Skip to main content

Vapaakauppa voi kutistaa taloutta

Vapaakauppa voi kutistaa taloutta

Euroopan unioni neuvottelee kahdesta suuresta vapaakauppasopimuksesta, joiden on määrä kasvattaa taloutta. Käykö niin väistämättä?

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Kaupan vapauttaminen luo vaurautta niihin maihin jotka osallistuvat sopimuksiin.
→ Osittain totta.

 

Euroopan unioni neuvottelee parhaillaan kahdenvälisestä vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltain kanssa ja monenvälisestä palvelukauppasopimuksesta 22 maan kanssa. EU:n ja Yhdysvaltain TTIP-sopimus (Transatlantic Trade and Investment Partnership) ja palveluja koskeva Tisa-sopimus (Trade in Services Agreement) vilkastuttavat taloudellista toimintaa – keskimäärin.

Euroopan komission tilaustutkimuksen mukaan EU:n vienti Yhdysvaltoihin kasvaisi TTIP-sopimuksen ansiosta lähes kolmanneksen. Vaikutus perustuisi ennen muuta siihen, että tuonti ja vienti helpottuisivat sitä mukaa kuin esimerkiksi pakkausmerkinnät, turvallisuusmääräykset ja muu sääntely yhdenmukaistuivat.

Kaupankäynnin vilkastuminen toisi EU:lle noin 119 miljardin euron ja Yhdysvalloille noin 95 miljardin euron lisätulot vuodessa. EU:n bruttokansantuote oli vuonna 2014 Eurostatin mukaan noin 13 921 miljardia euroa, Yhdysvaltain puolestaan Maailmanpankin mukaan noin 17 419 miljardia dollaria eli noin 15 000 miljardia euroa.

Eräissä muissa tutkimuksissa sopimuksen taloutta kasvattava vaikutus on kuitenkin kiistetty. Esimerkiksi Itävallan kehitystutkimussäätiön mukaan TTIP vähentäisi EU-maiden keskinäistä kauppaa jopa kolmanneksen. Se korvautuisi tuonnilla Yhdysvalloista, jos tuonti sieltä olisi halvempaa. Lisäksi työttömyys ja siitä aiheutuvat kustannukset lisääntyisivät, jos EU-maiden yritykset eivät pystyisi kilpailemaan halvan tuonnin kanssa.

»Monet tutkimukset, jotka ennakoivat TTIP:n taloudellisia hyötyjä, perustuvat teollisen vallankumouksen aikaisiin talousteorioihin. Niissä oletetaan, että työvoima siirtyisi uusille kasvualoille viipymättä. Niin saattoi käydä teollistumisen aikana, kun harvassa työssä tarvittiin erityisosaamista, mutta nykyaikana realistisempaa on, että siirtymä vie jopa vuosikymmenen», sanoo tutkija Christer Lindholm Åbo Akademin kansantaloustieteen laitokselta.

Siksi vapaan kaupan rinnalle tarvitaan haastateltujen asiantuntijoiden mukaan yhteiskuntapolitiikkaa, joka tasaa kaupan vapauttamisen hyötyjen ja haittojen ääripäitä: työttömyys- ja muita sosiaalitukia on kehitettävä ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia lisättävä.

Lännen on luotava kansainvälisen kaupan säännöt, jotta Kiina saadaan niihin mukaan.
→ Osittain totta.

 

TTIP-sopimusta on perusteltu myös Kiinan nousun luomalla uhalla. On ajateltu, että Kiina ja muut nousevat taloudet saadaan mukaan kansainvälisen kaupan uusiin sääntöihin, kunhan Yhdysvallat ja EU pääsevät niistä ensin sopuun – ja jos eivät pääse, Kiina kehittää omat sääntönsä.

Kiina on ollut Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen vuodesta 2001, mikä on sitonut maan tullien alentamiseen ja kaupan sekä investointien esteiden purkamiseen. Ennen jäsenyyttään Kiina hyödynsi talouden kansainvälistymistä kylmästi oman etunsa mukaan: alkaessaan avautua 1980-luvulla Kiina suojasi nousevia teollisuudenalojaan kilpailulta ja imi itselleen teknologista osaamista, kun ulkomaisia sijoituksia suunnattiin ulkomaalaisten ja kiinalaisten yhteisyrityksiin. Lisäksi Shanghaihin ja muihin suuriin rannikkokaupunkeihin perustettiin talousalueita, joiden oli määrä vauhdittaa teknologian siirtoa ulkomaisilta yrityksiltä kiinalaisille.

