»Olen rekisteröitynyt äänestäjäksi, mutta en voi tuomita ketään, joka ei aio äänestää», sanoo kolmekymppinen nairobilainen Tania Ngima.
Nairobin keskiluokkaisen Hurlinghamin alueen Java-kahvilassa Ngiman soijamaitolatte jäähtyy. Älypuhelin vilkkuu pöydällä viestejä ja sähköposteja.
»Kenialaiset ovat väsyneitä politiikkaan, ja ymmärrän sen. Osa ajattelee, että meidät voisi pelastaa vain vallankumous.»
Ngima edustaa Kenian uutta, koulutettua ja valveutunutta ylempää keskiluokkaa. Hän on nuori, hyvin toimeentuleva kaupunkilainen, joka on kouluttautunut ulkomailla ja nähnyt maailmaa. Hän on suorittanut kansainvälisen liiketalouden maisterin tutkinnon Birminghamin yliopistossa ja työskennellyt sen jälkeen esimerkiksi Nigeriassa ja Ugandassa. Nyt Ngima konsultoi yrityksiä rahoituksesta ja strategiasta ja kirjoittaa kolumnia kenialaiseen Standard-päivälehteen.
Kehittyvien maiden demokratiakehitys tavataan laittaa Ngiman ja hänen kaltaistensa harteille. Tutkimusten mukaan demokratia vahvistuu siellä, missä talous ja keskiluokka kasvavat. Kenian talous on kasvanut vuodesta 2013 lähtien yli viisi prosenttia vuosittain. Keskiluokan kasvu näkyy etenkin Nairobissa ja sen ympäristössä: uusia ostoskeskuksia ja aidattuja asuinalueita nousee pikavauhtia.
Keskiluokka on yleensä koulutettua, kaupunkilaista ja avarakatseista. Siksi se vaatii poliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Ngiman vaatimus on, että politiikkaan pyrkijät esittäisivät selkeät suunnitelmat siitä, kuinka he aikovat maata kehittää. Etenkin Ngimaa huolettaa se, miten työmarkkinoille tuleville nuorille luodaan työtä.
»Näiden kysymysten sijaan poliitikot näyttävät ajattelevan, että kun he pääsevät valtaan, heillä on taattu työpaikka, iso palkka ja mahdollisuus korruptioon», hän sanoo.
Ngima sanoo olevansa turhautunut siihen, että korruptio ulottuu Kenian poliittisen luokan ylimmille portaille. Esimerkiksi Nairobin kuvernöörin on syytetty varastaneen aiemmin johtamaltaan sokeriyhtiötä 650 miljoonaa šillinkiä eli noin 6,5 miljoonaa euroa. Asiaa tutkineen parlamentaarisen ryhmän mukaan kuvernööri pitäisi erottaa virastaan.
Nairobilaisen finanssikonsultin Tania Ngiman mielestä Kenian keskiluokan pitäisi auttaa köyhempiään haastamalla poliitikot etenkin sosiaalisessa mediassa.Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka nykyinen presidentti, maan ensimmäisen presidentin poika Uhuru Kenyatta lupasi sulkea poliittisen eliitin laittomat rahahanat.
»Viime vaaleissa meille myytiin nuoren polven presidentti ja teknokraateista koostuva hallinto, jonka jäseniä on ollut liike-elämässä. Heidän piti tuoda uutta etiikkaa politiikkaan», Ngima sanoo.
»Uhurulle presidenttiydessä on kuitenkin kyse suvun perinnöstä. Hän ja hänen perheensä tarvitsevat poliittisen luokan suopeutta vielä sittenkin, kun hän ei enää ole vallassa. Siksi mitään ei tapahdu.»
Elokuun kahdeksantena kenialainen äänestäjä täyttää kaikkiaan kuusi äänestyslippua. Silloin valitaan maan kaikki poliittiset vallankäyttäjät maakuntatasolta presidenttiin.
Keniaan luotiin vuonna 2010 hyväksytyllä perustuslailla 47 maakuntaa, joille valtaa hajautettiin Nairobista. Maakunnille taattiin laaja itsehallinto: ne voivat päättää esimerkiksi alueellisista teistä, joukkoliikenteestä, vesi-ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta. Lisäksi uusi perustuslaki vahvistaa oikeuslaitoksen itsenäisyyttä ja takaa kansalaisille laajat poliittiset oikeudet, kuten oikeuden tulla kuulluksi päätösten valmistelussa. Perustuslakiin sisältyy myös poliitikkojen viraltapanomenettely.
