Kisaisännöinti on politiikkaa

Sotšin olympialaiset saivat runsaasti huomiota paitsi itse urheilun, myös Venäjän ihmisoikeusongelmien vuoksi. Ennen kisoja käytiin debattia muun muassa siitä, pitäisikö valtionpäämies­ten boikotoida kisoja vai mennä pai­kalle nimenomaan voidakseen ottaa ongelmat esiin.

Politiikka saapui jälleen kerran ur­heiluareenalle – huolimatta urheiluväen alituisista vaatimuksista siitä, että poli­tiikkaa ei saisi sotkea urheiluun.

Urheiluhistoriaa tutkineen Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentin Erkki Vasaran mielestä vaatimus politii­kan ja urheilun pitämisestä erillään on kansainvälisten suurkisojen yhteydessä absurdi.

”Ei se tietenkään ole politiikkaa, kun äijä hyppää kuusi metriä seivästä. Mut­ta kun Aljaksandr Lukašenka isännöi MM-kisoja, se on poliittinen juttu siinä missä Hitlerin isännöimät olympiakisat vuonna 1936.”

Vasaran mielestä urheilun epäpoliit­tisen luonteen korostaminen onkin itses­sään poliittinen teko.

Silloin, jos uhattuina ovat olleet nimenomaan urheilijoiden oikeudet, ovat urheilujärjestötkin olleet valmiita politikointiin. Kansainvälinen olympia­komitea (KOK) sulki Etelä-Afrikan ulos olympialaisista 30 vuoden ajaksi maan rotuerottelun vuoksi. Tuoreempi tapa­us on Saudi-Arabia, joka taipui KOK:n vaatimuksiin ja salli kahden naisurhei­lijan osallistua Lontoon olympialaisiin vuonna 2012.

Minskiin hyvillä mielin?

Ihmisoikeusnäkökulmasta Venäjän olympialaiset olivat vasta harjoittelukier­ros. Tosi koetus on edessä toukokuussa, kun jääkiekon MM-turnaus pelataan Valko-Venäjällä, Euroopan viimeisessä diktatuurissa.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat laittoivat arvovaltansa peliin ja kehot­tivat Kansainvälistä jääkiekkoliittoa siirtämään kisat pois Valko-Venäjältä. Liitto ei näille kannanotoille korvaansa lotkauttanut.

Ulkopoliittisessa instituutissa aiem­min työskennelleen, Valko-Venäjään erikoistuneen tutkijan Anaïs Marinin mielestä kilpailujen pois vetämisestä ei olisi ollut mitään hyötyä.

”Jos kisat olisi siirretty pois Valko-Venäjältä, olisi vain pelattu Lukašenkan pussiin. Valkovenäläiset elävät jo nyt eristettynä. On vain hyvä, jos he kisojen ansiosta pääsevät solmimaan suhteita ulkomaisiin vieraisiin.”

Lätkäfanit voivat siis puhtain oma­tunnoin lähteä Minskiin. Poliitikkojenvsijaan tulisi Marinin mielestä jättää menemättä jääkiekkoturnaukseen ja teh­dä selväksi, että poisjäännin syynä ovat Valko-Venäjän poliittiset vangit.

Uudistukset urheilun ehdoksi

Kisojen myöntämistä ihmisoikeuslouk­kauksistaan tunnetuille maille on myös puolustettu vedoten siihen, että suurten kansainvälisten tapahtumien järjestämi­nen voi edistää demokraattisia uudistuk­sia isäntämaassa.

Esimerkkinä tästä on pidetty vuoden 1988 olympialaisia Soulissa. Olympia­laiset päätettiin myöntää Etelä-Korealle vuonna 1981, vaikka maa oli tuolloin sotilasdiktatuuri. Etelä-Korean johto tai­pui kuitenkin merkittäviin uudistuksiin kisojen alla vuonna 1987, ja olympia­laisten on arvioitu nopeuttaneen maan demokratisoitumista.

Pekingin olympialaisista vuon­na 2008 puolestaan saatiin kielteinen esimerkki urheilun muutosvoimasta. Kansainvälisen huomion toivottiin ko­hentavan Kiinan ihmisoikeustilannetta, mutta toisin kävi. Olympialaisten alla toisinajattelijoiden vaino kiihtyi, ihmisiä häädettiin kodeistaan ja siirtotyöläisiä karkotettiin Pekingistä.

Voisiko kisaisännyyden myöntämi­sessä hyödyntää aktiivista neuvottelu­valtaa: saatte järjestää urheilujuhlan, jos sitoudutte uudistuksiin?

”Valko-Venäjän tapauksessa sillä oli­si ehkä saatu aikaan tiettyjä kosmeettisia muutoksia, mutta pelkään, että kisojen jälkeen asiat olisivat palanneet ennalleen. Valko-Venäjän muutokseen ei urheilu yksin riitä”, Erkki Vasara arvioi.

Oikeudet unohtuivat työmailla

Suurkisat edellyttävät isäntämaalta mit­tavia rakennushankkeita. Tämä on jo it­sessään kaksiteräinen miekka: toisaalta kisajärjestelyt antavat potkua taloudelle ja työllisyydelle, toisaalta urheilutapah­tumaan uppoaville rahoille olisi paljon muutakin käyttöä.

Pahimmassa tapauksessa kisajärjes­telyt voivat itsessään aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia – jopa demokraatti­sissa maissa. Brasiliassa valmistaudutaan ensi kesän jalkapallon MM-kisoihin ja vuoden 2016 kesäolympialaisiin. Ihmisiä on häädetty kodeistaan rakennushank­keiden alta.

Kaikkea muuta kuin demokraatti­sessa Qatarissa puolestaan valmistau­dutaan vuoden 2022 jalkapallon MM-kilpailuihin aasialaisten siirtotyöläisten voimin. Amnesty on kritisoinut Qataria siirtotyöläisten oikeuksien polkemisesta. Lisäksi brittilehti The Guardian kertoi helmikuussa, että yli 400 nepalilaista työläistä on kuollut Qatarin rakennus­työmailla.