Valta on vaihtunut kaikissa Poh­jois-Afrikan maissa Algeriaa ja Sudania lukuun ottamatta, mutta nuorten aikuisten tulevai­suudennäkymät eivät ole juuri paremmat kuin ennen vuoden 2011 kumouksia.

Alueen työttömyysluvut ovat Lähi-idän ja Etelä-Euroopan ohella maailman rumimpia: nuorista eli 15–24-vuotiaista oli viime vuonna työttömänä 27,5 pro­senttia. Alueen väestöstä valtaosa on alle 30-vuotiaita. Ennen arabikevättä tuni­sialaisista nuorista 44 prosenttia halusi muuttaa pois maasta. Marokossa vastaa­va luku oli 37 prosenttia, Algeriassa 32.

Maiden talouden pitäisi kasvaa noin viisi prosenttia vuodessa, jotta työllisyys­tilanne pysyisi edes nykyisellään nopean väestönkasvun tahdissa. Afrikan kehitys­pankin mukaan Egyptin talous kutistui viime vuonna. Tunisiassa ja Marokossa talous sentään kasvoi muutaman pro­sentin.

Demokratiamittareiden perusteella arabimailla menee nyt aiempaa parem­min. Egyptissä, Tunisiassa, Libyassa ja Marokossa on käyty vaalit. Egyptissä ja Marokossa on säädetty uudet perustus­lait; Tunisiassa perustuslakia säädetään parhaillaan.

Demokratia ei kuitenkaan tarjoa no­peaa ratkaisua Pohjois-Afrikan maiden talousongelmiin, sanoo Carnegie-säätiön Lähi-idän keskuksen vanhempi tutkija Lahcen Achy. Taustalla on vuosikymme­niä jatkunut talousmalli, jossa valtio on suosinut harvoja ja valittuja liikemiehiä. Talouden hedelmät on jaettu pienessä piirissä, ja monopolit ovat kukoistaneet.

”Markkinauudistukset ovat epäon­nistuneet”, Achy sanoo. ”Markkinoilta puuttuu sääntelyä ja kilpailuviranomais­ten kaltaisia instituutioita, jotka estäisi­vät määräävän markkina-aseman käytön ja toimisivat korruptiota vastaan.”

Julkisen talouden kupla

Markkinoiden mielivaltaisuus näkyy Pohjois-Afrikan taloudellisessa ilmapii­rissä, joka ei suosi yrittämistä ja uusia investointeja. Valmistava teollisuus ei ole päässyt kehittymään, ja valtiot ovat yrittäneet paikata tilannetta luomalla työpaikkoja rakennusalalle ja julkiselle sektorille.

Egyptissä hallitus on vastannut arabikevään jälkeen työpaikkojen ky­syntään paisuttamalla julkista sektoria jo 400 000 uudella työpaikalla. Maan talous on vajoamassa ulkomaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston avun varaan.

”Kansannousujen alettua hallitusten ensireaktio oli nostaa minimipalkkoja, mutta tulokset jäivät olemattomiksi niin Egyptissä kuin Tunisiassakin”, Achy sa­noo. Myös tutkijan synnyinmaassa Ma­rokossa palkankorotukset ovat lähinnä paisuttaneet budjettivajetta, joka on noussut seitsemään prosenttiin brutto­kansantuotteesta.

Maailmanpankin tuoreen raportin mukaan suorat ulkomaiset investoinnit arabimaihin vähenivät kumousvuonna 2011 yli kolmanneksen ja alamäki jat­kui viime vuonna. Maailmanpankissa uskotaan, että sijoittajat palaavat vä­hitellen, kun alueen poliittinen vakaus vahvistuu ja liiketoiminnan säännöt selkiytyvät.

Kaduille palanneille mielenosoitta­jille odotus on tuskallisen pitkä. Onko heillä toiveita todellisesta muutoksesta?

”Vaalilaki pitäisi säätää sellaiseksi, että se takaa kaikkien ryhmien pääsyn poliittiseen prosessiin. Kyse ei ole raket­titieteestä vaan tasavertaisista mahdolli­suuksista hoitaa julkisia virkoja ja istua parlamentissa”, Akl sanoo.

Vain mahdollisuuksien tasa-arvo takaisi Aklin ja El Sadatin mukaan sen, että vallassa olevat ja oppositiopuolueet voisivat saavuttaa yhteisymmärryksen Egyptin kehityksen keinoista.

El Sadatin mukaan presidentti Mursi ja tämän hallinto ovat menettäneet kan­san ja poliittisen opposition luottamuk­sen tyystin. Luottamuspula johtuu eten­kin siitä, että Mursi lisäsi viime vuoden lopulla lakimuutoksin omaa valtaansa ja runnoi läpi uuden perustuslain. Mus­limiveljeskunnan kriitikoiden mukaan islamistiset puolueet sulkivat muut ulos perustuslain valmistelusta.

