Siirry sisältöön

Laillisuuden tuolla puolen

Teksti Juha Mäkinen

Viime vuoden marraskuussa 24 pakis­tanilaissotilaista kuoli Naton ilmaiskussa Afganistanin rajan tuntumas­sa. Naton mukaan Pakistanin puolella toimivat kapinalliset olivat tulittaneet rajan yli Naton Afganistanissa toimivia sotilaita kohti. Ilmaiskusta raivostunut Pakistan kiisti Naton väitteet ja katkaisi Nato-joukkojen huoltoyhteydet.

Tapaus kertoo paljon Afganista­nin ja Pakistanin rajaseudusta. Se on 2000-luvunvilliä itää, jossa totuudesta on usein vaikea saada selkoa.

Durand-linjana tunnettu raja piir­rettiin 1800-luvun lopulla, jolloin Pakistanoli osa Brittiläistä Intiaa. Britti- diplomaatti Mortimer Durand neuvot­teli rajalinjauksen Afganistanin emiirin Abdur Rahman Khanin kanssa. Afga­nistan ei ole tunnustanut rajaa. Maa on vedonnut siihen, että rajasta ei sovittu Pakistaninvaan Brittiläisen Intiankanssa.

Lähes 2 500 kilometriä pitkä raja on tyypillinen siirtomaakauden luomus: se ei piittaa etnisistä jakolinjoista vaan halkoo pataaniheimojen perinteiset asuinalueet. Pakistanin puolelle jäävillä heimoalueilla on itsehallinto. Heimoalueet ovat Pakis­tanin köyhintä ja takapajuisinta seutua. Vain runsas viidennes väestöstä on lukutaitoisia.

Vaikka raja on kaukana maailman­talouden keskuksista, siitä on tullut yksi maailmanpolitiikan polttopisteistä. Rajaseudun asukkaiden kannalta tosin taitaisi olla toivottavaa, että maailman­politiikka siirtyisi jonnekin muualle melskaamaan.