Historian valossa näyttää todennäköiseltä, että Kiina hyödyttää omaa talouttaan WTO:n säännöillä mahdollisimman taitavasti ja liittyy uusiin vapaakauppajärjestelyihin vasta, kun se hyötyy niistä varmasti.

Kiinan ja muiden nousevien talouksien asema voi muuttua sitä mukaa kuin TTIP ja muut WTO:n ulkopuoliset, kahdenväliset ja alueelliset sopimukset kattavat aiempaa suuremman osan maailman kaupasta ja taloudesta.

»Jos WTO:n ulkopuolisten vapaakauppasopimusten säännöt ja standardit koskevat merkittävää osaa maailmankaupasta, ulkopuolisille maille tulee painetta mukautua niihin, vaikka ne eivät olisi olleet mukana päättämässä kyseisistä sopimuksista», sanoo kansainvälisen kauppaoikeuden tutkija Johanna Jacobsson. Hän tutkii WTO:n oikeussääntöjä Euroopan yliopistoinstituutissa Firenzessä.

EU:n on pakko mukautua Yhdysvaltain sääntelyyn ja standardeihin.
→ Tarua.

 

Moni EU-maa kieltää geenimanipuloitujen ruokakasvien kasvattamisen, ja myös hormoneilla kasvatetun lihan tuominen unioniin on kielletty. Muun muassa tästä syystä EU:ssa on pelätty, että TTIP-sopimus pakottaisi unionin mukautumaan Yhdysvaltain sääntelyyn ja heikentäisi kuluttajien ja ympäristön suojaa.

EU:lla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta tai pakkoa hyväksyä Yhdysvaltain sääntöjä sinällään. »EU tuskin muuttaa linjaansa kokonaan, sillä lainsäädännön muutokset ovat Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien käsissä», Johanna Jacobsson sanoo.

Jacobssonin mukaan demokraattisen valvonnan näkökulmasta ongelmallista saattaa sen sijaan olla se »syvä regulatiivinen yhteistyö», jota eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset viranomaiset ja asiantuntijat tekevät ruohonjuuritasolla. Kyse on siitä, kuinka demokraattisesti valitut päättäjät pystyvät valvomaan viranomaistason päätöksiä, jotka eivät edellytä lakimuutoksia mutta jotka hivuttavat sääntelyä aiempaa yhdenmukaisemmaksi.

Toisaalta on syytä muistaa, että EU tarvitsee uutta sopimusta enemmän kuin Yhdysvallat, sanoo vapaakaupan tulevaisuutta tutkinut yhdysvaltalaisen Brigham Young -yliopiston valtio-opin professori Earl H. Fry. EU:lla on Yhdysvaltoja kovempi paine vauhdittaa taloutensa kasvua ja vahvistaa kansainvälistä asemaansa.

Tästä neuvotellaan

EU:n ja Yhdysvaltain välinen TTIP-sopimus keskittyisi kaupan teknisten esteiden poistamiseen, kuten sääntelyn yhdenmukaistamiseen. Tullit on suurimmaksi osaksi jo poistettu.

Neuvottelut on määrä saada päätökseen ennen kuin Yhdysvaltain presidentti vaihtuu. Jos tavoitteeseen ei päästä, neuvottelut venynevät ainakin kaksi vuotta.

Keväällä Yhdysvaltoja syytettiin yrityksistä painostaa EU:ta tinkimään muun muassa terveys- ja ympäristösääntelystään TTIP-sopimusneuvotteluissa.

Palvelukauppaa vapauttavasta Tisa-sopimuksesta neuvottelevat EU:n ja Yhdysvaltain lisäksi 21 maata, kuten Australia ja Uusi-Seelanti, Japani, Etelä-Korea ja Hongkong sekä Kanada, Chile ja Meksiko.

Kukin maa voi määritellä, mitä palvelualoja se haluaa avata kansainväliselle kilpailulle. EU on rajannut neuvotteluista pois julkiset palvelut.

