Mika Aaltola: Demokratiat haurastuvat

Ulkopolitiikka ja sitä julkaiseva Ulkopoliittinen instituutti täyttävät tänä vuonna 60 vuotta. Ajanjaksoon mahtuu monta maailmanjärjestyksen vaihetta ja muutosta, mutta demokratioilla on aina ollut keskeinen rooli kansainvälisessä järjestelmässä.

Demokratiat painivat kasvavien ulkoisten ja sisäisten haasteiden kanssa. Terveissä demokratioissa elää enää vain joka kymmenes ihminen maailmassa – demokratia ei leviä vaan haurastuu. Myös demokraattisen rauhan mahdollisuudet vähenevät ja kansainvälisten konfliktien määrä todennäköisesti kasvaa pitkästä aikaa.
Demokratioiden tilannetietoisuutta omista haavoittuvuuksista tulisi lisätä. Erityisesti ulkoisten geopoliittisten, geotaloudellisten ja suurvaltapoliittisten tausta-ajureiden rooliin tulisi yhdessä havahtua. Ymmärrys ulkoisesta kansainvälisestä ja poikkirajallisesta vaalihäirinnästä on jo kasvanut.

Valpastuminen ei koske kuitenkaan vain valtioita. Myös kansalaisten on syytä käsittää nykyistä paremmin demokratian perusolemus. Monikanavaisen sosiaalisen median aikakaudella on helppo ruokkia epäilyjä ja salaliittoteorioita demokraattisen päätöksenteon luonteesta. Tässä numerossa käsitellään nuorten suhdetta demokratiaan: ovatko nuoret uudistamassa demokratiaa vai valumassa sen ulkopuolelle. Jo nyt nähdään, että nuorten tavat toimia politiikassa ja käyttää mediaa eroavat vanhemmista.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia kannattaa lisätä yhä monimutkaistuvassa maailmassa. Pitää löytää demokraattisen osallistamisen ja joukkoistamisen väyliä, jotka vetoavat laajasti.

Teknologian, terveyden ja ilmastonmuutoksen edessä demokratiat voivat ottaa johtajuusroolia globaalilla tasolla.

Kansainvälisellä tasolla kysymys on myös kamppailusta avoimien yhteiskuntien puolesta, kun kilpailu eri poliittisten järjestelmien välillä lisääntyy. Erityistä huolta mutta myös toivoa tulisi keskittää aikakautemme isojen haasteiden menestyksekkääseen hallintaan.

Tässä lehdessä käsitellään myös Yhdysvaltojen ja Britannian avauksia demokraattisten maiden huippukokouksista. Teknologian, terveyden ja ilmastonmuutoksen edessä demokratiat voivat ottaa johtajuusroolia globaalilla tasolla. Universaalin, kaikille avoimen yhteistyön sisällä demokratiat voivat yhteistoiminnalla asettaa ratkaisujen suuntaa. Esimerkiksi laatustandardeja markkinoille pääsyn ehdoksi asettavat kauppasopimukset ovat yksi toimiva väline.

Ideologisen kamppailun paluuta demokratioiden ja muiden poliittisten järjestelmien välille ei osattu ennakoida kylmän sodan loputtua. Mutta demokraattisen toimijuuden ja globaalin roolin löytäminen on nyt haasteista keskeisimpiä.