Skip to main content

Bruno Jäntti: Isis-järjestön rikokset on tutkittava

Eurooppaan palanneiden Isisin jäsenten tarkasteleminen pelkästään turvallisuusuhkana on riittämätöntä. Heidän osallisuutensa sota­rikoksiin on selvitettävä ja epäillyt tuotava oikeuteen.

Teksti Bruno Jäntti

Vuoden 2014 kesällä suuren yleisön tietoon nousi ryhmittymä, jonka yhteiskunnallinen projekti on sittemmin muovannut Syyrian konfliktia ja Irakin sisäpolitiikkaa sekä johtanut tuhansien ihmisten murhaamiseen terrori-iskuissa Syyrian ja Irakin ulkopuolella. Islamilainen valtio -järjestö, joka tunnetaan paremmin nimellä Isis, valtasi salamasodalla laajat maantieteellisesti yhtenäiset alueet Irakista ja Syyriasta ja julistautui suvereeniksi poliittiseksi järjestelmäksi.

Irakin ja Syyrian välisen valtiorajan häivyttänyt Isis onnistui vuosien ajan luomaan hallintorakenteita ja oikeusjärjestystä siihen kohdistetusta sotilaallisesta paineesta huolimatta. Asteittain organisaatio menetti suvereniteettinsa miehittämillään alueilla ja siirtyi maan alle. Vuonna 2020 Isisillä arvioitiin olevan yli 14 000 taistelijaa Irakissa ja Syyriassa.

Isis on maailmanlaajuinen ja monikansallinen hanke, joka on haalinut käyttöönsä huomattavat taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Vuonna 2015, Isisin ollessa voimakkaimmillaan, sillä oli yli miljardin euron vuosibudjetti. Organisaatioon liittyi noin 40 000 jäsentä pelkästään Irakin ja Syyrian ulkopuolelta. He olivat peräisin yli sadasta valtiosta, ja suuri osa heistä värväytyi organisaation aseelliseen siipeen.

 

Vuoden 2014 elokuussa Isis valloitti Sinjarin vuoristoalueen Irakissa. Sinjarin vuoristo on jesideille pyhä alue ja ensisijainen asuinalue. Jesidismi on yksijumalainen, muinaisista Mesopotamian uskomusjärjestelmistä juontuva uskonto. Etnisesti jesidit ovat kurdeja.

Isis aloitti välittömästi jesidisiviilien joukkotuhonnan ja orjuuttamisen. Rikokset jatkuivat tauotta useita vuosia. Järjestö joukkotuhosi noin
10 000 jesidiä, joista suuri osa oli miehiä ja yli 12-vuotiaita poikia. Samalla Isis otti noin 7 000 jesidinaista ja -lasta vangeiksi ja orjiksi.

Matkustin kollegani Airin Bahmanin kanssa Irakiin Isisin hallitsemien alueiden viereen joulukuussa 2015 keräämään dokumentaatiota tuolloin täydellä teholla käynnissä olevasta joukkotuhonnasta ja orjuuttamisesta. Olimme ensimmäiset suomalaiset tutkijat, jotka tekivät paikan päällä laajaa tutkimusta Isisin jesideihin kohdistamista rikoksista.

Teimme yli 20 perinpohjaista haastattelua Isisin jesidi­taustaisten vankien kanssa. Heistä osa oli päässyt vapaaksi vain päiviä ennen haastatteluamme.

Aineiston karttuessa kävi ilmi, etteivät rikokset olleet rivitaistelijoiden itsensä sotakentällä ideoimia, vaan kyseessä oli organisaation tarkkaan suunnittelema yksityiskohtainen ohjelma. Joukkotuhoamisen ohessa Isis loi osasta vangitsemistaan jesidisiviileistä liikuteltavan pakkotyövoimareservin.

Rikokset jatkuivat tauotta useita vuosia. Järjestö joukkotuhosi noin 10 000 jesidiä, joista suuri osa oli miehiä ja yli 12-vuotiaita poikia.