Aiemmin kaikki valta ja resurssit olivat Nairobissa. Rahaa saivat ne alueet, jotka olivat kulloisenkin presidentin suosiossa. Yleensä presidentit ovat puolueesta riippumatta suosineet oman etnisen ryhmänsä jäseniä ja sydänmaita.
Nyt resurssien jakamista varten on instituutiot ja säännöt. Niiden toivotaan turvaavan sen, että tämänvuotiset vaalit sujuvat ilman väkivaltaa.
Jos käy hyvin, vaalit ovat Kenian toiset rauhanomaiset sitten vuoden 2007. Silloin puoluepolitiikasta ja etnisyydestä syntyi räjähdysaltis sekoitus: Presidentinvaalien ääntenlaskennassa oli epäselvyyksiä, ja valtapuolueen edustaja Mwai Kibaki julistettiin voittajaksi. Kibaki edustaa myös suurinta etnistä ryhmää kikujuita. Hänen ja oppositiopuolueen ehdokkaan, luo-ryhmän Raila Odingan kannattajat nousivat toisiaan vastaan. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli 1 100 ihmistä, tuhannet loukkaantuivat ja yli 600 000 pakeni kotoaan.
Afrikassa äänestetään tänä vuonna ainakin 14 kansallisissa vaaleissa. Jos Kenian äänestys sujuu rauhallisesti, Itä-Afrikan talousveturista ja vakauden saarekkeesta voisi tulla esimerkki koko mantereelle. Kenia voisi todistaa, että länsimainen demokratia ja oikeusvaltioperiaate voivat juurtua maahan, jonka poliittinen järjestelmä on itsenäistymisestä saakka toiminut etnisten jakolinjojen mukaan.
Kenian keskiluokka suhtautuu demokratiaan myönteisemmin kuin köyhät, sanoo Birminghamin yliopiston demokratian ja kansainvälisen kehityksen professori Nic Cheeseman. Hän on tutkinut keskiluokkaisten kenialaisten asenteita ja äänestyskäyttäytymistä.
Lisäksi keskiluokkaiset kannattavat oppositiopuolueita useammin kuin muut. He saattavat äänestää oppositiota esimerkiksi silloin, jos he uskovat, että hallituspuolue voi väärentää vaalitulosta.
»Tutkimustulos pätee kuitenkin enimmäkseen niihin keskiluokkaisiin kenialaisiin, joilla on korkea koulutus. Heitä on kenialaisesta keskiluokasta vasta hyvin pieni osa», Cheeseman toteaa.
Afrikan kehityspankin mukaan afrikkalaista keskiluokkaa ovat ne, joilla on päivittäin käytössään 2–20 Yhdysvaltain dollarin verran rahaa. Näin laskettuna afrikkalaisista hieman useampi kuin joka kolmas kuului keskiluokkaan vuonna 2010. Keniassa vastaava luku oli noin 45 prosenttia väestöstä eli silloisesta väestömäärästä noin 18,5 miljoonaa.
Cheesemanin mukaan kehityspankin määritelmä on pielessä, sillä sen alarajalla olevat ihmiset ovat käytännössä köyhiä. Jos tuloraja nostetaan yli neljään dollariin päivässä, Kenian keskiluokka kutistuu noin 17 prosenttiin väestöstä eli noin 7 miljoonaan.
Kenian korkeakoulutettu keskiluokka saattaa toistaiseksi olla liian pieni vaikuttaakseen vaalitulokseen ratkaisevasti.
Jos keskiluokka määritellään tulojen sijaan varallisuuden perusteella, luku pienenee entisestään. Sveitsiläinen varainhallintayhtiö Credit Suisse on määritellyt globaalin keskiluokan niiksi, joilla on varallisuutta 50 000–500 000 Yhdysvaltain dollarin edestä. Yhtiön mukaan näin määriteltyyn keskiluokkaan kuului koko Afrikassa 19 miljoonaa ihmistä vuonna 2015. Heistä noin 14 miljoonaa asui kuudessa maassa, Etelä-Afrikassa, Algeriassa, Egyptissä, Tunisiassa, Marokossa ja Nigeriassa. Kenian osuutta jäljelle jäävästä viidestä miljoonasta ei mainittu Credit Suissen raportissa erikseen.