Lisää luottoa

Poliittisen luottamuksen lisäksi Egyptin pitäisi kyetä luomaan uskoa myös talouteen. Julkisista menoista pitäisi säästää, jotta budjetin alijäämä saataisiin kuriin. Viime vuonna budjetin alijäämä oli Maa­ilmanpankin mukaan noin 11 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja sen odotetaan tänä vuonna nousevan.

Ziad Aklin mukaan tärkeintä olisivat polttoaineen ja muiden hyödykkeiden hintatukiaisten leikkaukset. Valtio tukee Egyptissä polttoaineen hintaa kuluvana vuonna noin 70 miljardilla punnalla eli noin 7,8 miljardilla eurolla.

Tukiaiset ja julkisen sektorin palkat nielevät julkisista menoista jo yli puolet. Tukien leikkausaikeet ovat kuitenkin jo aiheuttaneet Egyptissä väkivaltaisia protesteja.

Lisäksi Egypti tarvitsee kipeästi lisää ulkomaisia turisteja ja investointeja. El Sadatin mukaan etenkin Persianlahden maiden sijoittajat kaikkosivat Egyptistä kuohunnan alettua ja ovat varoneet palaa­masta, koska ”pelkäävät vallankumouksen tarttuvan omiin maihinsa”.

Ilman investointeja ei kuitenkaan voida luoda uusia työpaikkoja kansanta­louden kirjanpidossa näkyvän talouden piiriin, tutkija Lachen Achy toteaa.

Achyn mukaan vain virallisen ta­louden työpaikat takaavat työntekijöille turvalliset työolot ja säällisen palkan – sekä valtiolle sen kipeästi tarvitsemia verotuloja.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan Egyptin työssä käyvistä jopa yli 40 prosenttia teki viime vuonna työtä kansantalouden kirjanpidon ulkopuolella.

Pian Egypti elää velaksi. Qatar ja Li­bya ovat ilmoittaneet ostavansa Egyp­tin valtion velkakirjoja viiden miljardin dollarin arvosta, ja Turkki on luvannut kaksi miljardia. Kansainvälisen valuutta­rahaston viiden miljardin dollarin lainan ehtona on, että Egypti sitoutuu talousuu­distuksiin ja kulukuriin.

El Sadatin mukaan etenkin IMF:n laina olisi Egyptille symbolisesti merkit­tävä, sillä se loisi talouteen luottamusta ja voisi rohkaista muitakin avaamaan Egyptille lainahanojaan.

Luottamusta kaipaa myös Tunisian talous. Se kasvoi viime vuonna alle puoli­toista prosenttia, ja inflaatio kipusi lähes kuuteen prosenttiin. Joka kolmas nuori on vailla työtä.

Ennen poliittista kuohuntaa Tunisiantalous oli noussut kilpailukyvyltään Af­rikan parhaaksi ja suoriutui myös glo­baalissa vertailussa. Vuosina 2011–2012 Tunisia oli Maailman talousfoorumin lis­talla sijalla 40, ja taakse jäivät esimerkik­si Puola (41), Italia (43) ja Kreikka (90).

Pyrimme nyt järjestämään tytöille asun­toloita ja koulukyytejä.

Tunisiassa taloutta on yksityistetty ja monipuolistettu enemmän kuin naapuri­maissa, mutta nyt Tunisiankin poliittisen järjestelmän kriisi jarruttaa talousuudis­tuksia. Islamistista hallituspuoluetta on syytetty uuden perustuslain säätämistyön kaappaamisesta omien intressiensä aja­miseen. Maltillisella islamistipuolue En­nahdalla on hallussaan enemmistö sekä hallituksen että perustuslakia säätävän kokouksen paikoista.

Keväällä tunisialaisten luottamus Ennahdaan kärsi myös oppositiopolii­tikko Chokri Belaidin murhaselkkauk­sen vuoksi. Sekulaarit oppositiopuolueet syyttivät helmikuisesta murhasta Ennah­daa. Maa syöksyi syvälle poliittiseen kriisiin: Hallitus vaihtui, kun Ennahdaa edustava pääministeri Hamadi Jebali erosi. Islamisteilla on enemmistö myös uudessa hallituksessa, jota johtaa pää­ministeri Ali Larayedh.

Hallituksenvaihdos ei kuitenkaan tyynnyttänyt tunisialaisia, joista monet kokoontuivat keväällä maan suurimpiin mielenosoituksiin sitten vuoden 2011. Mielenosoittajat vaativat myös uuden hallituksen eroa.

