Yhdysvaltojen kokoinen aukko

Keväällä 2011 New Yorkin 51. ja 2. katujen kulmassa, YK:n päämajan naapurissa sijaitsevassa hotellissa kynä sauhuaa. Kolumbialainen virkanainen päivittää ideaansa guatemalalaiselta ja singa­porelaiselta työkavereiltaan saamansa palautteen avulla. Se kannattaa, sillä päivityksen ja kansainvälisten neuvotte­luiden kautta ideasta syntyy YK:n jäsenvaltioiden 2015 hyväksymä maailmanlaajuinen Agenda 2030 -kehitysohjelma.

Kolumbialaisesta ideasta jalostunut kehitysohjelma on esimerkki maailmanjärjestössä puhaltavien uusien vaikuttajien tuulista. Maailmanpolitiikan voimasuhteiden muutokset heijastuvat YK:n toimintaan. Muutoksia näkyy YK:n eri pilareissa, joita ovat rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet sekä kehitys.

Yhdysvaltojen asema maailman tärkeimpänä vaikut­tajana heikentyy. YK:ssa maa vetäytyy. Sen hallinto ei koe YK:n toimivan tehokkaasti ja suosii monenvälisen diploma­tian sijaan pienempien piirien diplomatiaa. Yhdysvallat lopet­taa väestörahasto UNFPA:n rahoituksen, vähentää pales­tiinalaispakolaisten apujärjestö UNRWA:n rahoitusta sekä vetäytyy kulttuuri-, tiede- ja koulutusrahasto Unescosta ja Pariisin ilmastosopimuksesta.

Vetäytyminen jättää YK:n toimintaan loven. Muiden län­simaiden sekä Kiinan ja Kolum­bian kaltaisten nousevien valtojen odotetaan täyttävän aukkoa. Nousevat vallat ovat jo pitkään halunneet enemmän sananvaltaa maailmanjärjes­tössä, jonka rakenteet perus­tuvat toisen maailmansodan jälkeiseen asetelmaan. Kiina on kiilannut Yhdysvaltain rinnalle suurimmaksi rahoittajaksi ja ollut esillä muun muassa ilmastokysymyksissä. Samalla se ajaa Venäjän kanssa vähen­nyksiä ihmisoikeuskysymys­ten valvontaan sekä virkojen rahoitukseen.

Myös yksityissektorin, järjestöjen ja säätiöiden odotetaan täyttävän lovea. Toisin kuin sitä edeltäneet YK:n vuosituhattavoitteet, Agenda 2030 jopa peräänkuu­luttaa niitä lisäämään yhteis­työtään YK:n ja valtioiden kanssa. Ne otettiin jo ohjel­man neuvotteluissa aiempaa avoimemmin mukaan samaan pöytään valtioiden kanssa.

YK:ta ravistelee myös sisäi­nen muutosohjelma. Maail­manjärjestön johdossa 2017 aloittanut António Guterres päivittää YK:n kykyä vastata voimasuhteiden muutoksiin ja uudenlaisiin terrorismin kaltaisiin haasteisiin. Kehi­tyspilaria muutetaan Agenda 2030:n mukaiseksi, poliittisia ja rauhan toimintoja yhte­näistetään ja hallintotapoja päivitetään.

Guterres ja jäsenvaltiot eivät kuitenkaan onnistune päivittämään toisen maail­mansodan voittajavaltioiden vetämää turvallisuusneuvos­toa, joka käyttää järjestössä suurinta valtaa. Sen pysyvät jäsenet eivät halua luopua etuoikeuksistaan.

Nousevat vallat ovat tulleet ideoineen jäädäkseen yk:n avainpaikoille.

YK:n muutokset vaikuttavat Suomeen ja maan mahdol­lisuuksiin saavuttaa siellä tavoitteitaan. Maailman­järjestö on pienelle valtiolle välttämätön kansainvälisen yhteistyön ja ulkopolitiikan foorumi. YK:ssa pienet maat pääsevät suurvaltojen kanssa pöytiin, joissa kansainväli­sen järjestelmän säännöistä sovitaan. Suomi vaikuttaa erityisesti EU:n ja Pohjoismaiden ryhmässä sekä asian­tuntijatehtävien täytön kautta. Nyt suomalaisia on johto- ja luottamustehtävissä esimer­kiksi UNFPA:ssa ja Unescossa.

Pienten maiden mahdol­lisuudet osallistua päätöksiin suurvaltojen kanssa vaihte­levat nousevien valtojen sekä ei-valtiollisten toimijoiden kir­javien intressien keskellä. Yksi­tyinen rahoitus myös testaa järjestelmää ja mahdollisesti ylläpitää eriarvoisuutta sekä heikentää monenvälisyyttä. Lisäksi turvallisuusneuvos­ton kyvyttömyys esimerkiksi Syyrian tilanteessa heijastuu Suomeenkin pakolaisuutena ja terrorismin uhkana.

Toisaalta muutokset voivat hyödyttää Suomea. Suomalai­set saattavat jatkossa sijoittua YK:ssa tehtäviin, joissa voi paremmin edistää kotimaan kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tästä on hyötyä, sillä ideat, joita YK:n työntekijät nostavat esiin, voivat päätyä kansainvälisiksi prioriteeteiksi, kuten kävi kolumbialaisen virkanaisen idealle. Suomi voi myös edistää tavoitteitaan esi­merkiksi Latinalaisen Amerikan nousevien valtioiden kanssa, sillä ne jakavat samoja arvoja muun muassa työn ja luonnon osalta.

Suomi voi jatkossa ajaa YK:ssa paremmin tavoitteitaan myös yksityissektorin avulla. Suomalaiset yritykset voivat hakeutua julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin hankkeisiin, jotka nousevat YK:ssa Agenda 2030:n myötä aiempaa tär­keämpään asemaan.

Esimerkiksi Suomessa­kin työllistävä ABB auttaa YK-hankkeessa nousevia valtoja toteuttamaan energia­politiikkaa. Hankkeissa toi­miminen voi myös hyödyttää suomalaisten yritysten osal­listumista miljardien eurojen markkinoihin, jotka YK yhtenä maailman suurimpana tavaroi­den ja palveluiden hankkijana tarjoaa.

Nousevat vallat ovat tulleet ideoineen jäädäkseen YK:n avainpaikoille. On vain ajan kysymys, milloin YK:n voi­masuhteet alkavat heijastaa nykyistä maailmanjärjestystä. Toisen maailmansodan jäl­keen Saksalta ja Japanilta kului vuosia nousta YK:ssa vaikut­tavaan asemaan, eivätkä ne edelleenkään ole tasavertaisia sodan voittajavaltojen, kuten Britannian ja Ranskan kanssa. Suomen kaltaisten pienten valtioiden kannattaa siis olla valppaana ollakseen muutok­sen aallonharjalla.