Skip to main content

Kuka purkaisi aikapommin?

Professori Markku Wileniuksen mukaan maailma on siirtymässä kehitysvaiheeseen, jossa kasvumallimme, globaalihallinnan instituutiomme ja demokratiamme joutuvat kyseenalaisiksi.

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Kuvat Anna-Kaisa Hiltunen

Modernit talou­det kehittyvät 40–60 vuoden sykleissä, jotka perustuvat tiet­tyihin teknologisiin innovaati­oihin, esitti venäläinen talous­tieteilijä Nikolai Kondratjev (1892–1938) aikanaan.

Teollistuminen alkoi 1780-luvulla höyrykoneiden voimin, minkä jälkeen seurasi toinen sykli, kun liikkuminen nopeutui teräksen ja rautatei­den ansiosta. Kolmatta sykliä leimasivat sähkö ja sen kasvat­tama työn tuottavuus, neljättä fossiiliset polttoaineet, autot ja liikkumisen nopeutuminen edelleen.

Turun yliopiston tulevaisuu­dentutkimuksen professorin Markku Wileniuksen mukaan viidettä sykliä on pyörittänyt tieto- ja viestintäteknologian kehitys, ja nyt maailma on siir­tymässä kuudenteen aaltoon.

Siinä ratkaisevaksi nousevat teknologiat, jotka lisäävät luonnonvarojen käytön tehok­kuutta.

Edustuksellisen demokratianuudistaminen pitää nostaa Suomessa poliittisen agendan ykkösasiaksi, sanoo professori Markku Wilenius.

Edustuksellisen demokratianuudistaminen pitää nostaa Suomessa poliittisen agendan ykkösasiaksi, sanoo professori Markku Wilenius.

Tulevaisuuskirjasi mukaan kuudes aalto on kilpajuoksua aikapommia vastaan. Miten niin?

Yli puolet maapallon eko­systeemeistä on häiriötilas­sa. Maailman energiasta 80 prosenttia tulee raakaöljyn johdannaisista, ja öljyriippu­vuus on aiheuttanut globaalin saasteongelman. Epätasa-arvo lisääntyy, kun globaalin hyvin­voinnin kasvu ei jakaudu tasai­sesti. Resurssien ja niiden käy­tön välinen kuilu syvenee: eri laskelmien mukaan kulutusta pitäisi leikata 80 prosenttia, jotta se olisi kestävää.

Olemme sodassa välinpitämättömyyttämme vastaan. Nyt pitäisi pysähtyä niin kuin vuoden 1919 Versailles’n rau­hankokouksessa. Siellä todet­tiin ensimmäistä kertaa, että näin ei voi jatkua.

Millaisia instituutioita aikapommin purkamiseksi tarvitaan?

Tarvitaan YK:ta voimakkaampi, dynaamisempi ja päättäväi­sempi elin. Sellainen voisi olla maailmanhallitus, joka kes­kittyisi seuraavien 15 vuoden aikana resurssien jakelun tasaamiseen ja käytön tehos­tamiseen. Maailmanhallituk­sella pitäisi olla lainsäädäntövalta yli kansallisvaltioiden: päätösten pitäisi tulla voi­maan sellaisinaan ilman, että kansallisvaltiot ratifioivat niitä erikseen.

Toiseksi talouden kasvu­mallia on muutettava. Nykyi­nen kasvu on haitallista, koska se on melkein aina sidoksissa resurssien kulutukseen. Uusi malli pitää ottaa luonnosta, jossa kasvu on korkoa edelli­selle pääomalle. Tähän voidaan pyrkiä esimerkiksi aurinkoenergialla, jota voidaan käyttää määrättömästi.

Kuinka realistisena pidät maailmanhallituksen perustamista?

Realistisena kyllä, mutta en nyt. Nykyinen kriisi pahenee vielä niin, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen haitat tulevat radikaalisti ilmi. Vasta sitten uskomme, että kansallisvaltiokeskeinen resurssipoli­tiikkamme on tiensä päässä.

Maailmanhallituksen päätösten pitäisi tulla voimaan sellaisinaan ilman, että kansallisvaltiot ratifioivat niitä erikseen.

Kirjoitat, että tulevaisuuden vahvimpia talouksia ovat Kiina, Intia ja Yhdysvallat. Mikä rooli Euroopalle jää?

Eurooppa voi olla edelläkä­vijä maailman sosiaalisena omanatuntona, jollainen se jo on esimerkiksi ilmastonmuu­toksen torjunnassa. Rooli on tärkeä, sillä kukaan muu ei sitä lähitulevaisuudessa ota. Kiina ja Intia keskittyvät elintasonsa nostamiseen, Yhdysvallat ja esimerkiksi Venäjä omien int­ressiensä suojelemiseen.

Euroopan täytyy kuitenkin ratkaista taloudelliset ja demo­grafiset ongelmansa. Vuoteen 2050 mennessä kolmannes eu­rooppalaisista on yli 65-vuotiai­ta. Meidän täytyy keksiä, kuinka ikääntynyt yhteiskunta toimii.

Kirjasi mukaan kuudennen syklin kehitys haastaa nykyiset edustukselliset demokratiat. Miksi?

Kansallisvaltiot ja edustukselli­nen demokratia ovat teollisen aikakauden tuotteita. Nyt valta hajautuu pois kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle, kuten Euroopan unionille, ja paikalliselle tasolle, eli suoran demokratian liikkeille. Ne ovat yksittäisen ihmisen kannalta tehokkain tapa vaikuttaa itsel­le tärkeisiin asioihin.

Siksi kansalliset edustuksel­lisen demokratian instituutiot pitää uudistaa. Kaikki pitää kyseenalaistaa!

Valtionhallinnon satojen siilostrategioiden sijaan pitää miettiä, mikä on se yhteinen päämäärä, jota kohti mennään, ja etsiä paras tapa siihen pää­semiseksi. Asioiden pilkkomi­nen eri ministeriöihin on osa­optimointia, johon ei ole enää varaa.

 

Markku Wilenius: Tulevaisuuskirja. Otava 2015, 208 s.Ilmestyy alkukesästä.