Skip to main content

Skenaario 2025: Putinin kausi lakkaa Venäjällä

Entä jos Venäjä luisuu valtakamppailuun?

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Ruumis makasi tatamin vasemmassa reunassa. Mediatietojen mukaan Vladimir Putin oli luhistunut kesken viikoittaisen judoharjoituksensa. Hänen henkilökohtainen lääkärinsä oli paikalla hetkessä, mutta apu tuli liian myöhään.

Huhumylly alkoi jauhaa välittömästi. Myrkytettiinkö Putin? Kuka hänestä halusi eniten eroon?

Motiiveja saattoi olla monella. Venäjän taloudella oli pitkään mennyt kehnosti, sillä öljyn hinta mateli alle maan tuotantokustannusten. Valtion varoista yhä suurempi osa meni varustautumiseen, 2010-luvun lopulta alkaen myös kansalaisten valvontaan ja erilaisiin propagandakampanjoihin. Kansan keskuudessa Putinin länsivastainen agenda ei kuitenkaan enää purrut niin kuin ennen. TV:n katsojaluvut laskivat.

Silovikeista, Venäjän voimaministeriöistä ja niiden valtaapitävistä, moni oli lisäksi toivonut pääsevänsä lähemmäs vallan huippua vuoden 2024 presidentinvaaleissa, kun Putinin kauden oli ollut määrä päättyä.

Putin oli ostanut ihmisiä itselleen lojaaleiksi ja siten tasapainottanut eri valtaryhmien intressejä. Lopulta hän oli 2020-luvun alussa sementoinut asemansa vallan viimeisenä ja ainoana takaajana muuttamalla poliittisen järjestelmän säännöt mieleisikseen.

Nyt itsestään instituution rakentanut Putin oli kuitenkin poissa. Poliittisen ja taloudellisen vallan sisäpiiri alkoi syytellä toisiaan.

Sekavassa tilanteessa ensimmäisenä valtaan kurotti tuvallisuuspalvelu FSB. Se alkoi vahvistaa ulkoista viholliskuvaa ja levittää salaliittoteoriaa siitä, että länsi oli sekaantunut Putinin kuolemaan. Lakeja ulkomaisista agenteista kiristettiin edelleen. Läntistä mediaa syytettiin väärän tiedon levittämisestä, kun se julkaisi tietoja presidentin sairauskohtauksesta.

Systeemin sisäiset, kovimpiin silovikeihin nähden astetta vapaamielisemmin ajatelleet pragmatistit puolestaan katsoivat, että valtion tulisi vastata kansan orastavaan liberaalien ajatusten kysyntään. Jos valtio tekisi itsestään oleellisimman »liberaalin» vaihtoehdon, uudistusvaatimukset voitaisiin pitää eliitin kontrollissa.

Pahimmin eliitin valtataistelun jalkoihin jäivät Venäjän köyhät alueet. Ne olivat olleet riippuvaisia kuvernööriensä ja Putinin lojaliteetista ja Moskovan tukiaisista, mutta ne tyrehtyivät, kun eliitti taisteli vallasta. Arjesta tuli selviämistä. Lääkäriin ei päässyt, ja ruoka ehtyi markettien hyllyiltä, kun tuonti takkusi huonokuntoisilla teillä.

Kuohunta alkoi Pohjois-Kaukasiasta. Tšetšenian presidentin Ramzan Kadyrovin ja Putinin henkilökohtainen lojaliteettisopimus oli nyt mennyttä, ja alue alkoi tähytä tukea vaurailta muslimimailta.

Euroopan unioni oli jäänyt monenkeskisen järjestelmän murroksessa ja Yhdysvaltain ulkopoliittisen eristäytymisen aikana liberaalien arvojen ja yhteistyön ainoaksi puolustajaksi. Unioni tyytyi jatkamaan Venäjälle asettamiaan pakotteita ja tuomitsemaan kansalaisten valvonnan kiristykset. Liberaalien pragmatistien tukeminen näytti liian riskialttiilta. Niin kauan kuin venäläiset saattoivat vapaasti lähteä maasta, tilanteeseen ei ollut puuttumista.

Osa venäläisistä myös lähti. Etenkin Pohjois-Kaukasiasta alkoi tulla aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita Suomeen.

 

Asiantuntijoiden  kommentit:

 

Apulaisprofessori Katri Pynnöniemi, Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu

»Jos Putin kuolisi äkillisesti, tilanteessa olisi suuri riski siihen, että Venäjän poliittinen järjestelmä ajautuisi kaaokseen», sanoo Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen apulaisprofessori Katri Pynnöniemi.

Nyt Kreml pyrkii kaikin keinoin kontrolloimaan sitä, kuka Venäjän johdossa jatkaa, mutta yllättävässä tilanteessa tämä ei olisi mahdollista. Silloin tärkein kysymys olisi, kuka vallankahvaan ehtisi ensin.

Voisi syntyä eliitin sisäinen konflikti. Näin voisi Pynnöniemen mukaan käydä etenkin, jos eliitin sisäiset sopimukset omistusten ja varallisuuden jakamisesta haastettaisiin. Esimerkiksi turvallisuuspalvelu FSB, kansalliskaarti tai valtionyhtiöiden turvallisuuspalveluina toimivat yksityiset sotilasyritykset voisivat nousta merkittäviksi tekijöiksi.