»Kenian korkeakoulutettu keskiluokka saattaa toistaiseksi olla liian pieni vaikuttaakseen vaalitulokseen ratkaisevasti», Cheeseman sanoo.
Toistaiseksi Kenian keskiluokan vaikutusta demokratiaan heikentää myös se, että keskiluokka jää vaaleissa usein eräänlaiseen mielipideloukkuun. Keskiluokkaiset näyttävät demokratiamyönteisistä asenteistaan päätellen ajattelevan, että heidän pitäisi äänestää etnisistä rajoista välittämättä. Käytännössä he eivät kuitenkaan välttämättä tee niin, Cheeseman sanoo.
Tämä selittäisi esimerkiksi sen, miksi niin moni äänesti Uhuru Kenyattaa viime vaaleissa vuonna 2013, vaikka tämä oli Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n syytteessä edellisten vaalien väkivaltaisuuksista. Kenyatta on kikuju, ja Cheesemanin mukaan moni keskiluokkainen kikuju on luokasta riippumatta tottunut ajattelemaan, että oman etnisen ryhmän poliitikkoja kannattaa äänestää. Historia osoittaa, että nämä nostavat omiaan hyviin asemiin.
Kaksisataa šillinkiä puhtaana käteen. Kaupan päälle lupaus siitä, että palkitsen yhteisösi, jos äänestät minua – olemmehan samaa etnistä ryhmää.
Vaalien alla etenkin köyhien kenialaisten ääniä on helppo ostaa. Poliitikot kampanjoivat sujauttamalla äänestäjien taskuun parista sadasta šillingistä tuhanteen, eli parista eurosta kymmeneen. Kun peruspalvelut eivät toimi, köyhien näkökulmasta eniten rahaa antanut ehdokas on tehnyt heidän vuokseen eniten.
»Rahan antaminen on vaaleissa tärkeämpää kuin mikään muu. Ilman rahaa sinua ei äänestetä», sanoo rannikkokaupunki Mombasan maakuntaparlamentaarikko, uudelleen ehdolla oleva Priscilla Mumba. Hän edustaa nykyistä kansallista oppositiota eli Orange Democratic Movement -puoluetta. Puolueen keulahahmo on viime ja edellisissä presidetinvaaleissa toiseksi jäänyt Odinga.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan 47 miljoonasta kenialaisesta noin kolmannes elää äärimmäisessä köyhyydessä eli korkeintaan parin euron tuloilla päivässä. Toinen kolmannes elää lähellä äärimmäistä köyhyyttä: heillä on pulaa puhtaasta vedestä ja ravinnosta.
Mombasan ympäristö on Kenian köyhintä seutua maan kuivan ja harvaanasutun pohjoisosan lisäksi. Kenian tilastokeskuksen mukaan rannikolla jopa useampi kuin kaksi kolmesta elää eurolla tai parilla päivässä.
Mumban ja hallituspuolue Jubileen rannikkoalueen puoluesihteerin Amina Ridhwanin mukaan edustajien on kyettävä antamaan äänestäjille jotakin konkreettista myös sitten, jos heidät valitaan. Ei riitä, että edustajat vain säätäisivät maakunnan tason lakeja.
»Äänestäjät haluavat nähdä, kuka edustaja tuo yhteisöön mitäkin hyvää. He kysyvät, mitä te olette antaneet meille. Vain tuomalla yhteisöille konkreettisia palveluita voimme palauttaa äänestäjien luottamuksen», Ridhwani sanoo.
Kenian uuden perustuslain mukaan parlamentin alahuoneeseen valitaan erilliselle paikalle yksi naisedustaja kustakin maakunnasta. Mumba ja Ridhwani vaativat, että Mombasan maakunnan naisedustajan tulisi saada oma budjetti ja rahat pitäisi käyttää maakunnan naisten ja lasten asemaa parantaviin peruspalveluihin.
