Siirry sisältöön

Jyrki Ruohomäki: Pohjois-Irlannin kuuma kesä

Unionistien mielenosoitukset Belfastissa ovat jatkuneet ko­ko kevään. Syynä on kiista Britannian lipusta, jonka liehumista on rajoitettu kaupungintalolla 18 päivään vuodessa.

Lippukiistaa on edeltänyt jo jonkin aikaa voimistunut tasavaltalaisterrori. Irlannin tasavaltalaisarmeija ira luopui rauhansopimuksessa aseistaan, mutta ira:sta irtautuneet ter­roristisolut ovat iskeneet jälleen viime syksystä asti.

Kohteena ovat olleet esimerkiksi poliisivoimat ja protes­tanttien kerhotilat Belfastissa. Viimeisin kuolonuhri on marras­kuulta, jolloin surmattiin tasavaltalaisvankeja valvonut vangin­vartija. Iskusta otti vastuun The ira -nimellä toimiva ryhmä.

Myös tasavaltalaista Sinn Fein -puoluetta edustava vara­pääministeriMartin McGuinness on saanut tappouhkauksia. Maaliskuussa todellisiksi tasavaltalaisiksi itseään kutsuvat hyökkääjät pommittivat hänen taloaan mustalla maalilla. Po­liisi on löytänyt tasavaltalaisten asekätköistä kevään mittaan raskaampaakin kalustoa, kuten raketinheittimen ja sotilaskäyt­töön tarkoitettuja räjähteitä.

Turvallisuusviranomaiset pelkäävät, että tasavaltalaisterro­ristit valmistautuvat takavuosien kaltaiseen näyttävään iskuun, kun G8-ryhmän johtajat kokoontuvat kesäkuussa Pohjois-Irlantiin.

Ääriryhmät ovat turhautuneet siihen, että tasavaltalaisjohta­jat näyttävät tuudittautuneen Belfastin rauhansopimukseen ja jakavat paikallishallinnon ministeripaikat unionistien DUP-puolueen kanssa.

Lisämausteensa soppaan on tuonut viime vuoden lopun väestönlaskenta, jossa protestanttien osuus laski ensi kertaa alle puoleen väestöstä. Tämä näyttää tukevan niin sanottua ”love bomb” -teoriaa, jonka mukaan katolisten nopea väestönkasvu johtaa väistämättä Irlannin yhdistymiseen.

Radikaalien puristuksessa Sinn Fein on nostanut esiin vaa­teen Belfastin sopimukseen kirjatun kansanäänestyksen jär­jestämisestä. Äänestyksessä otettaisiin kantaa siihen, tulisiko Pohjois-Irlannin yhdistyä Irlannin tasavaltaan.

Yllättäen myös unionistien dUP on väläyttänyt tuke­aan äänestykselle, sillä mielipidetiedustelut osoittavat, että myös kasvava osa katolilaisista tukee pysymistä Britannian yhteydessä. Irlanti on talousvaikeuksissa, ja Britanniasta virtaa Pohjois-Irlantiin subventioita. dUP laskee, että pohjoisirlanti­laiset eivät lähtisi tässä tilanteessa Irlannin kelkkaan.

Pohjois-Irlannin keskustelu noudattaa siis edelleen voimak­kaasti vanhoja yhteiskunnallisia jakolinjoja. Tämä on eräs rau­hansopimuksen suurimmista ongelmista. Sopimus rakentuu konfliktinratkaisun perusajatukselle, jonka mukaan ryhmäidentiteetiltään riitaisat osapuolet on saatava elämään rauhas­sa rinnakkain takaamalla, että molemmille ryhmille tärkeitä ajatuksia ja symboleja kunnioitetaan.

Samalla sopimus kuitenkin institutionalisoi toisilleen viha­mieliset poliittiset aatteet. Kahden tradition ympärille rakennet­tu vallanjako jättää vähän poliittista tilaa jaon ulkopuolisille voimille ja uusille ajatuksille. Silmäys kansalaisyhteiskuntaan vahvistaa tätä näkemystä: protestanttiset ja katoliset lapset käy­vät eri kouluja, eikä kaupunkia halkovista rauhanmuureista ole päästy eroon.

Lisäksi symbolit ovat nousseet tärkeämpään asemaan kuin ihmisten arkielämään vaikuttavat kysymykset. Hyvä osoitus on viime joulukuun vesikriisi: kun Belfastin vesipula ajoi ihmi­set kaduille jonottamaan vettä, kaupunginvaltuusto riiteli lipu­tuskäytännöstä.

 

Kirjoittaja on tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa.