Koulut ovat arabimaissa huonoja, töitä on vaikea saada ja tasa-arvosta voi vain haaveilla.

YK:n kehitysjärjestö UNDP:n tuoreen raportin mukaan nuorisolla on suuri merkitys arabimaiden lähitulevaisuudelle, sillä lähes kolmasosa alueen asukkaista on 15­–29-vuotiaita.

Arab Human Development 2016 -raportin mukaan nuorten on kuitenkin hyvin vaikeaa vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Poliittinen valta on keskittynyt keski-ikäisistä ja vanhoista miehistä koostuvan pienen eliitin käsiin. Lainsäädäntö vaikeuttaa naisten toimintaa yhteiskunnassa.

Myös henkilökohtaisessa elämässä on vaikea päästä eteenpäin. Nuorisotyöttömyyttä on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Vuonna 2013 arabinuorista oli työttömänä jopa 29 prosenttia.

Asuntojen korkeat hinnat vaikeuttavat oman kodin hankkimista ja perheen perustamista. Terveydenhuollossakin on paljon parantamisen varaa. Harvalla nuorella on riittävästi tietoa esimerkiksi sukupuolitaudeista ja ehkäisyn käytöstä.

Heikot tulevaisuudennäkymät ja kokemus yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä lisäävät nuorten riskiä radikalisoitua. Tyytymättömyys nykytilanteeseen lisää houkutusta kääntyä muutosta lupaavien ideologioiden puoleen. Raportin kattamista 17 arabimaasta yhdeksän on sotatilassa tai pitkittyneessä poliittisessa kriisissä.

Raportti painottaa kuitenkin, että vaikka radikalisoituminen on yleistynyt, valtaosa arabimaiden nuorista ei ole missään määrin kiinnostunut osallistumaan ääriliikkeiden toimintaan.

Raportin laatimiseen osallistunut UNDP:n arabialueiden apulaisaluejohtaja Sophie de Caen kertoo, että 90 prosenttia arabinuorista sanoo vastustavansa Isisiä.

Politiikan on muututtava

Sophie De Caen uskoo, että arabimaiden johtajat näkevät tarpeen isoille muutoksille ja ymmärtävät, miten tärkeää olisi tarjota nuorille parempaa koulutusta ja terveydenhuoltoa, työpaikkoja ja mahdollisuuksia osallistua politiikkaan.

Hän uskoo myös nuorten omaan kykyyn muuttaa yhteiskuntaa myös arabimaissa. Eräs nuori egyptiläisnainen on esimerkiksi kehittänyt kännykkäsovelluksen, jonka avulla kaikki kansalaiset voivat auttaa siepattujen lasten etsimisessä.

Lähi-idän tutkija Perry Cammack yhdysvaltalaisesta Carnegie-ajatushautomosta on skeptisempi.

”Johtajat ovat haalineet käsiinsä paljon poliittista ja taloudellista valtaa, ja siksi heillä on paljon menetettävää. On selvää, että he vastustavat muutosta.”

Yhteiskunnan uudistamisen tulisi myös hänen mielestään lähteä ruohonjuuritasolta. Niin on jo tapahtunut Tunisiassa, jossa kansalaisaktivismi on arabikevään jälkeen noussut merkittäväksi poliittiseksi voimaksi. Maa on tällä vuosikymmenellä ottanut isoja askeleita kohti demokratiaa.

Katseet Tunisiaan

Kansainväliseltä yhteisöltä sekä de Caen että Cammack toivovat näkökulmanvaihdosta.

Keskustelua käydään tällä hetkellä pääasiassa arabimaita repivistä aseellisista konflikteista ja terrorismista sen sijaan, että pureuduttaisiin näiden ongelmien perimmäisiin syihin.

Koulutuksen, työllisyyden ja poliittisen osallistumisen mahdollisuuksien parantaminen ei pelkästään kohentaisi arabimaiden asukkaiden elämänlaatua, vaan tekisi myös alueesta vakaamman ja turvallisemman ja vähentäisi terrorismia.

Cammack suosittelee taloudellisen tuen ja sijoitusten suuntaamista Tunisiaan. Jos edes yksi arabimaa kohtelisi kansalaisiaan tasavertaisesti, siitä voisi tulla demokratian esikuva naapurimaille.

”Tunisia näyttäisi mallia siitä, että väkivallalle ja autoritääriselle hallinnolle on vaihtoehtoja.”

Ulkomaiden mahdollisuudet edistää inhimillistä kehitystä arabimaissa ovat rajalliset. Cammackin mukaan vastuu tästä työstä lankeaa kuitenkin entistä enemmän EU:lle. Yhdysvaltojen nykyhallinto on tehtävästä tuskin kiinnostunut.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.