Isis ymmärretään edelleen ennen muuta terroristijärjestönä. Nimitys on vakiintunut järjestön kuvaukseksi sekä tiedotusvälineiden että tutkijoiden kielenkäytössä. Myös Isisin riveissä taistelleiden paluusta Eurooppaan on keskusteltu ensisijaisesti heidän muodostamansa terrorismiuhan rajauksella. Terrorismin uhka on todellinen, joten on välttämätöntä tukea viranomaisten lainvalvontatyötä.

Mahdollisen vaaran ohella on kuitenkin kiinnitettävä huomiota jo tapahtuneeseen. Eurooppaan palanneista Isisin jäsenistä käytävässä keskustelussa takasijalle on jäänyt se, että organisaatio on syyllistynyt kansainvälisoikeudellisesti sotarikosasteikossa kaikkein vakavimpaan tekoon: joukkotuhontaan.

Joukkotuhonta ja rikokset ihmisyyttä vastaan, joissa on tekomuotona orjuuttaminen, ovat Suomen rikoslain 11 luvussa säänneltyjä kansainvälisiä rikoksia, joihin pätee tuomiovallan universaalisuusperiaate. Tämä tarkoittaa, että Suomen lakia noudatetaan siitä riippumatta, onko teko rangaistava tekopaikassa voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

Yksinomaan Isisin muodostamaan terrorismin uhkaan keskittyminen ei ratkaise eikä voi ratkaista akuuttia ongelmaa: joukkotuhontaan ja orjuuttamiseen syyllistyneitä ei ole asetettu syytteeseen.

Noin 2 000 Isisiin liittynyttä eurooppalaista on sittemmin palannut Eurooppaan. On käytännössä varmaa, että heidän joukossaan on lukuisia jesidien joukkotuhontaan ja orjuuttamiseen osallistuneita.

 

Isisin rikokset on mahdollista ottaa kansainvälisen yhteisön käsittelyyn. Kansainvälisten tuomio­istuimien oikeusprosessit ovat pitkäkestoisia ja kalliita, mutta kansainvälisellä yhteisöllä on arvokasta osaamista näistä oikeudenkäynneissä. Ruandan kansanmurhaan syyllistyneiden tuomitsemiseksi asetettu Ruanda-tuomioistuin on esimerkki tehokkaasta kansainvälisestä yhteistyöstä, jonka ansiosta yli 80 henkilölle langetettiin tuomiot.

Ruanda-tuomioistuimen taloudelliset kustannukset olivat noin 1,1 miljardia euroa, mikä on osoitus siitä, että kansainvälisten tuomioistuimien oikeusprosessit vaativat monikansallista poliittista tahtotilaa.

Tuomioistuinten työ on harvoin moitteetonta. Täydellisiä onnistumisia ei toistaiseksi ole nähty, mutta harva kansainvälisen oikeuden tarpeellisuudesta ymmärtävä kiistää tuomioistuinten korvaamattoman arvon.

Isisin kohdalla kysymys koskettaa suoraan myös Suomea. Suojelupoliisi on saanut selville, että Suomesta lähteneitä nousi Isisissä vaikutusvaltaisiin asemiin. Eurooppaan palanneista Isis-jäsenistä sadasosa, noin kaksikymmentä henkilöä, on palannut Suomeen.

On mahdollista, että Isisin joukkotuhonta- ja orjuuttamis­ohjelmaan on osallistunut myös Suomen kansalaisia. Mahdollinen osallisuus näihin rikoksiin tulee selvittää Suomeen palanneiden ja palaavien järjestön jäsenten kohdalla.

Kaikki heistä kuuluvat oikeuden eteen. Heidän rikoksiinsa on vastattava lain täydellä voimalla.

Kirjoittaja on ASLA-Fulbright Graduate Grant -stipendiaatti ja politiikan tutkimuksen maisteriopiskelija Chicagon yliopistossa.