Myös kansallisen tason poliitikot käyttävät samaa logiikkaa kampanjoidessaan. Presidentti Kenyatta mainosti maaliskuisella kampanjakiertueellaan Kisiin alueella, kuinka »me olemme antaneet teille ministerin ja korkeimman oikeuden johtajan». Nykyisen hallinnon opetusministeri ja korkeimman oikeuden johtaja ovat kotoisin Kisiistä. Alueella asuu enimmäkseen muita kuin kikujuita, ja siellä on perinteisesti äänestetty muita kuin kikujupoliitikkojen puolueita.
Vallankumousta Keniassa tänä vuonna tuskin nähdään. Väkivaltaan maa kuitenkin varautuu.
Vaalien järjestäminen on Keniassa turvallisuusriski, ja se näkyy esimerkiksi poliisivoimissa. Poliisin omien tietojen mukaan maahan on viime vuosina koulutettu 40 000 uutta lainvalvojaa, ja heille on hankittu 2 700 uutta ajoneuvoa.
»Hallitus on jo hajottanut mielenosoituksia vesitykein ja rajoittanut tiedonkulkua esimerkiksi poliisiin kohdistuneesta väkivallasta, jotta maa pysyisi rauhallisena», sanoo kenialaisen Uraia-säätiön toiminnanjohtaja Grace Maingi. Uraia opettaa tavallisille kenialaisille demokratian pelisääntöjä muun muassa Suomen kehitysyhteistyövaroilla.
Vuosikymmen sitten poliisi oli huonosti valmistautunut, kun etniset asejoukot kääntyivät toisiaan vastaan. Maingin mukaan hallitseva puolue ei halua tulla syytetyksi vuoden 2007 uusinnasta, jos vaalien jälkeen jokin menee pieleen.
Kenialaisen Daily Nation -sanomalehden mukaan Kenian hallitus määräsi maaliskuussa, että poliisi saa pidättää jokaisen, joka ei hyväksy elokuisten vaalien tulosta ja kutsuu ihmisiä kaduille. Oppositio on perinteisesti yllyttänyt kannattajiaan mielenosoituksiin, jos se on ollut tyytymätön hallituksen tekemisiin. Nyt hallitus ei näytä uskovan, että kiistat kyettäisiin ratkaisemaan lakien mukaan ja rauhassa, vaikka maan oikeuslaitoksen pitäisi olla valmiudessa käsittelemään vaalituloksia koskevia valituksia.
»Meitä hallitsee pelko», Tania Ngima sanoo Java-kahvilan terassilla. Hän pelkää, että etenkin köyhät nuoret ovat alttiita väkivaltaan yllyttämiselle, jos poliitikot alkavat vaalien jälkeen kiistellä vaalituloksesta.
»Jos slumminuoret pystyttävät tiesulkuja ja ryöstelevät kanssaihmisiä, kärsijäksi joutuu keskiluokka. Poliittisella luokalla on varaa vartioihin ja sähköaitoihin, meillä muilla ei.»
Jotta väkivallalta vältyttäisiin, etnisyyden ja poliittisen vaikutusvallan kytkös pitäisi purkaa.
Maingin mukaan Kenian poliittinen kulttuuri voisi muuttua, jos sekä äänestäjät että ehdokkaat ymmärtäisivät uuden perustuslain luomat demokratian pelisäännöt. Äänestäjien pitäisi vaatia oikeuksiaan, ja poliitikkojen pitäisi lakata lupaamasta äänestäjille palveluita, joiden tuottamisesta he eivät ole vastuussa. Tania Ngima on samaa mieltä. Hänen mukaansa poliitikkojen pitäisi pelätä äänestäjiä eikä päinvastoin.
»Perustuslaki takaa mahdollisuuden viraltapanomenettelyyn, jos poliitikot eivät täytä tehtäviään. Tämän vaihtoehdon pitäisi olla niin todellinen, että poliitikot pelkäisivät sitä. Vain siten voimme saada hyviä johtajia.»
Ngima on erityisen vihainen hallituspuolue Jubileen vaalimainoksesta, jonka mukaan »olemme yhdessä», swahiliksi tuko pamoja. Hänen mukaansa hallituksen olisi jo pitänyt hoitaa kenialaisten peruspalvelut kuntoon, mutta käytännössä palvelujen saatavuus riippuu edelleen asuinalueesta ja varallisuudesta. Tämä ylläpitää etnisyyden merkitystä politiikassa.
»Älkää valehdelko meille, että olemme yhdessä, kun tiedämme, että olemme omillamme. Tuko kivyetu.»
