, käy aktiivista kampanjaa vaalien boikotoinnin puolesta. Navalnyilla on takanaan 200 000 vapaaehtoisen ja 84 aluetoimiston verkosto.
»Navalnyi kannattajineen pyrkii osoittamaan, että vaalit eivät ole lailliset. Kreml taas pyrkii estämään kaiken Navalnyin toiminnan aina pankkitilien käyttöä myöten.»
Rogovin mukaan on kuitenkin mahdoton arvioida, mitä Navalnyille tai hänen verkostonsa toiminnalle tapahtuu vaaleissa tai niiden jälkeen.
On todennäköistä, että Vladimir Putin valitaan uudelleen presidentiksi 18. maaliskuuta.Seuraavat vuodet Venäjällä ja maailmalla seurataan, tyytyykö Putin kuuteen vuoteen presidenttinä, ryhtyykö hän muuttamaan perustuslakia jatkon mahdollistamiseksi tai pyrkiikö hän sementoimaan valtaansa jollain muulla tavalla.
Rogov katsoo, että Putinilla on joitain vaihtoehtoja järjestellä valta-asemaansa kuuden vuoden aikana. Yhden skenaarion mukaan Putin saattaa valita seuraajansa. Vuoden 2008 kokemus ei kuitenkaan ollut täysin onnistunut, eikä se välttämättä toimisi enää. Silloin Dmitri Medvedev siirtyi presidentiksi ja Putin pääministeriksi.
»Putin on vanhempi ja paluu olisi vaikeampi. Toinen ja paljon todennäköisempi vaihtoehto on vallan uudelleenjakaminen», Rogov sanoo. Hänen mukaansa Putin saattaisi muuttaa poliittisia instituutioita ja vallanjakoa niin, että hän voisi ohjailla valtaa olematta itse Kremlissä.
Riippumattoman Levada-keskuksen tutkija Denis Volkov sanoo, että poliittista liikehdintää ei ole näköpiirissä, sillä Putinin kannatus on vahvaa ja taloudessa on piristymisen merkkejä.
»Jonkinlaista kilpailua vallasta varmasti tullaan käymään. Paljon riippuu myös taloustilanteesta ja kansalaisten tuesta», Volkov arvioi.
Keskeistä on myös se, pystyvätkö vallanpitäjät kanavoimaan kansalaisten vaatimukset itselleen mieluiseen suuntaan. Volkovin mukaan Putin pyrkii nyt vastaamaan venäläisten tuntoihin vaalikampanjalla, joka lupaa nykyistä korkeampia palkkoja ja eläkkeitä.
Putinille parempi vaihtoehto on silti se, että huomio pysyisi ulkopolitiikassa.
Rogov puolestaan huomauttaa, että Putinilla ei ole taloudellista strategiaa. »Venäjällä on pitkäaikainen pysähtyneisyyden aika, joka esimerkiksi näkyy bruttokansantuotteessa. Hallinto ei tiedä, miten talous saataisiin nousuun.»
Venäläisten näkemys yhteiskunnallisista muutoksista on myös ristiriitainen. Enemmistö ei suinkaan perää poliittisia tai makrotalouden uudistuksia vaan kaipaa muutosta arkisiin asioihin: palkkoihin, sosiaalitukiin ja elinoloihin.
Volkov julkaisi helmikuussa yhdessä Moskovan Carnegie-keskuksen Andrei Kolesnikovin kanssa laajan selvityksen venäläisten muutoshaluista. Tutkimuksen mukaan venäläiset ajattelevat, että eniten muutosta haluavat nuoret. Volkovin mukaan nuoriso ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen ryhmä.
»Venäläisnuoret ovat muutoshaluisia mutta maltillisesti. Nuoret eivät halua radikaaleja uudistuksia, eivätkä he ajattele juurikaan politiikkaa», Volkov lisää.
Liberaalit venäläiset kannattivat radikaaleja uudistuksia. He muun muassa vaativat avointa poliittista järjestämää ja oikeudenmukaisia tuomioistuimia. Monet heidän maanmiehistään pitävät kuitenkin hyvänä asiana, että muutoksia ei ole ollut, sillä modernisointia pidetään liberaalina projektina.
Venäläiset eivät myöskään osanneet nimetä potentiaalisia uudistuksen tekijöitä saati sitä, kuka voisi tehdä uudistukset kivuttomasti. Yleisin vastaus oli »ei kukaan». Vasta sen jälkeen esiin nousi Putinin nimi.