Toisaalta olemassa olevat instituutiot voisivat toimia niin kuin on tarkoitus. Pääministeristä voisi tulla virkaatekevä presidentti, ja uudet presidentinvaalit järjestettäisiin nopeasti.

EU todennäköisesti seuraisi tällaista skenaariota sivusta ja tukisi institutionaalista prosessia eli pääministerin nousua presidentiksi. Jos eliitti ajautuisi sisäiseen konfliktiin, EU saattaisi jäädyttää venäläisten varoja. Ja jos tilanne kärjistyisi esimerkiksi taisteluksi Venäjän ydinaseiden hallinnasta, EU luultavasti kääntyisi Yhdysvaltain ja YK:n puoleen.

Suomi pyrkisi todennäköisesti edistämään EU:n yhtenäisyyttä yllättävässä tilanteessa. Pynnöniemen mukaan Suomelle ensimmäinen riski olisi mahdollisesti taloudellinen. Se voisi toteutua, jos esimerkiksi energiayhtiö Fortumin venäläiskumppanit joutuisivat osaksi eliitin sisäistä kamppailua.

 

Vanhempi tutkija Sinikukka Saari, Euroopan unionin turvallisuus­tutkimuksen instituutti EUISS

»Valtakamppailuun joutuminen siinä tilanteessa, että presidentti Putin jostain syystä poistuisi, on varmasti yksi suurimmista riskiskenaarioista myös Kremlissä», sanoo Venäjä­-asiantuntija Sinikukka Saari.

Koska valta on Venäjällä henkilöitynyt nimenomaan Putiniin ja samaan aikaan viralliset instituutiot ovat verrattain heikkoja, uuden johtajan löytämisessä olisi Saaren mukaan omat ongelmansa.

»Myös salaliittoteorioita varmasti etsittäisiin ja löydettäisiin, sillä ne ovat isossa osassa venäläisen median narratiiveja ylipäänsä.»

Saaren mukaan on myös todennäköistä, että alueelliset ja yhteiskuntaluokkien väliset erot syvenevät Venäjällä edelleen. Putinilla on erityinen lojaliteettisuhde Pohjois-Kaukasian hallintoon, ja alue olisi todennäköisesti yksi niistä, joilla vallan sisäpiiriläiset haluaisivat osoittaa pitävänsä ohjat tiukasti käsissään.

Venäjän taloutta Saari sen sijaan pitää vahvempana kuin UP-lehden skenaario. Hänen mukaansa ei ole todennäköistä, että talous menisi täysin kuralle seuraavien viiden vuoden aikana.

EU voisi skenaarion esittämässä tilanteessa Saaren mukaan vain pyrkiä tukemaan sitä, että Venäjän uusi vallanpitäjä valittaisiin virallisen, edes näennäisesti demokraattisen prosessin mukaisesti. Skenaariosta voisi seurata ulko- ja turvallisuuspoliittisia riskejä myös Suomelle. Ne olisivat suurimmillaan, jos seuraaja olisi Venäjän suurvalta-asemaa ajava kovan linjan poliitikko tai joku, joka haluaisi painostaa muita maita taloudellisilla riippuvuussuhteilla.

 

Erikoistutkija Ossi Piironen, ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikkö 

”Mitä jos” -kysymykseen perustuva tapa tuottaa skenaarioita ei ole kaikkein tyypillisin, mutta sekin voi tuottaa varautumisen kannalta varsin hyödyllistä tietoa, sanoo ulkoministeriön erikoistutkija Ossi Piironen.

”Venäjä-skenaarion lähtökohta presidentti Vladimir Putinin vallasta poistumisesta – tavalla tai toisella – tulee viimeistään pitkällä aika välillä väkisinkin vastaan. Tällaiseen tilanteeseen liittyviä seurauksia ja toimintavaihtoehtoja kannattaa pohtia jo nyt.” 

Piironen pitää Putinin menehtymistä yhtenä mahdollisena vallan vaihtumisen skenaariona.  

”Presidentti Putinin asemasta ennen ja jälkeen voidaan tuottaa monenlaisia mahdollisia skenaarioita. Toisissa painottuu jatkuvuus, toisissa epäjatkuvuus”, Piironen toteaa. 

Jatkuvuutta korostavissa skenaarioissa Putin tai hänen poliittista perintöään säilyttävät voimat pitävät valta-asemansa vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta, tavalla tai toisella. Epäjatkuvuuteen painottuvissa skenaarioissa valta vaihtuu yllättäen, nopeasti tai niin, että politiikassa tai poliittisessa järjestelmässä tapahtuu merkittäviä muutoksia nykyiseen verrattuna.  

”Tilanne käy ennakoinnin kannalta hankalaksi, kun on tunnustettava, että yksi ja sama tapahtuma tai tilanne voi johtaa monenlaisiin kuviteltavissa oleviin seurauksiin. Hyvä perusymmärrys Venäjän sisäpolitiikasta, yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä, ynnä muusta voi tietenkin johtaa robusteihin arvioihin mahdollisista kehityskuluista.”