Toimittaja Mikael Holmström on tottunut kertomaan ruotsalaisille epämiellyttäviä totuuksia. Vasta puolustusvoimien komentajan sairasloma ja venäläinen pääsiäinen herättivät kansakunnan siitä mukavasta ajatuksesta, ettei uusia sotia enää tulisi.
Liittokunta on vahvistanut Puolan ja Baltian puolustusta tuntuvasti. Silti on epäselvää, mitkä Euroopan maat olisivat tositilanteessa valmiita lähettämään joukkoja itäisten Nato-maiden avuksi.
Moskovan suurmielenosoituksissa huudettiin kolme talvea sitten Putinin vastaisia iskulauseita. Venäjän mielipideilmasto on muuttunut sen jälkeen niin perusteellisesti, että protestit tuskin toistuvat, arvioi tutkija Maria Lipman.
Venäjän opposition kansallismieliset liikkeet ovat joutuneet ahtaalle, kun Ukrainan sota on vahvistanut presidentti Putinin kannatusta. Valtion politiikassa kansallistunteen nostatus on saanut ideologisia piirteitä.
Arabikevään jälkeen vahvistuneille islamisteille käy yhä selvemmäksi, ettei uskonnollisiin tavoitteisiin pyrkivä aate tarjoa vastausta ihmisten ongelmiin.
Venäjä kehittää Yhdysvaltain armeijan kaltaisia huippujoukkoja. Talouden ongelmat ja pula pätevistä sotilaista saattavat jarruttaa uudistusta.
1800-luvun slavofiilisessä ajattelussa venäläisyyden ihanteet nousivat kyläyhteisöstä, joka nähtiin turmeltumattoman kollektivismin tyyssijana. Nyt demokratia on paalutettu syvälle Venäjän perustuslakiin, mutta etenkin uusslavofiilit vastustavat sitä epävenäläisenä.
Profeetta Muhammed salli itseensä kohdistuneen arvostelun, muistuttaa mediatutkija Mohammed el-Nawawy.
Digitalisoituminen tekee vahvoista entistä vahvempia. Pilaako se kaikkien muiden tulevaisuuden?
Vaikka syrjintä on kielletty, konservatiiviset asenteet ja väkivalta heikentävät seksuaalivähemmistöjen asemaa, sanoo Natia Gvianišvili.