»Sopimus vahvistaisi transatlanttista suhdetta ja EU:n asemaa, kun unioni kamppailee sisäisten ja kansainväliseen asemaansa liittyvien ongelmien kanssa», Fry sanoo.

Yhdysvallat on lisäksi taloudellisesti EU:ta vahvempi. Siinä missä EU:n yhteenlaskettu talous kasvoi viime vuonna noin 1,9 prosenttia, Yhdysvaltain talous kasvoi noin 2,4 prosenttia. Työttömiä oli Yhdysvalloissa noin kuusi prosenttia työvoimasta, EU:ssa lähes yhdeksän.

EU:n tärkeimmät vientimarkkinat ovat Yhdysvalloissa: unionin yhteenlasketusta viennistä viidennes suuntautuu Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat puolestaan vie eniten Kanadaan, noin 18 prosenttia kokonaisviennistä.

Yhdysvaltain ja EU:n sopimus vähentäisi valtioiden valtaa suhteessa suuryrityksiin.
→ Totta.

 

Alkuperäiseen TTIP-sopimusluonnokseen sisältyi niin sanottu investointisuoja, jonka mukaan investointeja koskevat riidat olisi ratkaistu välimiesmenettelyn avulla. Esimerkiksi yhdysvaltalainen suuryritys olisi voinut haastaa oikeuteen sijoituksensa kohteena olleen EU-maan, jos valtio olisi kiristänyt lakejaan ja suuryritys olisi tulkinnut lakimuutoksen vaikeuttavan liiketoimintaansa. Välimiehet olisi valittu jokaista oikeusjuttua varten erikseen, menettely olisi ollut salainen, eikä ratkaisuista olisi voinut valittaa.

Investointisuoja herätti EU:ssa laajaa kansalaisyhteiskunnan vastustusta. Kriitikoiden mukaan välimiesmenettelyssä ei olisi takeita siitä, että ratkaisut olisivat yhteneviä edes samanlaisissa tapauksissa. Myös välimiesmenettelyn läpinäkyvyyden puute ja tuomareiden mahdollinen kaksoisrooli yritysten asianajajina herättivät arvostelua.

Siksi EU toi viime syksynä neuvottelupöytään uuden sopimusluonnoksen, jonka mukaan välimiesmenettelystä luovuttaisiin ja investointiriidat ratkaistaisiin sen sijaan pysyvässä tuomioistuimessa. Riidanratkaisuelimeen valittaisiin viisi tuomaria Yhdysvalloista, viisi EU-maista ja viisi kolmansista maista, ja sen päätöksistä voisi valittaa erilliseen vetoomustuomioistuimeen. Lisäksi EU korosti ehdotuksessaan, että valtioilla olisi edelleen oikeus säätää yritysten toimintaedellytyksistä laeilla.

Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessorin Martti Koskenniemen mukaan uusi esitys on aiempaa parempi, mutta ei ratkaise tuomioistuimeen liittyvää perusongelmaa: uuden, ylikansallisen tuomioistuimen synnyttäminen vie kaupankäyntiin ja talouden toimintaan liittyvät kysymykset joka tapauksessa pois kansallisen oikeuden tuomiovallasta.

»Tämä muuttaa eurooppalaisen julkisen vallan ja kansainvälisen liike-elämän välistä tasapainoa merkittävästi yrityselämän eduksi. Kun kaupallisen toiminnan sääntelyyn liittyvät asiat ratkotaan oikeudessa kansainvälisellä tasolla, yritysten toiminta on yhä enemmän irrallaan niistä yhteiskunnista, joissa yritykset toimivat», Koskenniemi sanoo.

TTIP-neuvottelut jatkuvat edelleen, eikä Yhdysvallat välttämättä suostu EU:n ehdotukseen välimiesmenettelyn poistamisesta.

Juuri valmiiksi neuvotellussa Yhdysvaltain ja Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimuksessa välimiesmenettely on samankaltainen kuin TTIP:hen alun perin suunniteltiin. Sen sijaan palvelukauppaa koskevassa Tisa-sopimuksessa riidat aiotaan ratkaista perinteisessä valtioiden välisessä riidanratkaisumenettelyssä.