Uusi hallitus sanoo sitoutuneensa sii­hen, että perustuslaki saadaan säädetyk­si viimeistään kesäkuussa. Avoinna ovat muun muassa kysymykset siitä, mikä asema uskonnolla on Tunisian valtiossa ja pitäisikö poliittisesta järjestelmästä tulla pääministeri- vai presidenttivetoi­nen. Uudet vaalit on määrä järjestää en­nen vuoden loppua. Marokossa luottamus poliittiseen järjestelmään on sen sijaan palaamassa, uskoo Marokon parlamentin varapu­hemies Mohamed Yatim. Hän edustaa maltillista islamilaista Oikeus- ja kehi­tyspuoluetta PJD:tä, jolla on enemmistö koalitiohallituksen paikoista.

”Arabikevään kuohunnan aikana nuorison liikehdintä suuntautui poliit­tisen järjestelmän ulkopuolelle, sillä po­liittisiin puolueisiin ei luotettu historial­lisista syistä. Nyt poliittinen toiminta on ottanut jälleen paikkansa. Poliitikot ovat tiedostaneet uudella tavalla oman työnsä vastuullisuuden”, Yatim sanoo.

Perustuslaki lisää avoimuutta

Marokko sai uuden perustuslain heinä­kuussa 2011, ja se takaa kansalaisille muun muassa paremmat mahdollisuudet saada tietoa viranomaisten toiminnasta. Vuoden 2011 lopussa järjestettiin vaalit, joita pidettiin yleisesti rehellisinä. Uuden perustuslain mukaan Marokon kunin­kaan on nimitettävä vaalit voittaneen puolueen johtaja pääministeriksi. Aiem­min vaalivoitto ei taannut pääministerin paikkaa.

Hallitusvastuuseen noussut pjd on korostanut sosiaalista oikeudenmukai­suutta. Puolue on muun muassa tukenut köyhimmän väestönosan lääkehankintoja.

Sosiaalimenojen lisäykset ovat kui­tenkin kasvattaneet valtion velkaa ja budjetin alijäämää yli seitsemän prosen­tin. Etenkin työttömät nuoret ovat olleet tyytymättömiä hallituksen taloudenhoi­toon ja osoittaneet mieltään pääkau­pungin Rabatin kaduilla viime vuoden lopulta lähtien. Keväällä mielenosoituk­siin yhtyivät myös maan kaksi suurinta ammattiliittoa. Mielenosoittajat ovat vaatineet hallitukselta toimia työpaik­kojen luomiseksi.

Uusi perustuslaki on parantanut myös naisten oikeudellista asemaa per­heessä ja tuonut lisää naisia politiikkaan. Vuoden 2011 vaaleissa naisille varat tiin parlamentista 60 paikkaa yhteensä 395:stä. Naisista valtaosa on edelleen työelämän ulkopuolella. Maaseudulla tyttöjä ei lähetetä välttämättä kouluun, jos matka on pitkä.

Yatim uskoo, että naispoliitikkojen antama esimerkki muuttaa vähitellen perinteisiä asenteita yhteiskunnassa. ”Pyrimme nyt järjestämään tytöille asun­toloita ja koulukyytejä. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät perheet saavat lisäksi pienen korvauksen, jotta voivat lähettää kaikki lapsensa kouluun.”

Vaurautta ja epävakautta

Pohjois-Afrikan maista Algeria ja Libya hyötyvät huomattavista öljy- ja kaasutu­loista, mutta myös näissä maissa kaiva­taan poliittisia uudistuksia.

Algerialle on kertynyt öljy- ja kaasu­tuloista yli 200 miljardin dollarin valuut­tavarannot. Hyvin kohdennetuilla markki­nauudistuksilla Algeriasta voisi tulla koko alueen talousveturi. Presidentinhallinto ja maan turvallisuuskoneisto ovat kuiten­kin olleet haluttomia avaamaan taloutta tai höllentämään autoritaarista otettaan 37 miljoonan asukkaan väestöstä.

Libya kamppailee edelleen vuoden 2011 sisällissodan jälkeisen epävakau­den keskellä. Huhtikuun lopulla Rans­kan suurlähetystön edessä Tripolissa räjähti pommi, joka haavoitti kolmea ihmistä. Tuoreessa muistissa on myös isku Yhdysvaltain konsulaattiin Beng­hasissa. Iskussa kuoli muiden muassa Yhdysvaltain suurlähettiläs.

Tripolin räjähdys oli ensimmäinen isku Libyan pääkaupunkiin. Sitä pidet­tiin mahdollisena merkkinä hallituksen vallan heikkenemisestä.

Artikkelissa haastatellut pohjoisafrikkalaiset poliitikot ja tutkijat osallistuivat maaliskuussa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja Ulkopoliittisen instituutin järjestämään tilaisuuteen Helsingissä.